Sellileskiä? *varovasti kyselee...?*

mulla ex ´poika ystävä kävi minun kimppuuni kirveen kanssa. ja sai vain 4kk vankeutta joka muutettiin yhdyskuntapalveluks. vaikka syyttäjä haki törkeästä pahoin pitelystä tuomiota. vaikka aikaisemminkin ollut samanlaisia useita ja samana vuonna sai aikaisemmin tätä tuomiota viisi kuukautta vankeutta joka sekin muutettiin yhdyskuntapalveluks. ei se mua haittaa kun vaan pääsin eroon siitä tyypistä. enkä sillä kirjoita et teidän miehet täytyis olla siellä vankilas kun kuitenkin nää jutut teidän miesten kohdalla että väkivalta ois kohdistunut teihin tai muihin naispuolisiin ihmisiin. joka mun mielestä on väärin. sori jos sekava kirjoitus.

ja tämä tapahtui keskellä yötä kun olin nukkumas. pääsin karkuun. mut vaatteita ei ollut pääl ku pikkuhousut ja t-paita ja silloin oli talvi

Luulin jo tämän joutuneen hukkaan, vaan löysinpäs :) Täytyy jatkossa pitää parempaa huolta... *yksinään höpisee*

no en halua ainakaan sulta!!!!

Hei kaikki sellistit...

Miten pääsen sinne sellileskien suljettuun yhteisöön keskustelemaan teidän muiden kanssa???! Mieheni on vielä tutkintavankeudessa ja odotellaan päätöstä hovista. Kesällä tulee vuosi täyteen istumista. En haluaisi julkisesti keskustella tällaisesta aiheesta näillä normaali keskustelupalstoilla.

Otsikko on lainaus Wikipediasta



Vankilatuomio = kuolema? Tuolla ketjussa puhuttiin useaankin otteeseen leskeydestä. Ovatko lapsenne puoliorpoja?



Tiedättekö millaista on

* kertoa lapselle, että isi on kuollut, eikä koskaan tule takaisin

* antaa lapsen nähdä isänsä arkussa hautajaisissa

* kertoa krematoriosta ja tuhkan sirottelusta.



Ja jos yh-edut ovat niin tärkeitä, erotkaa. Eihän kukaan kiellä eronnutta paria rakastastamasta toisiaan.



Terveisin leski

arnica:

Vankilatuomio = kuolema? Tuolla ketjussa puhuttiin useaankin otteeseen leskeydestä. Ovatko lapsenne puoliorpoja?

Terveisin leski

Niin, jälkeenpäin tuli mieleen, että lapsenne lienevät sitten selliorpoja, kun omani on puoliorpo

On ollut jo kaksi kertaa aiemminkin suhteemme aikana (ei aiemmin kertaakaan). Tämä viimeisin tuomio tuli minun autollani ajetusta kolarista. Ei ole kuin tuon 3½kk sisällä, mutta kyllä sekin tuntuu pitkältä. En pääse edes tapaamaan miestäni kertaakaan, koska niin pitkä välimatka tuonne on. Ja hankaloittaa minun arkeani tosi paljon. Esim. Mies vei aamuisin esikoisen eskariin, nyt joudun pukemaan ja ottamaan mukaan kaksi nuorempaa lasta esikoista eskariin viedessäni ja sieltä hakiessani jne.



Mikäköhän muuten on vikana, ettei mieheni ole soittanut tuolta kertaakaan? Vein siis silloin 3.päivä neljän aikaan. Luulisi jo päässeen osastolle ja soittamaan, vai? Onko tuolla Hämeenlinnassa jotkut tietyt soitto päivät? Entä miten sieltä saa ostettua niitä puhelin kortteja? Onko milloin kanttiinit? Jospa joku tietäisi.



Alku on aina hankalaa, loppujen lopuksi tuo aika menee nopeasti. Harmittaa vain lasten puolesta, varsinkin kun kahdella on sillä välin synttäritkin. =( Itse taas en meinaa ikinä saada unta ilman miestäni.

rvsr:

Toisen ihmisen pahoinpitelyä käsitellään " törttöilynä" ja " lusimista" ihan normaalina elämänä. Ja ihan ohimennen joku menettää näkönsäkin, kun tuli " vittuilemaan" . Se muuten on vaan kumma, kun toiset ihmiset ajautuu (!) tuollaisiin piireihin ja toiset ei. Miksiköhän minun miehelleni tai ex-miehellekään ei kukaan koskaan tullut " aukomaan päätään" niin, että tarvisi hakata? Tietysti jos valitsee seuransa hyvin ja tilanteen tullen on täynnä adrenaliiniä, niin varmaan onnistuu aiheuttamaan sitä sun tätä.

Tiedän, ettei näitä sellileskiä auta nämä paheksunnat, mutta minusta on kauheaa silti lukea, kuinka kevyesti kirjotatte puolisoidenne rikoksista ja yritätte vyöryttää useimmiten vian vielä uhrin niskaan. Uhri on uhri ja piste.

Kun et asioista mitään tiedä niin pysy poissa!Kiitos!

Voit mennä vaikka elämänkatsomus-palstalle hurskastelemaan!=)

Ajattelin uskaltaa kirjoittaa, kun kerran tässä ketjussa on ollut muitakin lapsettomia... En tosin jaksanut lukea koko ketjua. Sen verran pitkään olette täällä jutskaneet... Mulla tilanne on tämä. Oon seukannut nyt kohta ½ vuotta miehen kanssa, jota en ole koskaan suudellut tai koskenut muuten kuin ystävänä. Se oli mun eka " kunnollinen" mies. Kaikenlaisia tullut koitettua aikaisemmin. Tämä oli se tasainen, työssäkäyvä, asiansa hoitava, lastaan rakastava mies (lapsi siis edellisestä suhteesta 2v). Tuomio on 8 vuotta. Ensikertalaisena siis puolet. Nyt on istuttu 7kk. Eikä mitään asiaa perhetapaamisiin tai muihin. Siis että pääsis kosketusetäisyydelle. Tuntuu ikuisuudelta. Hermo menee.

Pakko kommentoida tuohon. Ei tosiaan kannattaisi alkaa moralisoimaan, kun todellisuudessa ei tiedä yhtään koska se sattuu omalle kohdalle. Nimimerkillä kokemusta omaava. Tämä mun mieshän olis itse vuosi sitten sanonut luultavasti aivan samaa. Oon tuntenut sen läheisesti kymmenisen vuotta ihan kaverina, että ei voi siihenkään oikein vedota etten olisi tuntenut kyseistä ihmistä tai että rakkaus tekis sokeaksi. En koskaan oo kuullut sen edes korottavan ääntään kenellekään. Se ei koskaan oo " ajautunut" tappeluihin. Se ei koskaan oo ottanut rähinäviinaa. Ja siltikin se löi toista puukolla. Kun se puukko sattui nyt just silloin olemaan kädessä, kun naksahti. Että täytyy kyllä sanoa, että se joka väittää ettei vois koskaan tehdä mitään sellaista, valehtelee räikeästi itselleen. Kaikilla meillä on olemassa se raja jonka yli kun ajetaan niin ei voi itselleen mitään. Että nauti nyt tuosta ylemmyyden tunteestasi. Se on hienoa, kun siihen pystyy.

.. pahoitteluni, jos koit sanan " sellileski" loukkaavana. Otin sanan käyttöön siksi, että yleisesti puhutaan myös inttileskistä, reissuleskistä, sotaleskistä jne, vaikka noissakaan tapauksissa toinen osapuoli ei ole kuollut. Sillä halutaan ilmaista, että nainen on yksin kotona miehen ollessa poissa. Kurjaa, jos tuosta loukkaannuit. Sana on kuitenkin yleisesti käytössä muuallakin, kuten myös linnaleski, ja kaikki nuo edellämainitut, joten en näe syytä olla käyttämättä sitä täälläkin.



Ymmärrän, että olet kokenut elämässäsi kauheita, ja osanottoni siitä. Puolison ja lapsen isän lopullinen menettäminen on varmastikin tuskallista. Mutta, minusta se ei silti oikeuta sinua vähättelemään toisten tuskaa. Ehkä vankien naisten / lasten ongelmat ovat sinusta vähäisiä, mutta ne ovat kaikkea muuta niille jotka elävät näiden ongelmiensa kanssa päivästä toiseen. Ei tietenkään verrattavissa jonkun kuolemaan, mutta hemmetin vaikea ja kipeä asia se on tämäkin. Toisen saappaita ei kannata arvostella, ennen kun on seisoskellut niissä tovin..



Ja sinulle joka kyselit yhteisöä: yhteisö on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. En tiedä miten ja miksi, mutta sitä ei enää ole.



Ja muille: mulla on ollut tämän palstan salasanat hukassa, siksi en ole käynyt täälläkään huutelemassa :) Kaikkea hyvää kuitenkin kaikille teille jotka nykyisinä/tulevina/entisinä vankien vaimoina yms. vaikutatte, omalta osaltani sellilesken päivät ovat historiaa.



Tuittu

Toisen ihmisen pahoinpitelyä käsitellään " törttöilynä" ja " lusimista" ihan normaalina elämänä. Ja ihan ohimennen joku menettää näkönsäkin, kun tuli " vittuilemaan" . Se muuten on vaan kumma, kun toiset ihmiset ajautuu (!) tuollaisiin piireihin ja toiset ei. Miksiköhän minun miehelleni tai ex-miehellekään ei kukaan koskaan tullut " aukomaan päätään" niin, että tarvisi hakata? Tietysti jos valitsee seuransa hyvin ja tilanteen tullen on täynnä adrenaliiniä, niin varmaan onnistuu aiheuttamaan sitä sun tätä.



Tiedän, ettei näitä sellileskiä auta nämä paheksunnat, mutta minusta on kauheaa silti lukea, kuinka kevyesti kirjotatte puolisoidenne rikoksista ja yritätte vyöryttää useimmiten vian vielä uhrin niskaan. Uhri on uhri ja piste.

" Sotaorpo on henkilö joka lapsena on sodan johdosta menettänyt huoltajansa, useimmiten isänsä, sodan vuoksi orpo."

-Wikipedia-



Oletko muuten kysynyt sodassa olleilta vanhuksilta, mitä mieltä ovat sotaorpo- ja -leski-sanan väärinkäytöstä?



En suinkaan vähättele ongelmianne. Jokaisellahan omat ongelmat ovat lähinnä ja tuntuvat suurimmilta. Halusin ilmaista, mitä mieltä olen tuon leski-sanan käytöstä. Kyllähän juttu niin on, että jos pidät itseäsi sellileskenä, lapsesi ovat selliorpoja. Kyllä tuo sanapari on kuin sisko ja veli eli sidoksissa toisiinsa.



Hyväksynet siis sanaparin, kun siitä toista puolta käytät

...yksi sellileski meinaan. Pojat 6, 3 ja 2 v. ja iskä istuu vajaan viiden vuoden tuomioo jotta onhan täällä touhua...

Moikka kaikki! Kyselen ihan siksi kun kaipailisin kipeesti neuvoja mieheni kanssa olemiseen.

Mieheni oli istumassa 7,5 kk Ensin kivitalossa, mistä hän sitten pääsikin parin kk:n päästä avotaloon.Minä hoidin sen ajan tietenkin meidän lapset ja Tein jopa hänen työnsäkkin!!!! (on yksityisyrittäjä)

Istumassa ollessaan mies muisti olla kiitollinen, mutta heti kun hän pääsi pois niin alkoikin minun lyttääminen, kun en ollut tehnyt kaikkea niinkuin hän. ( nostin kyllä liikevaihtoa ihan tuntuvasti) Mutta nyt kun hänen pitäisi lähteä heittämään vielä yksi 3kk:n keikka niin hän sekosi.

Koko ajan puhuu kurjasta kohtalostaan ja saa siitä hyvän syyn ryypiskellä (uskomattomia määriä) . Lapsiaan ei hoida ollenkaan, kun ei ehdi, kun on aina töissä (ellei baarissa). Jaksaa lässyttää rankasta työstään. Kummasti vaan minä sain hoidettua saman työn , lapset ja juoksin vielä tapaamisissa joka vkonloppu kumpanakin päivänä. Nyt ei kyllä kauheasti huvita lähteä laittamaan itseään likoon hänen takiaan.

vaikka onhan tuo 3kk. tosi lyhkäinen aika.

Miten teillä muilla menee kotiinpaluun jälkeen???

Ollaanko me ainoat jotka ei oikeen osata olla yhdessä?

Meillä menee vallan mainiosti yhä edelleen, perhe-elämä on rauhaisaa ja mukavaa, lapset on kivoja ja meikä on taas menossa kesällä töihin : )



Mielenkiinnosta kyselisin, että kuinka " vilkas" teidän yhteisö on? Onko paljon jäseniä ja ajatustenvaihtoa?



Itsellä tuntuu nuo ajat jo niin kaukaisilta, kohtahan mies on jo pari vuotta sitten kokonaan kotiutunutkin...niin se aika menee...



Hyvää jatkoa kaikille : )

Täälläkin yksi sellileski moi :) Seitsemännellä kuulla raskaana ja isukki istuu avopuolella. Onneksi pääsee pois melko pian lapsen synnyttyä. Kertokaahan kuulumisia, minäkin vahingossa eksyin tänne :) onneksi!

niinku moni muukin vissiin :)

Mu mies käytti n. 2 vuotta ennen meidän seurustelua suonensisäsesti enimmäkseen amfetamiinia, siis joo itekkin on tullut kokeiltua, mutta nyt siis molemmat ilman jo vuoden. Eka lapsi tulossa.Viime talvena oli mies kuukauden verran tutkinnassa ja nyt on menossa yhdyskuntapalveluhaastatteluun, toivottavasti tulee alle 6kk tuomio niin pääsis yhdyskuntapalvelulla, mutta en tiiä..Nää on siis näitä narkkariajan juttuja, silon kun yhteen muutettiin (mun kämppään) niin ne tekivät kotietsinnänkin kun olin yksin kotona, tosi mukavaa...

Itteä pelottaa ainaki ihan hirveesti et miten pärjään yksin ekan lapsen kanssa jos niin käy :(

Kiva että on löytyny keskustelua tästä aiheesta!!

Sulle viel pitäs vastata et meillä ainaki on välillä tuntunu ylitsepääsemättömän vaikeelta kaikki kun on alottanut " normaalin" elämän, hankkinut työpaikan jne ja poliisit vaan joka asiasta tekevät jotain juttua, autonki pistivät käyttökieltoon kun KYTKIN LUISTAA!! Hei haloo!!!

Yritän aina lohdutella mut mitenkä tota selittelet muulla ku kerran oot mokaillu ni loppuelämäs joudut kärsimään... :/