Lue keskustelun säännöt.
Kaunis pieni elämä -blogi, käääääk! Saan näppylöitä tästä:
Kommentit (232)
Ja itse asiassa naistenlehdet ovat täynnä elämänmakua; selviytymistarinoita eroista, sairauksista, onnettomuuksista. Fiksujen ihmisten haastatteluita, välissä muutama ei niin fiksukin.
Sisustuslehdet ovat asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis että on lauantai-ilta ja kämppä on vihdoin siisti ja tuoksuu hyvältä ja on juuri syöty jokin herkullinen sapuska.
Toi Anne sit nauttii noitten juttujen suunnittelusta mahdollisimman kauniiksi ja laittamisesta nettiin. Olen itse ihan samanlainen mitä tulee tohon suunnitteluun ja estetiikkaan, mulla ei vaan ole rahaa noin hienoja juttuja ostella jne. Me lähdetään vaikka piknikille jonnekin kivaan paikkaan ja mietin etukäteen mitkä astiat jne. Ja kyllä, otan joskus kuviakin. Eikä se estä esim. sitä että lapsikin nauttii noista ja piknikit on korkealla sen hauskimpien juttujen listalla.
Ja itse asiassa naistenlehdet ovat täynnä elämänmakua; selviytymistarinoita eroista, sairauksista, onnettomuuksista. Fiksujen ihmisten haastatteluita, välissä muutama ei niin fiksukin.
siinä on välillä tosi mielenkiintoisia elämäntarinoita
Ja itse asiassa naistenlehdet ovat täynnä elämänmakua; selviytymistarinoita eroista, sairauksista, onnettomuuksista.
Ha!!!!! :DDDD
esimerkiksi "kohtalotovereista" eli vaikkapa suurperheen äidistä maalla, eri-ikäisiä lapsia, lemmikkejä ja tapahtumia, iloja ja suruja ja huumoria... Penninvenytystä ja venynyttä remppaa, josta ei loppua ole näkyvissä, lasten hauskoja oivalluksia, teini-ikäisten ja uhmaikäisten kanssa elämistä. Ehkä sellainen ei kiinnostaisi sitten ketään muuta?
Ainoo ettei se kiinnosta ketään oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No totta helvetissä tulee. Yksikään ihminen ei siltä välty elämässään, ei edes Anne. Siksi se on sitä elämänmakua.
juttuja ihan tavallisten ihmisten arjesta ja ajatuksista. Minusta ainakin mielenkiintoista.
Minua kyllä kiinnostaisi. Kiinnostaisi lukea esimerkiksi "kohtalotovereista" eli vaikkapa suurperheen äidistä maalla, eri-ikäisiä lapsia, lemmikkejä ja tapahtumia, iloja ja suruja ja huumoria... Penninvenytystä ja venynyttä remppaa, josta ei loppua ole näkyvissä, lasten hauskoja oivalluksia, teini-ikäisten ja uhmaikäisten kanssa elämistä. Ehkä sellainen ei kiinnostaisi sitten ketään muuta?
Ainoo ettei se kiinnosta ketään oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No totta helvetissä tulee. Yksikään ihminen ei siltä välty elämässään, ei edes Anne. Siksi se on sitä elämänmakua.
jo siinä vaiheessa kun asiat on kaikin puolin hyvin? Pitää kynttiläkin vakan alla ettei vaan houkuttelisi päälleen jotain kamalaa kohtalon kolhaisua?
Kun ei ole vielä kovin kauan elänyt, niitä vastoinkäymisiä ei ole ehtinyt tulla vastaan.
Mutta kyllä jokaisella nelikymppisellä on jo särmää ja elämänmakuista elämää!
Jos ottaa tuollaiset vaaleanpunaiset lasit päähänsä ja ottelee vain valokuvia omista sisustuksista ja elämä on pelkkää lallallaa satujuttuja niin jossain vaiheessa on ISO PUDOTUS todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossain vaiheessa on ISO PUDOTUS todellisuuteen.
on mahdollista elää myös hyviä ja mukavia elämiä.
jolloin tietää innostuvansa tismalleen oikeanlaisista asioista? Ja sanotaan että jos elän hyvää mutta sinisilmäistä elämää vaikka 30-vuotiaksi, nollaako Kammottava Kohtalon Kolhu kaiken siihenastisen? Jos en tragediani jälkeen enää innostu samoista asioista kuin ennen, muuttuuko ne entiset asiat ja ilonaiheet täysin arvottomiksi ja hävettäviksi asioiksi? Et ehkä ei sitten kannaittais yrittää mitään kunnes on saanut kunnolla turpaansa, jonka jälkeen vasta tietää kuinka Elää Oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossain vaiheessa on ISO PUDOTUS todellisuuteen.
on mahdollista elää myös hyviä ja mukavia elämiä.
herran jestas täällä on sinisilmäistä porukkaa!
Jokaisella meistä jossain vaiheessa kuolee/sairastuu omat vanhemmat, raha-asiat voi mennä pyllylleen vaikka olisi kuinka rikas, asunto voidaan irtisanoa, kamera voi mennä rikki tai leivokset pilalle...
Elämä on paljon mukavampaa kun on vähän kokemusta jostain muusta kuin sisustuksesta ja meikeistä!
Ja yllättäen toisten ihmisten ymmärtäminen ja välittäminen kasvaa kun itse vähän kokee kolhuja!
hHerätkääpä nyt todellisuuteen!
Täällä taitaa olla jotain prinsessaenkeleitä jotka ei halua kokea elämän ylä-ja alamäkiä,vaan
pelkkää vaaleanpunaista harhaa!!!!!
sitten kun mies jättää eikä ole enää varaa vaan sisustella ja pukea lapsia lacosteeseen,niin sitten tarvitaankin masennuslääkkeiltä ja vuosien terapiaa,kun ei ole itsetuntemusta pätkääkään.
Et ehkä ei sitten kannaittais yrittää mitään kunnes on saanut kunnolla turpaansa, jonka jälkeen vasta tietää kuinka Elää Oikein?
täällä on kyllä elämä kourinut kaikkia ja lujaa kun porukka on niin kyrpä otsassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja riittää energiaa ja rahaa puuhailla noita juttuja mitä blogisti tekee (työkseen, kuten olen ymmärtänyt?)
Elämä on paljon mukavampaa kun on vähän kokemusta jostain muusta kuin sisustuksesta ja meikeistä!
Päinvastoin, sitten kun elämä on kolhinyt oikein todella, näkee että kaikki mitä ihminen tekee on lopultakin aika satunnaista. Sen vanhan viisauden mukaan, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanoito, eikä sekään ole kovin tärkeää. Jos omat vahvuudet on taitelliset, miksei käyttää niitä avuja? Miksi yrittää olla äititeresa ja pukeutua säkkiin, jos omat taipumukset ja mielenkiinnon kohteet osoittaa ihan muualle.
kamera voi mennä rikki tai leivokset pilalle...
Meillä taviksilla on rankemmat elämänkoulut!
sitten kun mies jättää eikä ole enää varaa vaan sisustella ja pukea lapsia lacosteeseen,niin sitten tarvitaankin masennuslääkkeiltä ja vuosien terapiaa,kun ei ole itsetuntemusta pätkääkään.
kun sitä oikein toivoo ja yrittää niin kyllä se toteutuukin. Itse käyttäisin tuossa ennemmin sanaa JOS ja nuo lääkkeet ja terapiakaan eivät ole välttämättä jokaisella edessä... Mutta jokainen tietysti suunnittelee elämänsä tavallaan ;)
Elämä on paljon mukavampaa kun on vähän kokemusta jostain muusta kuin sisustuksesta ja meikeistä!
Päinvastoin, sitten kun elämä on kolhinyt oikein todella, näkee että kaikki mitä ihminen tekee on lopultakin aika satunnaista. Sen vanhan viisauden mukaan, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanoito, eikä sekään ole kovin tärkeää. Jos omat vahvuudet on taitelliset, miksei käyttää niitä avuja? Miksi yrittää olla äititeresa ja pukeutua säkkiin, jos omat taipumukset ja mielenkiinnon kohteet osoittaa ihan muualle.
Vaan pieniä tuokiokuvia. Mistä te tiedätte minkälaisia vastoinkäymisiä sillä on? Mistä sitä tietää vaikka tuo blogi olisi henkireikä jossain vaikeassa tilanteessa. Kamalaa tämä suomalaisten kateus.
eikö teistä kukaan enää lue sitä?