Muita pikkulapsiperheitä, joissa vanhempien parisuhde ykkösasia?

Ja varmasti haluavatki olla.

Kaikki vain eivät tarvitse siihen kylpylälomia tms. juur silloin kuin lapset ovat ihan pieniä.

Outo asenne, että voit sanoa kenen rakkaus on oikeanlaista ja kenen ei? Ei tulisi mieleenikään mennä tuollaisia tuomioita jakelemaan. Meillä ainakin rakastetaan edelleen 10 v. avioliiton jälkeen, vaikka aikanaaan kolmisen vuotta meni, että emme käyneet miehen kanssa kodin ulkopuolella kahdestaan kuin muutaman kerran. Nyt olemme kyllä taas nauttineet kerran vuodessa viikonloppulomista hyvällä omallatunnolla, kun lapset jo isoja. Aika aikaansa kutakin :)

kommentoin kuitenkin. Rakastamme mieheni kanssa toisiamme, mutta kumpikin tiedostaa myös sen, että lasten edelle ei mene mikään. Sekä minulle että hänelle lapset ovat etusijalla. Vaikka emme vietä aikaa KAHDELLEEN kuin pari kertaa vuodessa, parisuhteemme voi hyvin. Meillekin on kommentoitu, että miten ootte aina vain niin rakastuneita, vaikka yhteistä elämää on takana yli kymmenen vuotta. Ei tuu sitten mieleen, että ehkä se on se aito rakkaus, joka pitää perheen kasassa ilman, että lapsia täytyy kuskata joka välissä hoitoon, että voidaan olla KAHDELLEEN. Niin ja millaista esimerkkiä teidän lapsi näkee rakastavasta parisuhteesta? Sellaisen, että hänet pitää viedä pois jaloista, että vanhemmilla voi olla kivaa keskenään. Esimerkkiä hyvästä parisuhteesta voi näyttää myös siten, että rakkaus on osa jokapäiväistä kanssakäymistä. Halitaan ja suukotellaan, keskustellaan, kuunnellaan, arvostetaan, otetaan toinen huomioon, riidellään rakentavasti, osataan pyytää anteeksi...

jos ap. rakastaa miestään niin taatusti se välittyy myös lapselle vaikka ottaisivatkin sitä paljon parjattua kahdenkeskistä aikaa ja taatusti vaikka kuinka av. mammat väittää että on rakkautta parisuhteessa vaikkei koskaan tarvitse eikä ole haluan olla kaksin vaan ainoastaan perheeen kanssa niin kyllähän ne lapset sen huomaa. Sellaisen parisuhteen ja "rakkauden"

joka monilla unohtuu pikkulapsivaiheessa. Mun mielestä on turha arvottaa asioita niin, että jompikumpi on tärkeämpi, molemmat ovat yhtä tärkeitä.



Nyt kun meillä on ollut lapsia perheessä 7 vuoden ajan, voin sanoa, että olemme liian vähän panostaneet parisuhteeseen. Varmaan se olisi onnistunut sen jälkeen kun lapset menevät nukkumaan tai ylipäänsä arjessa, mutta se on vain jäänyt. Arki ja lapset ym. ovat jyränneet.



Olin itsekin kuvitellut että kaikki on periaatteessa ok, kunnes mieheni sanoi että hänestä tuntuu etten ole viimeisiin vuosiin rakastanut häntä. Olen minä, mutta olen unohtanut näyttää sen.

tai en nyt vänkää vaan totean, että on se vaan meille laatuaikaa, kun saadaan olla yhdessä perheen kesken ilman kiirettä ja tehdä jotain kivaa yhdessä. Musta se vaan on erityisen laadukasta! Ja laatuaikaa miehen kanssa voidaan viettää ihan kotisohvalla lasten nukkuessa.

Kasvatuksen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että laatuaika tarkoittaa sitä, että lasten kanssa tehdään koko ajan jotain erikoista ja ihmeellistä, kun oikeastaan normaali ja tavallinen arki riittäisi. Meille kahden kesken sohvalla vietetty aika ei ole parisuhteen laatuaikaa, vaan se vietetään esim. kylpylässä. Arki-illat sohvalla on sitä arkea.

Tunnut yleistävän kaiken. Jos joku asia toimii perheessäsi, ei se tarkoita että se on ainoa ja oikea tapa olla ja elää perhe-elämää!

vaan yleisesti hyväksytty asia. Meillä tämä malli toimii perheessä, jollakin toimii jokin toinen malli.

ihan ihmisestä itsestään kiinni. Eivät kaikki esim. tykkää kylpyöistä, vaikka te tykkäättekin. Meille juuri nyt on parisuhteen laatuaikaa ihanat kesäiset iltahetket terassillamme luonnon ääniä kuunnellen, jotain hyvää syöden (yhteinen ruualaitto) ja kenties lasi kuohuviiniä päälle. Tämä onnistuu ihan lasten nukkuessa, kotoa mihinkään poistumatta.

Sinä määrittelet laatuajan yleisestä poikkeavalla tavalla.

tai en nyt vänkää vaan totean, että on se vaan meille laatuaikaa, kun saadaan olla yhdessä perheen kesken ilman kiirettä ja tehdä jotain kivaa yhdessä. Musta se vaan on erityisen laadukasta! Ja laatuaikaa miehen kanssa voidaan viettää ihan kotisohvalla lasten nukkuessa.

Kasvatuksen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että laatuaika tarkoittaa sitä, että lasten kanssa tehdään koko ajan jotain erikoista ja ihmeellistä, kun oikeastaan normaali ja tavallinen arki riittäisi. Meille kahden kesken sohvalla vietetty aika ei ole parisuhteen laatuaikaa, vaan se vietetään esim. kylpylässä. Arki-illat sohvalla on sitä arkea.

muotoilitpa sen hienosti =) minustakin tässä väännetään ja käännetään päivän selvästä asiasta. Kun tekee parhaansa, se useimmiten riittää =)

ovat tehneet tästäkin paljon vaikeamman asian kuin se itse asiassa onkaan. Kysymyshän on vain perheen elinkaaresta. Alussa ollaan kahdestaan, sitten tulee lapsia, eletään pikkulapsivaihetta, nuorten kanssa, sitten lapset itsenäistyvät ja ollaan taas kaksistaan, mutta perhe toisaalta laajenee lasten kumppaneihin ja lapsenlapsiin. Kun keskittyy kulloinkin olennaiseen, olemaan tekemättä turhaa, olemaan tasapuolinen, tekemään hyvää toisille sekä tekemään parhaansa, pärjää ihan hyvin. Eli elää kunnon ihmisenä. Itsekkyys ja epätasapuolisuus on se, mikä pilaa elämän kuin elämän.

Kuulostaa ihanalle, että puoliso ei ole jäänyt lapsen jalkoihin vain välttämättömäksi lastenhoitajaksi, siivoojaksi ja ruunlaittajaksi.

ja iltaisin vielä heitätte lapsen hoitoon, että pääsette ilman sitä lasta jonnekin? Saako kysyä, miksi olette sen lapsen tehneet jos sen seura ei kiinnosta? Kauanko teidän täytyy pakosta sitten olle sen kanssa päivisin, jotain 3h? Voi reppanoita. Kyllähän siinä ajassa jo lapseen kyllästyy ja täytyy käydä kehittelemään kahdenkeskistä aikaa...

tärkeitä. Mutta kyllä se parisuhde voi hyvin kun välillä saa keskittyä vain toisiinsa :)

Mutta meidän tapauksessa saamme sitä aikaa vain joka toinen vuosi. Ei ole sellaista tukiverkostoa ympärillä että useammin onnistuisi ja toisekseen ei ole varaa kovin usein palkata lapsenvahtia.

Minusta tärkeää pariskunnan myös viettää ihan omaa aikaa yhdessä. 2-3 kertaa vuodessa oikein sopiva määrä.

Lapsen hyvä oppia olemaan myös muiden ihmisten kanssa jos esim isovanhemmat ovat luotettavia. Lapset yleensä nauttivat kovasti mummolassa olosta. Ja suhde kehittyy läheisemmäksi.

lisäksi riippuu siitä, millaista se arki on, minkä ikäiset lapset - ja niin edelleen. Me ollaan miehen kanssa molemmat eronneita ja tähän parisuhteeseen panostetaan enemmän kuin edellisiin.

Meillä on pieni vauva, jota emme yökylään ole "tunkemassa", johtuen mm. imetyksestä ja siitä, ettei meillä kummallakaan oikein ole sellaisia vanhempia, joille vauvan voisi niin vain antaa. Mutta yhteistä aikaa olemme toisillemme luvanneet järjestää kerran kuussa. Ei sen ajan tarvitse olla kuin 3-4h, mutta sinä aikana pääsemme käymään jossain, missä vauva ei viihtyisi.

Muuten olen vielä kotonakin vauvan kanssa, joka alkaa jo nyt olla ihan mökkihöperö ja pelkäämään muita ihmisiä, koska me todella vietämme sitä maailman tasaisinta arkea.

Miehelläni on hiton kiireinen työ ja hän nauttii siitä, että on joku yhteinen pikku juttu, mikä ei vie liikaa energiaa, mutta jota voi odottaa. Se mitä teemme yhteisenä hetkenä on usein aika simppeliä.

että kuinka usein taaperoa kuskataan hoitoon..



Esim. kerran kuussa on minusta ihan normaalia mutta kerran viikossa menee vähän jo sen puolelle, että eikö oman lapsen seura kiinnosta.

Perhe kokonaisuudessaan.

Lapsi on lainaa, mutta se ei mielestäni tarkoita sitä, että lapsi pitäisi jättää heitteille sen takia, että varmistetaan koukkuja puolisoon, ettei se vain jätä.



Minun mielestäni jos mies ja minä nautimme elämästämme perheenä ja rakastamme lapsiamme, olemme kiinteämmin yhtä kuin jos ulkoistaisimme lapsemme varmuuden vuoksi, että meillä olisi jotain yhteistä.



Ap on unohtanut jotain tärkeää. Lapsellakin on oikeus vanhempiinsa.

ihan ihmisestä itsestään kiinni. Eivät kaikki esim. tykkää kylpyöistä, vaikka te tykkäättekin. Meille juuri nyt on parisuhteen laatuaikaa ihanat kesäiset iltahetket terassillamme luonnon ääniä kuunnellen, jotain hyvää syöden (yhteinen ruualaitto) ja kenties lasi kuohuviiniä päälle. Tämä onnistuu ihan lasten nukkuessa, kotoa mihinkään poistumatta.

MEILLE kahden kesken sohvalla vietetty aika ei ole parisuhteen laatuaikaa tai kuvailemasi illanvietto. Tämän voi jokainen määritellä miten haluaa. Sen sijaan lasten kanssa vietetty laatuaika ja arki on asia erikseen, ja se on kyllä mediassa ja asiantuntijoiden toimesta määritelty.

Perhe kokonaisuudessaan.

Lapsi on lainaa, mutta se ei mielestäni tarkoita sitä, että lapsi pitäisi jättää heitteille sen takia, että varmistetaan koukkuja puolisoon, ettei se vain jätä.

Minun mielestäni jos mies ja minä nautimme elämästämme perheenä ja rakastamme lapsiamme, olemme kiinteämmin yhtä kuin jos ulkoistaisimme lapsemme varmuuden vuoksi, että meillä olisi jotain yhteistä.

Ap on unohtanut jotain tärkeää. Lapsellakin on oikeus vanhempiinsa.

Minustakin ap kuulostaa jotenkin pelokkaalta siitä, että puoliso jättää. Onkohan tuossa taustalla sittenkään niin hyvä parisuhde? Pieni lapsi tarvitsee vanhempiaan eikä varmasti voi ymmärtää miksi hän jää usein jonkun muun hoitoon. Aikuisen (=miehen) taas luulisi osaavan arvostaa perhettään kokonaisuutena. Mutta veikkaan kuitenkin että tämä on ihan vaan provo.

ovat minulle ykkösiä! Mies tulee vasta heidän jälkeen. Missään emme ole olleet kahdestaan kohta viiteen vuoteen, eikä ole haitannut yhtään. Lapset ovat vain vähän aikaa pieniä, kerkeän ykllä sitten myöhemmin viettää ukon kanssa aikaa..

se ukko on sitten siinä vierellä odottamassa... saattaapi käydä niinkin, että ukkosi kyllästyy ja vaihtaa maisemaa! Sen jälkeen voitkin omistautua niille lapsille IHAN täysin...

jos siihen ulkopuolisetkin kiinnittää huomiota... Vähän omituiselta kuulosti.

että kuinka usein taaperoa kuskataan hoitoon.. Esim. kerran kuussa on minusta ihan normaalia mutta kerran viikossa menee vähän jo sen puolelle, että eikö oman lapsen seura kiinnosta.

ovat minulle ykkösiä! Mies tulee vasta heidän jälkeen. Missään emme ole olleet kahdestaan kohta viiteen vuoteen, eikä ole haitannut yhtään. Lapset ovat vain vähän aikaa pieniä, kerkeän ykllä sitten myöhemmin viettää ukon kanssa aikaa..

se ukko on sitten siinä vierellä odottamassa... saattaapi käydä niinkin, että ukkosi kyllästyy ja vaihtaa maisemaa! Sen jälkeen voitkin omistautua niille lapsille IHAN täysin...

pinnallinen ukko, että pitää itseään lapsiaan tärkeämpänä, niin varmaan tämä kirjoittaja on tyytyväinen saadessaan sellaisen itsekkään narsistin ulos elämästään...

en ymmärrä kommenttiasi ollenkaan. Mekään emme käy miehen kanssa koskaan missään kahdestaan, emme edes ole olleet yli 15 vuoteen yhtään yötä kahdestaan kotona. Miksi ihmeessä minun mieheni ainakaan kyllästyisi ja vaihtaisi maisemaa? Minusta se olisi melkoisen erikoinen teko, sillä ihan yhdessä olemme nämä lapset ja perheen halunnut. Ja ei kai se nyt ole mitenkään naisen syy, jos ei ole rahaa palkata lapsenvahtia?

Minulle jäi sellainen käsitys, että tuota kahdenkeskistä aikaa, kun lapsi on hoidossa, on useamman kerran viikossa. Itsekästä ja sysäätte lapsen sivuun, myöhemmin hän alkaa ajatella ettei ole teille tärkeä, kun tajuaa että on niin usein hoidossa.



Kyllä meilläkin on n. kerran kuussa lapset mummolassa ja teemme jotain yhdessä, kaksi tai ystävien kansssa porukalla. Se riittää hyvin tässä vaiheessa, kun lapset on vielä pieniä. Onhan meillä myös iltaisin aikaa, kun lapset käyvät nukkumaan. Silloin teemme kaikkea kivaa, juttelemme, pelaamme, katsomme jonkun leffan jne.



Ap ja miehensä ovat joko tosi itsekkäitä, eivätkä osaa asettua lapsen asemaan, tai sitten parisuhteessa on kuitenkin jotain vikaa, kun sitä pitää varta vasten hoitaa jatkuvasti eikä siihen riitä normaali arki.



Toki parisuhteelle tekee hyvää irtiotot ja vapaat hetket pois kotoa, itsekin niitä odotan. Mutta ei sitä tarvitse pakonomaisesti koko ajan järjestää jotain. Outoa minusta.

tässä vain nainen on 70 v leski ja ihan hukassa kun mies kuoli n.10 v sitten... ei osaa tehdä mitään ja aina sanoo että mies oli aina ykkönen ja sitten tuli lapset. ompa lapsista siis kivaa kun nyt mamma roikkuu nurkissa ja miniät saa hyysätä vaikka on nainen selvästi ilmaissut, että miesvainaa on se ykkönen yhä vaikka on jo kuollut...



t.sivusta seurannut