Osaatko tulkita tytärtäni - minä en.
Esikouluikäisen tyttäreni käytöksestä kaksi esimerkkiä tältä viikolta:
1. Olen pahassa flunssassa ja kuumeessa ollut loppuviikon. Sovin tyttäreni kanssa perjantaina aamulla, että kun eskaripäivä päättyy (he viettävät viimeisen vartin ulkona), tyttäreni ottaa reppunsa ja kävelee omatoimisesti parkkipaikalle, ettei minun tarvitse kuumeisena nousta autosta häntä hakemaan.
Ajan auton siten, että tyttäreni näkee autoni takuuvarmasti, huomaan hänen huomaavan minut, vilkuilevan suuntaani monta kertaa, mutta mitään ei tapahdu. Viiden minuutin odottelun jälkeen nousen autosta ja haen tytön. Kun kysyn, miksei hän tullut heti minut nähtyään, hän ei osaa vastata.
2. Sama lapsi leikkii 1½-vuotiaan veljensä kanssa olohuoneessa nenäliinapakkauksellani siten, että kaikki nessut ovat silppuna olohuoneen lattialla kun tulen suihkusta. Pyydän tyttöä siivoamaan silput pois. Tytär sanoo, että ajatus ei ollut hänen vaan veljen. Totean, että sinä olet isompi, tiedät enemmän, mikä on sallittua ja että sinulle siksi kuuluu enemmän vastuuta. Pyydän tyttöä uudestaan siivoamaan silput, joiden kokoaminen kestäisi arviolta 15 sekuntia. Tyttö alkaa huutaa ja itkeä, että hän ei siivoa. Huutamista kestä 10 minuuttia, minkä jälkeen hän siivoaa ja maassa on taas rauha. Miksi käyttää 10 minuuttia ja mieletön määrä huutoenergiaa kun voisi selvitä parin sekunnin työllä?
Tällaista tapahtuu viikottain. Mitä ihmettä tämä lapsi ajattelee ja mihin hän pyrkii sillä, että juuri koskaan hän ei tee sitä, mitä häneltä pyydetään, minkä hän tietää kuuluvan hänelle ja koskaan hän ei halua toimia aikuisen (ei kenenkään) mieliksi, kuten tiedän monen hänen ikäisensä lapsen mielellään tekevän. Itsekin muistan, että minulle oli tärkeää, että en pahoittanut turhaan tai koskaan tahallaan äidin mieltä.
Kommentit (69)
Newsflash: Lapset vaan ei ole sellaisia. Eskarilainen on aika pieni vielä.
Normaalia käyttäytymistä. Meillä poika kieltäytyy siivoomasta, vaikka pyydän.
Omapäinen poika on meilläkin ja välillä siivoo pyytämättäkin.
Hankala ikä muutenkin tuo 6v. ikä.
Kokeilee pidätkö rajat.
Kuuluu normaaliin kehitykseen.
Sinun tehtäväsi pitää ne säännöt ja opastaa / mainita useamman kerran. Kaikkea täytyy hajoitella useampaan kertaan.
Sitä ei sitten tehdä vihalla.
Kun sovit jotain lapsen kanssa, varmista, että hän tosiaan kuunteli/ ymmärsi.
Älä vaadi liikoja.
Kukaan ei ole täydellinen syntyjään, elämä on harjoittelua. Oppia virheiden kautta jne.
Minulla on 3 poikaa ja 2 tyttöä enkä nyt näe tuossa mitään ihmeellistä.
Se ei ole normaalia että lapsi miettii koko ajan ettei vaan pahoita vanhemman mieltä.
Ihan tuntui, että alusta saa aloittaa ihan perussääntöjen kertaamisen. Rajoja testattiin toisissaan. Uutena tuli sellaisella ärsyttävällä jäkätysäänellä puhuminen ja "sinä et minua komentele". Mietin jo ihan tosissani, olenko tehnyt jonkun suuren virheen kasvattajana, mutta keskustelu muiden samanikäisten lasten vanhempien kanssa on auttanut paljon; tämä on ihan yleistä.
Toisaalta eskarilaiset ovat haahuilioita. Meillä esim. pukeutumiseen saa joinakin aamuina kehoittaa muutamaan kertaan ja silti ei mitään tapahdu. Ikään kuin lapsi unohtuisi miettimään/ihmettelemään jotain ja se mitä oli tekemässä unohtuu. Tämäkin tuntuu lapsemme eskariryhmässä olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
Näkisin siis, että Ap:nkin tyttären käytös vaikuttaa aivan täysin normaalilta eskarilaisen käytökseltä. Itse olen sen verran jääräpäinen, että perheessä sovituista rajoista olen pitänyt kiinni, vaikka vastassa on usein ensin huuto ja parku, sitten "minä en tykkää sinusta enää yhtään" "sinä olet ihan tyhmä" (johon ensimmäiseen yleensä sanon, että ei ole pakko tykätä, mutta asia nyt on näin ja minä kuitenkin tykkään sinusta, jälkimmäiseen taas sanon, että minulle ei puhuta noin), sitten seuraa mökötys ja lopulta halit ja yleensä anteeksipyyntö. Toisaalta minusta on hienoa, että lapseni voi sanoa minulle, että ei tykkää minusta yhtään ja silti hän luottaa siihen, että kun tilanne on ohi hän voi tulla halimaan ja syliin. Minusta on hienoa, että minun kiltissä ja mukautuvassa lapsessani on tälläinenkin puoli. Tämä lapsi oli nimittäin sellainen, että esim. hiekkalaatikolla häneltä lähti ihan iloisesti lapiot käsistä eikä hän ole osannut pitää puoliaan, mutta yrittäkääs nyt. Toisaalta lapseni osaa olla myös järkevä ja hieroa kompromisseja ristiriitatilanteissa. Nyt kun 7. syntymäpäivä alkaa kolkutella ovella tämä puoli alkaa olla hallitsevampaa ja se uhmapuoli alkaa jäädä pois enenevissä määrin.
jolle 1,5 v pikkuVELI eli POIKA on tärkeämpi kuin tyttö!
Kuulostaa sille, että tämän eskarilaisen pitää kaikessa tekemisessään olla iso ja huomioida pikkuveljensä, kun sehän on vasta niin pieni. Ja pitää luopua kaikesta omasta ja kivata, kun veli satttuu haluamaan sitä samaa.
päiväkodista, se on sinun tehtäväsihakea hänet pihalta, meidän päiväkodista ei olisis edes eskaria laskettu lähtemään vaikka äiti odottaisikin parkkipaikalla. Jos olet liian kipeä hakemaan lastasi päiväkodista, järjestä joku muu hakemaan tai pidä lapsi kotona päivä. Johan se päivän aikana kerkee unohtamaan mitä pitikään tehdä kun äiti sitten iltapäivällä tulee hakemaan. Minusta näyttää että odotat vähän liikoja eskeri ikäiseltä, huomaan tekeväni samaa oman lapseni kanssa joka on nyt ekaluokalla ja vaadin häntä kanssa katsomaan 2v pikkusiskon perään, tosin hän ei kiukkua mistään pienistä koko aikaa ja siivoaa aivan taatusti jos pyydän, ja tekee sen ekalla pyydöllä. Joskus pitää vain muistaa että hän on VASTA eskari :) pieni siis vielä. Jospa se olisi jotain huomion herättämistä??
Eskarilaisestahan oli nimenomaan kysymys ja kyllä he tosiaan voivat ja saavat ja PITÄÄKIN osata omatoimisesti mennä heitä noutavan auton kyyttiin! Meilläpäin eskarilaiset kulkevat aika paljon takseilla ja luuletko tosiaan, että taksikuskit tulevat keinusta noutamaan kyytiläisen.. Ei riitä, että pitää osata seurata, milloin auto tulee vaan myös se, että menee oikeaan taksiin eli pitää muistaa millaisella autolla aamulla tuli eskariin.
Se, että ei tullut, kun menit häntä hakemaan niin on ihan tyypillistä lapsen toimintaa. Hän on tottunut siihen, että hänet noudetaan leikistä äidin toimesta ja toimi siis ihan normaalisti odottaessaan, että noudat pihalta saakka. Mikäli häntä kyydistsisi outo (esim. taksi) osaisi varmasti tulla omatoimisesti taksin kyytiin.
Olkkarissa tapahtunut protestointi taas on normaalia uhmaa ja käytöstä myös. Ei se aina mene kitkattomasti..
tyttösi ei ole samanlainen kuin sinä itse pienenä, hän on oma persoonallisuutensa.
Ehkä autoon tulon ongelmana oli se, että tyttö koki noutamisen ja puheet siitä että vieraiden kyytiin ei saa mennä-puheet ristiriitaisiksi ja muutenkin tilanne oli varmasti erilainen kuin normaalisti.