Mitä tehdä, kun mies ei viihdy uudessa kodissa?
Ostettiin uusi omakotitalo ja mies on siitä lähtien ollut enemmän tai vähemmän masentunut. Tämä on siis ihan uusi talo eli ei mitään rakentamista eikä remontointia, mutta kuitenkin paljon huolta miehelle, koska kaikki tekniikka ei toiminut aluksi niin kuin pitäisi.
Mies oli alun perin koko hanketta vastaan: viihtyi vuokra-asunnossa eikä olisi halunnut muuttaa sieltä mihinkään. Minulle taas tuli kova talokuume ja lopulta mies antoi periksi. Pikkuhiljaa alkoi käytöksellään antaa ymmärtää, että oli lämmennyt itsekin ajatukselle. Vasta, kun kaupat oli tehty, tajusin, että lähti mukaan vain koska asia oli mulle niin tärkeä eikä jaksanut enää riidellä asiasta.
Mies ei ole täällä onnellinen. Häntä stressaa omakotitalon vastuu ja taloudellinen taakka. Ei nauti käsillä tekemisestä. Mulle taas tämä on unelmieni talo: kaunis talo, sopiva sijainti ja riittävästi tilaa. En kuitenkaan ole onnellinen, koska mies ei ole. En halua, että tämä on vain mun talo.
Mies haluaisi asua koko elämänsä vuokralla, koska se on niin huoletonta. Minusta taas siinä menee rahat hukkaan.
Mitä nyt pitäisi tehdä? Minä ja lapset viihdymme tässä, mies ei. Joku joutuu joka tapauksessa luopumaan jostain. Pelottaa ja nolottaa kuitenkin ottaa se iso askel, että laittaisi talon myyntiin ja muuttaisi takaisin vuokralle. Ajattelen liikaa, mitä muut ajattelevat, vaikka ensisijaisesti pitäisi ajatella oman perheen hyvinvointia.
Onko kukaan nyt tai joskus ollut vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (28)
Muutimme miehen työn perässä 2 vuotta tälle paikkakunnalle, jossa nyt asutaan. Meillä oli täällä jo ennestään aika paljon tuttuja. Ensin asuttiin reilu vuosi kunnan vuokrarivarissa ja se olikin kaikin puolin hyvä paikka asua: loistava sijainti ja rauhalliset naapurit. Sinne mies kaipaa edelleen, ksoka se oli kuulemma hänen elämänsä paras koti. Mulla alkoi viime kesänä talokuume, kun ihmiset ympärillä puhuivat omakotitaloista ja kun aloin enemmän tosissani katsella myytäviä taloja. Rivarikin olisi hyvin kelvannut, mutta täällä ei ollut yhtään sopivan kokoisia myytävänä. Sitten sattui yllättäen tämä nykyinen talo kohdalle. Musta tämä meidän talo oli oikea löytö. Täysin uusi ja maksoi 202 000 e. Päiväkotiin ja kouluun matkaa alle km eikä yhtään vaarallista tienylitystä. Miehellä 5 min työmatka. Joka talossa on lapsia leikkikavereiksi. Sijainniltaan koko kylän paras tontti: keskellä kaikkea, mutta silti vain yksi rajanaapuri. Täytyy varmaan vaan antaa miehelle aikaa sopeutua ja jos ei sopeudu, muutetaan pois. Yritän unohtaa vauvan ja ajatella enemmän elämää miehen kannalta. Kiitos teille kaikille ihanille ystävällisille ja kannustaville ihmisille, että otitte osaa keskusteluun. AP
talossa? Jos ei ole niin nyt pikaisesti sisustamaan "man cave", se voi auttaa paljon.
ei ihme jos miehes ahdistuu. Keskustelkaa mitä teette.
sisusta viihtyisäksi
miehelle oma työhuone
Tää on ammattikoulun rakentama talo, noin 90 km Helsingistä. En sano minne suuntaan Helsingistä, ettei kaikki tunnista.
Pääkaupunkiseudulta ei muuten saisi tähän hintaan kuin kerrostaloasunnon.
Eikö yhteisen avioliiton pitäisi olla yhteisiä päätöksiä eikä niin että toinen jankuttaa ja toinen sitten väsymystään alistuu jankutukseen? Aika hirmuvaltiaalta ap vaikutat teidän suhteessa. Miestä ahdistaa, kun et kunniota häntä ja hänen mielipidettään vaan haluat runnoa läpi oman tahtosi hinnalla millä hyvänsä. No, olet saanut oman tahtosi läpi, mitä valitat?
muilla uuteen kotiin sopeutuminen kivuttomasti?
Minulla ottaa aina aikaa sopeutua, vaikka uusi koti olisi mieluinen ja asuinalue tuttu ja turvallinen.