Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä ihmisestä, joka ei käy vanhainkodissa katsomassa sukulaistaan?
29.05.2010 |
Pistää vihaksi, kun isoäidilläni on vanhainkodissa oleva sisar, jota isoäiti käy katsomassa vain noin puolen vuoden välein.
Tällä sisarella ei ole ketään muutakaan, joka kävisi katsomassa. On siis nytkin ollut laitoksessa yksin puoli vuotta ilman että kukaan on käynyt.
Tai siis isoäitini lapset (omat tätini ja setäni) voisivat käydä katsomassa, mutta eivät ole koskaan käyneet, muuta kuin tyyliin kerran uteliaisuudesta.
Tämän puolen suvussamme on tapana, että kun ihmisille tulee vaikeuksia tai vanhuutta tms, heidät jätetään yksin. :-( Virallinen selitys on että ei voi mennä kun "ahdistaa" ja "xxllä on siellä hyvä olla". Varmaan näinkin, mutta miltä mahtaa tuntua ihmisestä joka jätetään laitokseen yksin!
Itse olen sitä mieltä, että tämä on velvollisuus. Olen itse mennyt muutaman kerran ja aion mennä nytkin.
En haluaisi asettaa itseäni moraalisesti muiden yläpuolelle, koska ymmärrän että sellainen on yököttävää, mutta en voi mitään sille, että tämä sukuni alkaa tuntua ihan roskasakilta.
Kommentit (71)
Oma työ vie 10h/pv, päälle lapset ja omasta kunnosta ja kodista huolehtiminen.
En vain repeä enää yhtään minnekään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhainkodissa oleva sukulainen voi olla vaikka minkälainen kusipää joka on kohdellut läheisiään huonosti. Sillon on turha odottaa, että läheiset tulisivat tueksi vanhuuden päivinä. Sitä saa mitä tilaa.
mutta en ymmärrä, miksi esimerkiksi minun pitäisi matkustaa sadan kilometrin päähän vierailemaan enon tai tädin luona, jonka kanssa en oikeastaan koskaan aikaisemminkaan ole ollut tekemisissä?
Äitini sisarusten kanssa en juuri ole aikaa viettänyt koskaan tai keskustellut, joskus pienenä olen nähnyt jossain kissanristiäisissä, mutta mitään keskustelujakaan en muista.
Omat vanhemmat kun ovat laitoshoidossa, äiti on jo kovaa vauhtia menossa, niin tulen varmasti velvollisuudentunnosta vierailemaan 4-5 kertaa vuodessa (asumme siis parinsadan kilometrin päässä, itse kolmen pienen lapsen yh) Ja tosiaan vanhempieni kohdalla voin sanoa, että sitä saa, mitä tilaa. En luultavasti kävisi ollenkaan, ellei tuo emotionaalinen kiristys olisi heiltä aina sujunut, ja minä itse olen niin heikko paskA, että en voi sanoa, että minulle on aivan sama, mitä heille tapahtuu.
Täällä on aina sulatettu iäkkäiden ihmisten hävytön käytös. Hyvä ettei enää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa ja miellyttävää ja ystävällistä ihmistä käydään katsomassa, ahdistavaa ja syyllistävää valittajaa ei.
Ilkeämpää ihmistä sai hakea.
Lisäksi dementoitui eikä enää edes tuntenut kävijöitä. Hän oli neiti-ihminen, jolla ei lapsia saati lapsenlasia (siis omast amielestään)
oli ilkeä itsekeskeinen ja keskenkasvuinen ruikuttaja kuusikymppisenä kun häneen tutustui. Ruikutti, valitti ja haukkui. Nalkutti, nalkutti ja nalkutti.
Ei ole yhtään valistunut vanhetessaan. Ja kumman yksin on nyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma työ vie 10h/pv, päälle lapset ja omasta kunnosta ja kodista huolehtiminen.
En vain repeä enää yhtään minnekään
niin johan löytyy omaisia. Haaskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi on vastuussa lapsestaan ihan lain mukaan.
Ja muuten tosi moni nykyisistä vanhemmista ei sitten muuhun revennytkään. Minunkin äiti oli kotirouva, jolla oli apulainen.
enää hyötyä.
Mummot on ensin kasvattaneet omat lapsensa. Sitten antaneet hoitoapua ja rahaa.
Kun mummosta ei ole enää apua, se pannaan vanhainkotiin. Sukulaiset korkeintaan pelkäävät, että mummu ostaa joskus kahvin siellä ja näin tuhlaa perintöään.
Puolustukseksi keksitään joku tekosyy esim. että mummo leikkasi lapsen tukan kun se oli pieni. Oli niin vittumainen, maatkoot siellä nyt yksin.
Ihan tavallisia vanhempia, jotka on yrittäneet auttaa lapsiaan, jätetään makaamaan vanhainkotiin yksin kun omassa elämässä on muka niin kiire. On aerobicciä ja salkkarit yms.
Sitten itketään tosiaan haudalla kun ei ollutkaan aikaa kun vanhus eli.
Toivottavasti lapsenne oppivat saman mallin teiltä ja unohtavat teidät makaamaan paskavaippoihin. Niin ja ne teidän aliarvostamat lähärit sitten teitä hoitavat jos kahvinjuonnilta viitsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan anoppi muista 20 vuoden nöyryytyksiä. Sen vain että mäntti miniä ihan yllättäen vain lakkasi tulemasta kylään.
hoitokodissa hoitamassa isänsä asioita minä ja yksi kaveri mukanaan. Siellä hoitajat jokseenkin syyllistivät, kun ei oltu käyty pahemmin katsomassa aiemmin. En jaksanut alkaa selittämään, mutta en yhtään ihmettele, ettei miestäni hirveästi kiinnostanut. Isä ei koskaan ollut hänen elämässään oikeastaan ollenkaan. Isänsä oli alkoholisti ja syyllisti lastaan, ei kymmenen vuoden aikana tainnut ottaa yhteyttä poikaansa kuin kerran tai kaksi. Me sentään kävimme joskus kylässä, kun vielä asui kotonaan.
Minusta oli jo ihan hyvin, että viitsi hoitaa hänelle lähes vieraan ihmisen asioita, kun tuli tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rakastat omia lapsiasi, suurella todennäköisyydellä hekin rakastavat sinua silloin kun tarvitset sitä.
hoitokodissa hoitamassa isänsä asioita minä ja yksi kaveri mukanaan. Siellä hoitajat jokseenkin syyllistivät, kun ei oltu käyty pahemmin katsomassa aiemmin. En jaksanut alkaa selittämään, mutta en yhtään ihmettele, ettei miestäni hirveästi kiinnostanut. Isä ei koskaan ollut hänen elämässään oikeastaan ollenkaan. Isänsä oli alkoholisti ja syyllisti lastaan, ei kymmenen vuoden aikana tainnut ottaa yhteyttä poikaansa kuin kerran tai kaksi. Me sentään kävimme joskus kylässä, kun vielä asui kotonaan.
Minusta oli jo ihan hyvin, että viitsi hoitaa hänelle lähes vieraan ihmisen asioita, kun tuli tarve.
vielä sen verran täsmennykseksi, että mieheni on kyllä hyvinkin avulias ihminen noin yleensä, vaikka ehkä joskus vähän laiska pitämään yhteyttä. Käy pesemässä äitinsä ikkunat, asentamassa anoppilassa tietokonetta, tekemässä naapurinmummoille huoltotöitä jne. Lähtee mielellään katsomaan tätejänsä, minun vanhoja sukulaisiani jne. Mutta rajansa on kullakin.
Ei minunkaan anoppi muista 20 vuoden nöyryytyksiä. Sen vain että mäntti miniä ihan yllättäen vain lakkasi tulemasta kylään.
kun itse vanhetaan niin otetaan kimpassa yhden tai kahden ystäväpariskunnan kanssa hoitaja, joka auttaa meitä huushollinpidossa, asioinnissa ja hoitotoimenpiteissä. Ei tarvitse siis lapsia niillä asioilla piinata. Toisaalta en usko, että lapsetkaan meitä hylkäisi. Me ollaan aikanaan jouduttu työn perässä muuttamaan kotiseuduilta pois ja vanhemmat on jääneet sinne satojen kilometrien päähän. Selvää on, ettei siellä pysty ramppaamaan kaiken aikaa. Hyvä kuin silloin tällöin. Äidin jatkuvan raninan takia en viitsisi sitäkään.
Mun äitini on yli 80 v, täysin terve, elämä täynnä harrastuksia ja reissuja, mutta jostain ihmeen syystä häntä ei saa meidän lasten luokse koskaan käymään. Aina hirveä valitus, miten yksin hän on. Meidän pitäisi mennä sinne. Miksi näin?
Kerran oli pojat mukana ja jo mennessä varoittelin että mummo on "höpö". Pojat nauroivat ja tirskuivat kunnes komensin ne ulos. Pojat olivat tuolloin 8 ja 10v. Eli en lapsia oikopäätä veis enää dementoituneen ihmisen luo, ennenkuin ymmärtävät asian.
mutta on kuoleman sairas ja valittaa koko ajan ettei hänestä välitetä ja tässä tulee minun puolustukseni: käymme katsomassa äitiä noin parin viikon välein, olen hoi´tanut hänen kissojaan kun hän on ollu viikkoja sairaalassa, siivonnut asuntoa yms nyt on olen koti-äitinä ja välimatkaa on 20 kilometriä... en pääse täältä kovin usein lähtemään yritän tehdä mahdollisimman paljon mutta omassa elämässänikin on paljon asiaa
sitten minua yksinkertaisesti suututtaa semmoinen asia että äiti joi varmaan sen parikymmentä vuotta meijän huostaanotettiin sen vuoksi ja tämä kuoleman sairaus johtuu siitä vuosikausien juomisesta ja tupakoinnista! minusta minulla on täysi oikeus olla edes vähän vihainen kun itse on sen itselleen aiheuttanut ja minun vaan tekee pahaa katsoa sitä hidasta kuolemista!
SUURIN OSA vanhuksista ovat yksinäisiä laitoksissa. Hyvin harvalla käy säännöllisesti ketään.