Lue keskustelun säännöt.
Neuvolan tädin suusta: Koliikki johtuu äidin käytöksestä!
28.05.2010 |
Käytiin nuorimman kanssa pari päivää sitten neuvolassa. Tiesin, että neuvolan tätimme on vaihtunut kun edellinen jäi äitiyslomalle. Tämä neuvolan täti olikin sitten täysi vastakohta edelliselle. Edellinen oli mitä ihanin, mutta nykyinen on suorastaan ilkeä ja ehdotti mm. tälle nuorimmalle alottamaan kiinteitä pikkuhiljaa, vauvalla ikää nyt 2kk.
Tuli sitten myös puhetta vauvan itkuisuudesta (vauva kun itki neuvolassakin ja täti tätä ihmetteli). Kerroin, että pienellä on luultavasti koliikki tai allergiaa, tuota allergian mahdollisuutta selvitellään. Tähän sitten sain vastauksen, että koliikki johtuu äidin käytöksestä. Jos on rauhallinen äiti on rauhallinen vauva, jos on stressaantunut ym. niin sitten vauva itkee. Just joo.
Tämän perusteella tekis kyllä mieli vaihtaa neuvolan tätiä, ainakin jos sama käytös jatkuu. Soitin kyllä eilen neuvolaan ja kerroin tuosta ja lupasivat ainakin puhua tuolle tädille, tiedä sitten muuttuuko käytös.
Kommentit (65)
kannattanut todeta että täti on hyvä ja menee päivittämään koulutuksensa jotta olisi ihan oikea terkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse tein samoin kun neuvolan täti ei osannut suhtautua lapseni kehitysongelmiin fiksusti. Myöhemmin diagnosoitiin vaikka mitä neurologista häiriötä, mutta täti oli sitä mieltä että olen luulosairas. Soitto vaan toiseen neuvolaan ja vaihdoin sinne.
itseä ala syytellä! Meillä oli iltahuutoja kolmisen kuukautta. Ei ihan koliikkia tainnut olla, mutta itkua riitti iltasella 2-3 tuntia. Kumma juttu, että päivisin vauva yleensä oli tyytyväinen, mutta miltei kellon tarkkuudella itkua alkoi klo 21. Välillä päivisinkin hiukan itkeskeli, mutta tällöin itkun jälkeen selvästi takapää alkoi paukkua.
Ei siinä äidin tai isän rauhallisuudella/levottomuudella ollut mitään vaikutusta asiaan.
ja se itku jatkuu (pieniä taukoja voi olla, jotain 5-15min kun hetkeks torkahtaa) seuraavaan päivään n. 9-13. Ei siis ole kyse mistään normaalista itkusta.
ap
neuvolan täti, jolla omalla lapsella oli paha koliikki lapsella..
Eipä siinä oma rauhallisuus auttanut. Toki äidin käytöksellä on merkitystä vauvan käytökseen ja vauva aistii jos äiti on hermostunut tai masentunut, mutta koliikissa ei ole kylläkään tästä kyse. Joskus tosin koliikiksi määritellään liian helpolla (en tarkoita, että sulla olisi tästä kyse) Kyllä ne pienemmät itkut ja vatsanpurut kuuluu siihen vauva-aikaan.
Meillä esim. huuto alkoi kello seitsemän illalla ja nukkumaan päästiin pariksi tunniksi kolmen-viiden välillä aamuyöstä. Siinä ei auttanut mikään. Jos vauva rauhoittuu syliin ei luultavasti ole koliikista kyse.
Meillä oli samanlaista. Vauva itki ja parkui, ei siis vain känissyt tai inissyt. Ja sitä jatkui pitkälle aamuyöhön. Nukkumaan pääsin klo 03 - 06 aikoihin ja sitten nukuttiin neljästä kuuteen tuntiin. Tyytymätön oli päivälläkin, tiheä syömään, pätkänukkuja.
Ja terkka sanoi vain, että sellaista se vauva-arki on. Ja kun terkka sanoi, niin minähän uskoin. Mulla ei ollut silloin nettiä, jonka avulla olisin voinut tajutakin, ettei todellakaan muiden vauva-arki ole tuollaista. Mutta kun ei ollut nettiä ja oli esikoinen kyseessä, niin minä kirjaimellisesti kuvittelin, että kaikki muutkin valvovan vauvojensa kanssa taukoamatta läpi yön.
Vähänhän minä ihmettelin, kun ystäväni puheli leiponeensa pullaa ja ja muutenkin järkeili, että ei ole mitään järkeä molempien valvoa yöllä, että kyllä hän herää vauvan kanssa. Minä tunsin itseni surkeaksi äidiksi, kun en mitenkään jaksanut valvoa koko yötä vauvan kanssa, vaan mun oli ihan pakko vähän häiritä miestäkin siihen valvomiseen...
Ja meidän iki-ihana neuvolantäti osasi niin täysin mitätöidä mun väsymyksen, tunteet ja vauvan ongelmat, että siinä menikin viisi vuotta ennen kuin opin pitämään pintani, vaadin lapselle apua, ja niin lapsella todettiinkin aistiyliherkkyys ja SI-häiriö. Nyt lapsi saa terapiaa.
Ja usko neuvolan terveydenhoitajiin on pakkasella. Itse pitää tietää mitä neuvolassa testataan ja itse teen ne testit kotona. Meillä esimerkiksi 5-vuotisneuvolassa tää sama terveydenhoitaja ei muistanut tehdä kaikkia testejä. Se siellä huoneessaan muka-testaili lapsen. Kun kutsui minut paikalle, niin taas väitti, että kaikki on kunnossa, piirtämisestä ei vaan tykkää. Minä sanoin sille, että eihän se lapsi osaa piirtää, kynänkäyttö on kaksivuotiaan tasolla. Ja kinkatakaan lapsi ei osaa. Siihen terkka sanoi, että "enhän minä sitä kinkkaamista edes muistanut testata!" Just joo...
No meni siitä niin hämilleen, että kirjoitti lapselle pyytämättä lähetteen fysioterapeutille. Siellä sitten löytyi vaikka mitä...
Eli ap:lle: Luota vaan siihen, että sä tiedät paremmin mikä on normaalia. Ja sit pitää vaan vaatia ja vaatia, eikä uskoa mitään selityksiä, että kaikki muka on normaalia. Jos on paska neuvola, niin et sä sitä muuksi saa muuttumaan. Mutta sä voit pitää huolen, että lapsesi saa asianmukaista kohtelua. Ei kannata hakata päätä seinään siinä lähineuvolassa, vaan hakea apua muualta. Niin meilläkin tehtiin. Mulla vaan kesti tosi kauan, ennen kuin tajusin, että se meidän oma terkka tekee meille vaan enemmän pahaa kuin hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloitti hieman sen jälkeen kun oli kaksi viikkoa vanha ja lopeti 2 päivää eneen kuin täytti 3 kk. Aluksi huusi yötä päviää, viimeisen kuukauden klo 17-23. Ei siinä mikään auttanut, kapalointi, vauvahieronta, vyöhyketerapia, cuplatonit, heijaukset, kantoliinat, röyhtäytykset yms. Ja sitten yksi ilta ei vaan enää huutanut, vaan jokelteli tyytyväisenä. Toki senkin jälkeen itki, mutta se oli "normaalia" itkua, joka loppui pian.
Onneksi oma äitini oli kertonut, kuinka veljeni oli koliikkilapsi, meitä on 6 sisarusta, joista siis toiseksi nuorin huusi. Yhtä rauhallinen äiti silloinkin oli. Minä nuorimmaisena olin taas kuulemma helppo vauva. Joten en ottanut asiaa itseeni ja syyttänyt itseäni.
Mä oon ollut tekemisissä ainakin kolmentoista eri th:n kanssa viimeisen kahdeksan vuoden aikana, ja näistä kaksi on sekä tiennyt asiansa että osannut toimia ihmisten kanssa, ja yksi on ollut sellainen jolta vaihdettiin pois, kun yhteistyö ei kertakaikkiaan toiminut.
Tämän hetkinen th on nyt sitten oikein mielinkielin, kun tietää että edellinen vaihdatettiin itse... joten hyötyä tästä ei ole sitten niin mitään. Joku satunnainen sijainen antaa mulle melkein enemmän, kun se uskaltaa sanoakin jos näkee jotain outoa. Sijaisen toimesta saatiin lähete mm. toiminta -ja puheterapeuteille, aiheesta. Oma th oli sitä mieltä että kaikki on ihan ok...
Miksi minun pitäisi olla asioista selvillä, kun niillä on koulutus? Eikö siihen koulutukseen pitäisi kuulua myös ohjeet ihmisten kanssa toimimiseen? Puuh. Mä inhoan neuvolaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kamala täti! Eikös neuvolan pitäisi neuvoa ja olla kannustava, eikä paikka, jonne menee väkisin tyyliin itku kurkussa. Alko ihan jänskättää millanen neuvolantäti meille tulee tälläkertaa.
Aika kamala täti! Eikös neuvolan pitäisi neuvoa ja olla kannustava, eikä paikka, jonne menee väkisin tyyliin itku kurkussa. Alko ihan jänskättää millanen neuvolantäti meille tulee tälläkertaa.
niin ei sinne neuvolaan mennä itku kurkussa, vaan mäkin itkin siellä väsymyksestä, kun terkka kysyi, että miten menee.
Ja itkusta huolimatta reaktio oli sellainen huvittunut hymy, ja sanoi, että no tässä taas yksi vähän väsynyt äiti. Oli kyllä kamala tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
stressaantunut siihen aikaan kun vauvani syntyi ja sen jälkeen. Vauvani oli mitä parhain nukkuja ja ei itkenyt muuta kuin, jos oli nälkä. Kaksikuukautisena nukkui jo täydet yöunet. Päivisinkin lopetti heti itkunsa, kun sai ruokaa. Me reagoimme heti itkuun ruokkimalla hänet. Sikäli elimme kyllä täysin lapsentahtisesti. Mutta koskaan ei ollut muuta kuin nälkäitkua.
Eli meidän kohdalla oli höpöä tuo neuvolan ohje sulle.
Mua hoiti mun äiti ja mun mummo pienenä (ja tietty isäkin). Äitini hyvin rakas isä oli juuri syntymäni aikaan kertonut sairastavansa parantumatonta leukemiaa ja kuoli ollessani vuoden ikäinen. Eli mun mummo ja äiti oli todella stressaantuneita ja minäkin olin maailman helpoin vauva.
Pötyä tuo neuvolan ohje sulle.
mielestäni. Ite olin helppo ja mun vauva oli helppo. Mun kaverin mies oli vaikea ja niiden kaksi lasta oli myös vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mun mies oli pienenä sellainen, että suvun naiset kantoivat sitä vuoroissa, kun se oli aina tyytymätön. Ja meillä oli sitten sellainen lapsi myös, ei vaan nykyään enää monen sukupolven yhdessä asumisia eikä siten ketään muita jakamassa vuoroja, joten miehen kanssa kahden vuoroteltiin.
voisiko tästä löytyä syy itkuun? Onko vauvan pää hieman vinossa/katsooko usein vain yhteen suuntaan?
Meillä vauvalla oli tuo ongelma, asuttiin silloin Saksassa ja hoito löytyi kiropraktikolta. Itkut loppuivat muutaman hoitokerran jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaativista vauvoista ja vaikeista vauvoista. Niitä saattaa löytyä googlettamalla. Ja itselleni oli lohtua kun googletin 'high need babies'. Jos siis jaksat lukea enkuksi mitään.
meillä oli toinen lapsi jo synnäriltä hyvin huono nukkuja ja kitisevä. Siitä eteenpäin itkuisuus lisääntyi koko ajan, kunnes parin kuukauden iässä itki ja huusi oikeastaan koko ajan. Yölläkin nukuttiin max 45min putkeen, välissä saattoi huutaa 1-4h ja sit taas nukuttiin vajaa tunti. Jos siihen terkkari ois uskaltanu sanoa että ihan normaalia pikkuvauva-aikaa, olisin varmaan kuristanu sen. Oli kuitenkin kokenut terkkari ja uskoi kun sanoin että epäilen allergioita, varsinkin kun meidän esikoisella on allergioita.
Joka neuvolakäynnillä muisti sanoa että soita jos tuntuu että tarvitset kotiin isommalle hoitajaa että itse pääset nukahtamaan. Sitä kun meidän kunnassa ihan suhteellisen helposti saa. Ei kuitenkaan tarvittu koska mulla anoppi tekee lyhennettyä työviikkoa, samoin miehen siskon mies on kotona hoitamassa heidän lastaan. Aina tarvittaessa tulivat hakemaan esikoisen muutamaksi tunniksi jotta itse sain nukkua sillä aikaa kun pienempi nukkui ulkona jopa 2h inahtamattakaan. 3,5kk iässä käytimme lasta lääkärillä ja hän määräsi neocate-erikoiskorvikkeen, siitä pari päivää ja eron huomasi selvästi. Meillä jopa nukuttiin...
meidän esikoisen ollessa vauva minä olin todella hermostunut ja stressasin, mutta silti esikoinen vain söi ja nukkui. Stressasin joskus siitä, että nukkuu liikaa, syö liian vähän jne. Esikoinen itki kuitenkin vain nälkäänsä ja jos tuo neuvolan terkan väittämä pitäis paikkansa niin esikoisenhan ois pitänyt itkeä yöt ja päivät. Kaksi muuta ovat olleet esikoisen ja kuopuksen välimaastosta.
ap
Kyllä uusimpien tutkimusten mukaan asia on juuri noin kun neuvolantäti sen kylmästi kertoi. Onhan se vaikeaa hyväksyä että vikaa olisi itsessä. On helpompi todeta että lapsella on koliikki. Koliikki? Mikä se on? Termi kuuluu samaan kategoriaan kuin menneen vuosisadan naistentauti, hysteria. Se on nimitys tietyn tyyppiselle käyttäytymiselle, ei mikään tauti, jolle olisi fysiologinen syy. Lapsen holtiton itku on seurausta siitä, että lapsi kokee ettei äiti ymmärrä hänen eleitään ja kokee ettei hänen emotionaalisia tarpeitaan tyydytetä. Kyse on hyvin pienistä eleistä ja elekielen tulkinnasta, kuten eläinten välisessä kommunkaatiossa. Kannattaa perehtyä kirjallisuuteen - siitä voi olla hyötyä ongelman ratkaisemisessa sen sijaan että hakisi syyllistä ulkopuolelta. Niin vaikeaa kuin se onkin.
Muuten tällä kommentillasi ei ole paljoakaan painoarvoa..
neuvolantäti oli oikeassa Kyllä uusimpien tutkimusten mukaan asia on juuri noin kun neuvolantäti sen kylmästi kertoi. Onhan se vaikeaa hyväksyä että vikaa olisi itsessä. On helpompi todeta että lapsella on koliikki. Koliikki? Mikä se on? Termi kuuluu samaan kategoriaan kuin menneen vuosisadan naistentauti, hysteria. Se on nimitys tietyn tyyppiselle käyttäytymiselle, ei mikään tauti, jolle olisi fysiologinen syy. Lapsen holtiton itku on seurausta siitä, että lapsi kokee ettei äiti ymmärrä hänen eleitään ja kokee ettei hänen emotionaalisia tarpeitaan tyydytetä. Kyse on hyvin pienistä eleistä ja elekielen tulkinnasta, kuten eläinten välisessä kommunkaatiossa. Kannattaa perehtyä kirjallisuuteen - siitä voi olla hyötyä ongelman ratkaisemisessa sen sijaan että hakisi syyllistä ulkopuolelta. Niin vaikeaa kuin se onkin.
Kyllä uusimpien tutkimusten mukaan asia on juuri noin kun neuvolantäti sen kylmästi kertoi. Onhan se vaikeaa hyväksyä että vikaa olisi itsessä. On helpompi todeta että lapsella on koliikki. Koliikki? Mikä se on? Termi kuuluu samaan kategoriaan kuin menneen vuosisadan naistentauti, hysteria. Se on nimitys tietyn tyyppiselle käyttäytymiselle, ei mikään tauti, jolle olisi fysiologinen syy. Lapsen holtiton itku on seurausta siitä, että lapsi kokee ettei äiti ymmärrä hänen eleitään ja kokee ettei hänen emotionaalisia tarpeitaan tyydytetä. Kyse on hyvin pienistä eleistä ja elekielen tulkinnasta, kuten eläinten välisessä kommunkaatiossa. Kannattaa perehtyä kirjallisuuteen - siitä voi olla hyötyä ongelman ratkaisemisessa sen sijaan että hakisi syyllistä ulkopuolelta. Niin vaikeaa kuin se onkin.
neuvolan täti, jolla omalla lapsella oli paha koliikki lapsella..
Eipä siinä oma rauhallisuus auttanut. Toki äidin käytöksellä on merkitystä vauvan käytökseen ja vauva aistii jos äiti on hermostunut tai masentunut, mutta koliikissa ei ole kylläkään tästä kyse. Joskus tosin koliikiksi määritellään liian helpolla (en tarkoita, että sulla olisi tästä kyse) Kyllä ne pienemmät itkut ja vatsanpurut kuuluu siihen vauva-aikaan.
Meillä esim. huuto alkoi kello seitsemän illalla ja nukkumaan päästiin pariksi tunniksi kolmen-viiden välillä aamuyöstä. Siinä ei auttanut mikään. Jos vauva rauhoittuu syliin ei luultavasti ole koliikista kyse.