Lue keskustelun säännöt.
Neuvolan tädin suusta: Koliikki johtuu äidin käytöksestä!
28.05.2010 |
Käytiin nuorimman kanssa pari päivää sitten neuvolassa. Tiesin, että neuvolan tätimme on vaihtunut kun edellinen jäi äitiyslomalle. Tämä neuvolan täti olikin sitten täysi vastakohta edelliselle. Edellinen oli mitä ihanin, mutta nykyinen on suorastaan ilkeä ja ehdotti mm. tälle nuorimmalle alottamaan kiinteitä pikkuhiljaa, vauvalla ikää nyt 2kk.
Tuli sitten myös puhetta vauvan itkuisuudesta (vauva kun itki neuvolassakin ja täti tätä ihmetteli). Kerroin, että pienellä on luultavasti koliikki tai allergiaa, tuota allergian mahdollisuutta selvitellään. Tähän sitten sain vastauksen, että koliikki johtuu äidin käytöksestä. Jos on rauhallinen äiti on rauhallinen vauva, jos on stressaantunut ym. niin sitten vauva itkee. Just joo.
Tämän perusteella tekis kyllä mieli vaihtaa neuvolan tätiä, ainakin jos sama käytös jatkuu. Soitin kyllä eilen neuvolaan ja kerroin tuosta ja lupasivat ainakin puhua tuolle tädille, tiedä sitten muuttuuko käytös.
Kommentit (65)
Muuten tällä kommentillasi ei ole paljoakaan painoarvoa..
neuvolantäti oli oikeassa Kyllä uusimpien tutkimusten mukaan asia on juuri noin kun neuvolantäti sen kylmästi kertoi. Onhan se vaikeaa hyväksyä että vikaa olisi itsessä. On helpompi todeta että lapsella on koliikki. Koliikki? Mikä se on? Termi kuuluu samaan kategoriaan kuin menneen vuosisadan naistentauti, hysteria. Se on nimitys tietyn tyyppiselle käyttäytymiselle, ei mikään tauti, jolle olisi fysiologinen syy. Lapsen holtiton itku on seurausta siitä, että lapsi kokee ettei äiti ymmärrä hänen eleitään ja kokee ettei hänen emotionaalisia tarpeitaan tyydytetä. Kyse on hyvin pienistä eleistä ja elekielen tulkinnasta, kuten eläinten välisessä kommunkaatiossa. Kannattaa perehtyä kirjallisuuteen - siitä voi olla hyötyä ongelman ratkaisemisessa sen sijaan että hakisi syyllistä ulkopuolelta. Niin vaikeaa kuin se onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kamala täti! Eikös neuvolan pitäisi neuvoa ja olla kannustava, eikä paikka, jonne menee väkisin tyyliin itku kurkussa. Alko ihan jänskättää millanen neuvolantäti meille tulee tälläkertaa.
... ellei äidillä ole synntytksen jälkeistä masennusta, niin ilkeä neuvolantäti kyllä osaa manata sen esiin...
Muuten tällä kommentillasi ei ole paljoakaan painoarvoa..
neuvolantäti oli oikeassa Kyllä uusimpien tutkimusten mukaan asia on juuri noin kun neuvolantäti sen kylmästi kertoi. Onhan se vaikeaa hyväksyä että vikaa olisi itsessä. On helpompi todeta että lapsella on koliikki. Koliikki? Mikä se on? Termi kuuluu samaan kategoriaan kuin menneen vuosisadan naistentauti, hysteria. Se on nimitys tietyn tyyppiselle käyttäytymiselle, ei mikään tauti, jolle olisi fysiologinen syy. Lapsen holtiton itku on seurausta siitä, että lapsi kokee ettei äiti ymmärrä hänen eleitään ja kokee ettei hänen emotionaalisia tarpeitaan tyydytetä. Kyse on hyvin pienistä eleistä ja elekielen tulkinnasta, kuten eläinten välisessä kommunkaatiossa. Kannattaa perehtyä kirjallisuuteen - siitä voi olla hyötyä ongelman ratkaisemisessa sen sijaan että hakisi syyllistä ulkopuolelta. Niin vaikeaa kuin se onkin.
No linkit siis yhteen ja samaan tutkimukseen.
Muuten tällä kommentillasi ei ole paljoakaan painoarvoa..
neuvolantäti oli oikeassa Kyllä uusimpien tutkimusten mukaan asia on juuri noin kun neuvolantäti sen kylmästi kertoi. Onhan se vaikeaa hyväksyä että vikaa olisi itsessä. On helpompi todeta että lapsella on koliikki. Koliikki? Mikä se on? Termi kuuluu samaan kategoriaan kuin menneen vuosisadan naistentauti, hysteria. Se on nimitys tietyn tyyppiselle käyttäytymiselle, ei mikään tauti, jolle olisi fysiologinen syy. Lapsen holtiton itku on seurausta siitä, että lapsi kokee ettei äiti ymmärrä hänen eleitään ja kokee ettei hänen emotionaalisia tarpeitaan tyydytetä. Kyse on hyvin pienistä eleistä ja elekielen tulkinnasta, kuten eläinten välisessä kommunkaatiossa. Kannattaa perehtyä kirjallisuuteen - siitä voi olla hyötyä ongelman ratkaisemisessa sen sijaan että hakisi syyllistä ulkopuolelta. Niin vaikeaa kuin se onkin.
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2082735/" alt="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2082735/">http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2082735/</a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16452109" alt="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16452109">http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16452109</a>
koliikki ei ole pelkkää holtitonta itkua vaan se on vauvan vatsan alueen lihasten ja suoliston tuskallisenpuoleista kouristelua, josta se itku johtuu. Se sen sijaan ei ole selvillä, että mistä se kouristelu johtuu - itse lukemieni tutkimusten mukaan lähinnä hermoston kehittymättömyydestä.
Toisaalta vaikka koliikki onkin koliikkia ja ihan fysiologista, niin kyllä vauvan käyttäytymiseen (ja vauvan kokemuksiin kivusta myös) vaikuttaa myös äidin käyttäytyminen. Hermostuneisuus heijastuu vauvaan ja pahentaa vauvan oloa. Rauhallisuus ja pehmeä ääni ja lohduttelu ja sylissäpito taas voi edes vähän parantaa sitä. Samahan pätee myös vanhempien lasten kanssa ja tottakai se pätee - ja eron huomaa omassa vauvassaankin ihan selvästi - myös vastasyntyneeseen ja kuukauden ikäiseen. Sääli vaan, että tuossa on paha noidankehä: kipeä vauva huutaa ja väsyttää äitinsä joka väsyneenä hermostuu ja se pahentaa laspsen oloja ja... Joku lepokatkoshan siihen pitäisi saada. Mutta ehkä tuo neuvolan täti tarkoitti tätä.
tereisin koliikistakin kärsineen mutta terveidenkin lasten äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein fiksusti, kun soitit sinne neuvolaan ja kerroit asiasta. Terveydenhoitajillakin voi olla kummallisia käsityksiä asioista, vaikka heidän pitäisi tietää koulutuksensa vuoksi hieman tavallista tallaajaa paremmin koliikin syyt.
Outoa sekin, että 2kk ikäiselle pitäisi jo aloittaa kiinteiden ruokien antaminen.
Itse vaihtaisin toiselle th:lle, vaikea tuossa on enää mitään kovin asiallista suhdetta saada aikaan, kun ensivaikutelma jää kuitenkin aina mieleen puolin ja toisin.
Meidän vauva on melko hyvä nukkuja (klo 23-06.30, syö ja jatkaa klo 10:een), on päivisin usein hyväntuulinen ja kitisee hiukan iltaisin (noin tunnin tai kaksi mutta ei sellaista kimeää kipuitkua vaan ihan vain pelkkää kitinää. Itselläni kuitenkin on ollut vauvan viestit täysin hukassa. Pidin vauvaa tyytyväisenä, vaikka oikeasti oli nälkäinen eikä saanut rinnasta tarpeeksi maitoa (paino siis vain laski). Jopa lastenlääkäri totesi, että meidän viestintä ei selvästi toimi. Tämän pohjalta vauvan siis pitäisi huutaa illat ja yöt mutta niin siis ei vain ole eikä huuda edes päiviäkään. Monet ulkopuoliset pitävät jopa aina hyväntuulisena, kun eivät ole kuulleet tuota kitinää iltaisin. Kyllä koliikissa on muustakin kyse kuin tuosta viestien ymmärtämisestä. On uskomatonta sanoa niin jollekin neljän lapsen äidille. Veikkaanpa, että sanoja onkin jonkin pienen prinssin/prinsessan äiti ja kuvittelee tämän pohjalta osaavansa ja tietävänsä kaiken. Toki viestien ymmärtämisellä on merkityksensä ja luin juuri, että koliikkia tutkivat ovat ottaneet nyt kohteekseen tämän (en muista linkkiä eikä sillä ole väliä, kun ei ollut siis mitään tuloksia vaan vain tutkimuskohde). Tuloksia siis ei siitä ollut, joten turha puhua, että olisi jokin universaali totuus koliikin syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä päin nämä kauhuneuvolatädit on? Eikös Helsingin seudulla ole väestövastuuneuvolat, joissa sama täti hoitaa perusväestön, raskaana olevat ja neuvolan. Siinä on aika monta eri osa-aluetta tiedettävänä ja kaikista aloista ei voi pitää. Meillä taas ollut aivan ihania lastenneuvolatätejä. He kun ovat juuri sillä alalla mistä pitävätkin. Äitiysneuvolassakin on aina ollut kiva kätilö!
Koskaan en ole kenenkään neuvolatädin kuulleen suosittelevan kiinteitä. Ihan kumma juttu!
Miksi keskityt neuvolan tädin haukkumiseen, mikset keskity vauvaasi?
Se ei itke syyttä suotta, sillä on joku vaiva. Jos tyydyt toteamaan että se on koliikki, tyydyt siihen ettet helpota hänen vaivaansa. Mikä on koliikki?
Itkukierre voi jäädä myös päälle. Asetatte tarkkoja kellonaikoja sille kun itku alkaa ja käyttäydytte siis itse sen mukaisesti. Henkinen puoli on yllättävän vahva toisinaan, sitä on vaikea uskoa etenkin heidän ketkä etsivät syitä ensimmäisenä ulkopuoleltaan...asiassa kuin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa perehtyä, jos haluaa tehdä jotain itse helpottaakseen koliikkioireita. Sen sijaan jos keskittyy vain syyttelemään niitä jotka antavat neuvoja, voi olla varma ettei mikään muutu.
Tässä tutkimuksessa esimerkiksi on saatu tuloksia ihan pelkästään neuvomalla vanhempia vastaamaan paremmin lapsen viesteihin:
J Pediatr Health Care. 1998 Sep-Oct;12(5):256-62.
New strategies for the treatment of colic: modifying the parent/infant interaction.
Dihigo SK.
North Texas Colic Specialists, Inc, Grand Prairie 75052, USA.
Abstract
INTRODUCTION: The purpose of this study was to validate the effectiveness of behavior modification in treating colicky infants. Colic was defined as a self-limiting condition in infants less than 4 months of age with a complex of physical behaviors and inconsolable crying (> 2 hours a day for 3 days). It was hypothesized that when parents are given specific instructions about how to respond quickly and appropriately to their infant's cues (modification of the parent/infant interaction), the amount of crying by the infant decreases. METHOD: A quasi-experimental design with an untreated control group and a pretest and posttest was used for the study. Twenty-three infants were randomly assigned to intervention, nonintervention, and control groups. Crying diaries kept by the parents were used to obtain quantitative measurements of crying before and after intervention. The Nursing Child Assessment Feeding Scale (NCAFS) was used to measure parent/infant interaction. RESULTS: Crying was significantly reduced from 3.79 hours per day to 1.12 hours per day (F = 46.00, df = 2, P < .05) among infants whose parents received interventions of individualized counseling and education. Caregivers of colicky infants in the intervention group scored lower on the NCAFS (F = 5.59, df = 2, P < .05). CONCLUSIONS: Findings support previous research suggesting that crying can be reduced by modifying parental responses to the infant.
muuta näin itsekin toisena neuvolatätinä sano, kuin tottakai tuokin tutkimus osoittaa, että vanhempien vastaamisella lapsen viesteihin on suuri merkitys. Mutta kokonaan se itku ei lähde koliikin kanssa vaikka niihin kuinka yrittäisi vastata. Enemmän minua ehkä mietityttää neuvolatädin ulosanti. Asioista voisi keskustella nätimmin. Mutta toisaalta en ollut huoneessa, joten eihän me tiedetä kuinka th asian on ilmaissut. Pienen vauvan äiti on kovin herkkä niin unenmäärän kuin hormonienkin johdosta, joten aina pitäisi ajatella niitä omiakin vuorovaikutustaitoja. Siltikin ajatus 2kk:n soseiden aloittamisesta on aika kumma. Vaikka toisaalta joskus keskosten kanssahan aloitetaan noinkin pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koliikkia ei ole olemassakaan!!!!!!
Hieman epäuskottavana pidän, että kokeneen äidin käytös yht'äkkiä muuttuisi totaalisesti, ilman että olisi esim. masennusoireita tms. jotka varmasti vaikuttavat.
Kannattaa perehtyä, jos haluaa tehdä jotain itse helpottaakseen koliikkioireita. Sen sijaan jos keskittyy vain syyttelemään niitä jotka antavat neuvoja, voi olla varma ettei mikään muutu. Tässä tutkimuksessa esimerkiksi on saatu tuloksia ihan pelkästään neuvomalla vanhempia vastaamaan paremmin lapsen viesteihin: J Pediatr Health Care. 1998 Sep-Oct;12(5):256-62. New strategies for the treatment of colic: modifying the parent/infant interaction. Dihigo SK. North Texas Colic Specialists, Inc, Grand Prairie 75052, USA. Abstract INTRODUCTION: The purpose of this study was to validate the effectiveness of behavior modification in treating colicky infants. Colic was defined as a self-limiting condition in infants less than 4 months of age with a complex of physical behaviors and inconsolable crying (> 2 hours a day for 3 days). It was hypothesized that when parents are given specific instructions about how to respond quickly and appropriately to their infant's cues (modification of the parent/infant interaction), the amount of crying by the infant decreases. METHOD: A quasi-experimental design with an untreated control group and a pretest and posttest was used for the study. Twenty-three infants were randomly assigned to intervention, nonintervention, and control groups. Crying diaries kept by the parents were used to obtain quantitative measurements of crying before and after intervention. The Nursing Child Assessment Feeding Scale (NCAFS) was used to measure parent/infant interaction. RESULTS: Crying was significantly reduced from 3.79 hours per day to 1.12 hours per day (F = 46.00, df = 2, P < .05) among infants whose parents received interventions of individualized counseling and education. Caregivers of colicky infants in the intervention group scored lower on the NCAFS (F = 5.59, df = 2, P < .05). CONCLUSIONS: Findings support previous research suggesting that crying can be reduced by modifying parental responses to the infant.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloitti hieman sen jälkeen kun oli kaksi viikkoa vanha ja lopeti 2 päivää eneen kuin täytti 3 kk. Aluksi huusi yötä päviää, viimeisen kuukauden klo 17-23. Ei siinä mikään auttanut, kapalointi, vauvahieronta, vyöhyketerapia, cuplatonit, heijaukset, kantoliinat, röyhtäytykset yms. Ja sitten yksi ilta ei vaan enää huutanut, vaan jokelteli tyytyväisenä. Toki senkin jälkeen itki, mutta se oli "normaalia" itkua, joka loppui pian.
Onneksi oma äitini oli kertonut, kuinka veljeni oli koliikkilapsi, meitä on 6 sisarusta, joista siis toiseksi nuorin huusi. Yhtä rauhallinen äiti silloinkin oli. Minä nuorimmaisena olin taas kuulemma helppo vauva. Joten en ottanut asiaa itseeni ja syyttänyt itseäni.
Ihanan tyyni ja rauhallinen vauva (minä myös tyyni ja rauhallinen pikkukakkosen kanssa) alkoi iltakonsertit kaksiviikkoisena. Lopetta noin parikuisena. Itki noin 20(21) - 23(24). Pidin sylissä, annoin itkeä ja katselin telkkaa tai vain olin. Mikään ei siihen itkuun auttanut - ei niin mikään.
Vanha sanonta kuuluu, että lapsi itkee nimeään. Ja kas lähellä ristiäisiä "iltakonsertit" loppuivat kuin seinään. Ja vauva oli taas omaa itsensä En usko että oli koliikkia. Vauvat nyt vain huutavat. Muutoin hän oli todella helppo lapsi.
Ap, vaihda terkkaria! Äläkä väitä moisesta skeidasta.
Aika kamala täti! Eikös neuvolan pitäisi neuvoa ja olla kannustava, eikä paikka, jonne menee väkisin tyyliin itku kurkussa. Alko ihan jänskättää millanen neuvolantäti meille tulee tälläkertaa.
niin ei sinne neuvolaan mennä itku kurkussa, vaan mäkin itkin siellä väsymyksestä, kun terkka kysyi, että miten menee.Ja itkusta huolimatta reaktio oli sellainen huvittunut hymy, ja sanoi, että no tässä taas yksi vähän väsynyt äiti. Oli kyllä kamala tilanne.
että yritin olla kannustava.
jäikö tämä sinulta huomioimatta? Käymme siis yksityisellä juurikin siksi, että selviäisi onko itkun takana jotain muuta kun vain koliikki.
Niin ja minä olen kyllä vauvan kanssa rauhallinen, vaikka pieni itkeekin. Ja meillä on onneksi hyvä tukiverkko ja siskoni on ollut meillä apuna kun tyttö itkee lähes koko ajan, tämä itku alkoi siis vajaan viikon ikäisenä. Nyt siskoni on enää ens viikon apuna, mutta miehen lomautus alkaa ens viikosta ja on töissä vain 1-2päivää viikossa niin hän pystyy auttamaan paljon enemmän (käytännössä valvomaan öitä) mitä tähän asti.
Minä en ole masentunut, tajuttoman väsynyt vain kun kaipaisin yössä unta ainakin 8tuntia, 10tuntia ois se paras ja nyt tunti tai kaks ei oikeen auta, vaikka parempi sekin on kun ei mitään. Saan kyllä päivällä sitten nukkua, mutta uni ei vaan oo sillon niin syvää kun yöllä.
ap
Kannattaa perehtyä, jos haluaa tehdä jotain itse helpottaakseen koliikkioireita. Sen sijaan jos keskittyy vain syyttelemään niitä jotka antavat neuvoja, voi olla varma ettei mikään muutu.
Tässä tutkimuksessa esimerkiksi on saatu tuloksia ihan pelkästään neuvomalla vanhempia vastaamaan paremmin lapsen viesteihin:
J Pediatr Health Care. 1998 Sep-Oct;12(5):256-62.
New strategies for the treatment of colic: modifying the parent/infant interaction.Dihigo SK.
North Texas Colic Specialists, Inc, Grand Prairie 75052, USA.
AbstractINTRODUCTION: The purpose of this study was to validate the effectiveness of behavior modification in treating colicky infants. Colic was defined as a self-limiting condition in infants less than 4 months of age with a complex of physical behaviors and inconsolable crying (> 2 hours a day for 3 days). It was hypothesized that when parents are given specific instructions about how to respond quickly and appropriately to their infant's cues (modification of the parent/infant interaction), the amount of crying by the infant decreases. METHOD: A quasi-experimental design with an untreated control group and a pretest and posttest was used for the study. Twenty-three infants were randomly assigned to intervention, nonintervention, and control groups. Crying diaries kept by the parents were used to obtain quantitative measurements of crying before and after intervention. The Nursing Child Assessment Feeding Scale (NCAFS) was used to measure parent/infant interaction. RESULTS: Crying was significantly reduced from 3.79 hours per day to 1.12 hours per day (F = 46.00, df = 2, P < .05) among infants whose parents received interventions of individualized counseling and education. Caregivers of colicky infants in the intervention group scored lower on the NCAFS (F = 5.59, df = 2, P < .05). CONCLUSIONS: Findings support previous research suggesting that crying can be reduced by modifying parental responses to the infant.
Tyttö kun ei huoli aina tissiä, vaikka itkeekin ja tytön nälkäitku on kyllä aavistuksen erilaista kun tuo monta tuntia kestävä itku.
Ja tyttö kasvaa todella hyvin niin en senkään puoleen usko, että nälkäänsä itkee.
ap
vauvallasi on nälkä koliikkia ei ole olemassakaan!!!!!!
...toinen taas tosi tyytyväinen. Ihan samanlailla kohtelin molempia vauveleita. Nyt tämä koliikkityttö on aurinkoisin ja iloisin kohtaamani lapsi (ei-koliikkipoika taas hiukan hankalampi tapaus, ihana tosin hänkin!)
Totta kai on selvää, että jos lasta vaivaa jokin, niin siinä vaivassa vanhempi voi reagoida lapseen paremmin tai huonommin. Mutta vaikka reagoisi miten hyvin, niin ei se hyväkään reagointi, viestintä tai mikä hyvänsä poista sitä varsinaista vaivaa.
Ja kyllä koliikiksi kutsutaan aika monesta syystä johtuvia itkuja, kun ei vielä tiedetä mistä on kyse. Joskus selviää myöhemmin allergioita tai vaikka vuosien päästä jotain häikkää. Silloin voidaan ajatella, että ehkä ne vauvaitkutkin johtui siitä vaivasta. Mutta ei ne kaikki vaivat selviä ihan heti sormia napsauttamalla parilla testillä. Eikä ne varsinkaan johdu huonosta viestinnästä.
kun kerroin pitäväni työstäni hän totesi että olet siis sellainen kunnianhimoinen uranainen
kun sanoin muistavani seuraavan ajan ilman muistiinpanoja hän tuhahti ettette te mitään muista
kun sanoin että mies ei osallistu synnytykseen hän nosti siitä hirveän haloon ja vaati saada puhua miehen kanssa ja tivasi selvitystä meidän suhteen tasosta
kun sanoin etten mene seulontatutkimuksiin hän kysyi haluanko saada vammaisen lapsen
ja lista jatkuu loputtomiin.... tää nainen oli samalla naureskelun että kauhistelun kohde. Naapureiden kanssa juteltuani opin päästämään enemmän tymyyksiä toisesta korvasta ulos, mutta vieläkin hirvittää miten iso valta tuollaisilla sosiaalisesti osaamattomilla on esim odottaviin äiteihin.