Miehen huomioiminen

kukkiakin tulee merkkipäivinä, mies saa vastaavasti silloin hyvää ruokaa ja herkkuja ;)



Ravintolaankin lähdetään yhteisellä päätöksellä.



Mutta huomioiminen on enemmän sellaista ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, ja tietysti kiinnostuneisuutta siitä, mitä toiselle kuuluu. Ja eroottista huomiota, tietysti.



Arkista huomiota on sekin, että tuon Alkosta pyytämättä jotain erikoisoluita miehelle, vaikka itse en niitä juo.

Hieron hartioita ja annan ohimennen suukkoja. Jaan hesarin, keitän kahvit, halailen. Ja mies myös, meillä ei lahjota juurikaan tavaroilla tai muulla, uloskin mennään syömään vaikka fillariretken lomassa.

Siis huomioiko miehet naisia? Ei meillä ainakaan tule kukkia kuin ehkä kerran vuodessa jos oikein muistuttaa.



En tiedä ottaako meiheni sen huomiointina, että leivon jotain hyvää viikoittain. Varmaan vaan luulee, että tykkään leipoa. Tai onko se huomiointia että halailen ja koitan pussailla, vaan hän ei nykyään enää tykkääkään pussailusta. Tai että koitan välillä pukeutua seksikkäästi...



No itse olen hänet valinnut, turha se on enää pienen lapsen ja asuntolainan kanssa valittaa.

Lisäksi nyt kun olen lähtemässä kaveriporukalla risteilylle, niin järjestin miehelle vapaaviikonlopun (hän ei tiedä sitä vielä) sopimalla, että muksu meneekin äitini luo hoitoon.

Viihdykkeeksi ostan juuri ilmestyneen PS3-pelin, jonka hän luulee saavansa vasta synttärinään syksynä.

Tämä siis yllärinä miehelle :)

* ostan sillon tällön vaatteen hänelle

* vien syömään hänet

* teen iltapalaa sillon tällön kun tulee iltavuorosta

* yritän muistaa halailla häntä päivittäin, vaikka hän aina ehtii mua ennen :)



meillä 4lasta, arki yhtä hulinaa, ei lastenhoitajaa mailla halmeilla

annan vapaata/omaa aikaa

teen "hänen" kotitöitään joskus (meillä jaettu)

otan suihin

maksan laskuja, joita hän yleensä maksaa

maksan ravintolassa





Sitä suihin ottoa hän arvostaa eniten

Onko suomalaisesta naisesta tulossa ihminen? Jännitys tiivistyy.

Teen hyvää ruokaa.

Kun kiireiltään kerkee niin annan löhötä sohvalla ja menen kainaloon.

Näistä tulee hyvälle tuulelle.



Monet ketjut ovat yhtä purnaamista, ja hienoa nähdä että toimivia parisuhteita on jossa toiseen yritetään ja halutaan panostaa.



Meilläkin on kolme lasta ja melkoinen pyöritys arjessa, mutta silti yritän huomioida päivittäin vaimoani. (Koska tämä ketju on naisille ja miesten huomioimisesta, niin ei tästä enempää).

eniten se ilahtuu kun huomioin sitä hyvällä ruoalla (kokkaillaan vkl toisinaan iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen jotain kivaa), ja saunotaan yhdessä. Laitan jotain "kiusoittelevaa" päälleni (esim. joku tietty hyvin avonainen paita ja lyhyt hame ilman pikkareita ;)), niin, ja tietysti se huolella ja taidolla tehty suihin otto ;D



No, sitten niitä arjen juttuja, eli huolehdin yleensä melkein kaikista kotitöistä, miehen ei tarvitse pitkän päivän jälkeen kyllä tehdä juuri koskaan mitään.

Ruokakin on yleensä aina valmis. Tämä on toki myös siksi, että minä olen kotona töissä, joten pystyn tekemään enemmän helposti.



Yksi juttu, on pikkutuhmat tekstiviestit, niistä mies tykkää kovasti..niillä voi pitää yllä "sitä", kun muuten lasten keskellä se on vähän hankalampaa se sponttaanius.

totuus kun on, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.



Sitten toki halailen summuuta, mutta luulen, että mies tajuaa vain tuon ruoan :-).

Piti oikeen alkaa miettimään... Meillä se on varmaan sitä arjessa huomaamista ja auttamista. Joskus tuon miehelle kaupasta aku ankan taskukirjan, koska niistä mies tykkää, kerran (pitäs varmaan tehä kohta taas) ostettiin miehen parhaan kaverin vaimon kanssa miehille liput yhelle keikalle ja ilmotettiin, että teillä olis tuollon vapaa viikonloppu, varattiin hotellikin valmiiksi. Kerran hommasin lapsenvahdin ja vein miehen yllätyksenä syömään, kun tuli töistä niin patistin suhkuun ja sanoin, että meillä on vapaa ilta. Mies kyllä tykkäs, mutta sitten sano, että ois halunnu kuitenkin tietää aikasemmin, että olis voinu pitkin viikkoa fiilistellä :) Muuten yritä hemmotella hyvällä ruualla ja leipomuksilla, päivällä lähetellään tekstareita, rakastan- viestejä ja myös niitä pikkutuhmia... Halaillaan ja suukotellaan paljon. Jos ois paljon rahaa, niin sitten varmasti ostelisin miehelle kaikkea mistä tykkää, mut kun ei ole, niin silloin se taskarikin on iso asia.

Siis silleen, että tekisin jotain vain miestä huomioidakseni. Laitan kyllä ruokaa päivittäin, mutta käytännön syistä - olen kotona lasten kanssa, jotka täytyy kuitenkin ruokkia, ja samalla kai se tulee koko perheelle se ruoka tehtyä. Ehkä se olisi huomiointia, jos erityisesti tekisin ruokaa, josta mies tykkää. Minä tosin en edes tiedä, mikä minun mieheni lempiruoka on, olen kysynyt, hän sanoo ettei sellaista ole, ja syö aina suurella ruokahalulla kaiken, mitä eteen kannan, vaikka ruoka olisikin oikeasti pahaa. En juurikaan leivo, mies itse tykkää leipoa joten hän saa hoitaa sen homman. Vaatteetkin valitsen tasan sen mukaan, mikä itsestä tuntuu parhaalta päällä, en sen mukaan, mistä mies tykkää. Hän tosin kuulemma tykkää kaikista vaatteistani.



Silloin tällöin ostan hänelle kaupasta jotakin yllärikivaa, tyyliin illaksi pari olutta, jonkun kirjan tms. josta arvelen hänen tykkäävän. No, minun mielestäni hän ei sitten kuitenkaan niistä usein välitä yhtään, kiittää kyllä muttei mitenkään ylläty, ilostu tai sellaista mitenkään erityisesti. Synttärilahjat jne. ostan aina miehen toiveiden mukaan, koska haluan hänen saavan sellaisia lahjoja, joita toivoo. Eikä mies näistäkään silti usein ole sen kummemmin ilahtunut, toteaa vain kiitos ja pistää sivuun.



Seksin suhteen pätee ihan sama kuin muissakin asioissa, eli ihan sama mitä minä teen, miestä se ei ilahduta tai hetkauta mihinkään suuntaan minkään vertaa. On kieltämättä vaikea huomioida ihmistä, joka ei tunnu ilahtuvan yhtään mistään.



Mutta toivotaan nyt kuitenkin, ettei tätä mun huomioimattomuuttani tulkita rakkauden puutteeksi. Jos rakkauden mittari on siinä, kuinka usein viedään syömään tai tuodaan kukkia tai muuten huomioidaan, meillä ollaan kyllä sillä mittarilla tosi miinuksella... Näiden kuuden avioliittovuoden aikana minä en ole koskaan saanut mieheltäni kukkia eikä hän ole koskaan vienyt minua ravintolaan, paitsi kerran McDonaldsiin ja silloinkin minä maksoin :) Mieheltänikin huomiointi on enemmän sellaista, että hän hoitaa lapsia ja mä pääsen vaikka kauppaan yksin, tai hän imuroi tai laittaa makaronilaatikkoa, mikä on ainoa ruoka mitä mies osaa tehdä, kuulemma. Se, että mies laittaa illalla läppärin pois jo klo 22 ja tulee minun viereeni sohvalle katsomaan telkkaria, on jo iso huomionosoitus minun mieheltäni.

-vien mieheneni ulos syömään ( lapsi tulee mukaan)

-saa minulta harrastukseen liittyvän lahjan

-kortin

-ja kirjan

-lapselta omatekemän lahjan

-kotona on pullo kuohuvaa jääkaapissa



-aamulla sai haleja ja suukkoja ja onnitteluja:-)

No, sitten niitä arjen juttuja, eli huolehdin yleensä melkein kaikista kotitöistä, miehen ei tarvitse pitkän päivän jälkeen kyllä tehdä juuri koskaan mitään.

Ruokakin on yleensä aina valmis. Tämä on toki myös siksi, että minä olen kotona töissä, joten pystyn tekemään enemmän helposti.

Passivoin mieheni. Lopulta tuli päivä, jolloin huomasin, että mies oletti minun tekevän kaiken, enkä enää siitä sitten nauttinut.

Miestä ei enää huvittanut mikään, ei lähteä perheen kanssa ulos, uimaan, kylään...

Ja nyt ollaan tien päässä, missä pitäisi osata päättää mihin suuntaan mennä.

Miellyttämisen ja huomioimisen raja on häilyvä. Miellyttäminen johtaa suhteessa umpikujaan ja huomiointi lähentää. Kaikkea vastuuta ei mun kokemuksen mukaan pidä mieheltä viedä.