Miten Suomessa on niin paljon ihmisiä, jotka ei kykene työntekoon?

Tässä vielä lukuja:

Työkyvyttömien määrä on Suomessaedelleen korkealla tasolla. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta heitä on edelleen noin 188 000 eli lähes saman verran kuin Turussa on asukkaita. Luku on noin 6 prosenttia työikäisistä

Erilaiset sairaudet ja vammathan niihin usein ovat syynä.

Työnteko ei kannata koska meillä on liian hyvät tuet.

Netistä saa tiedon, että Suomesta saa kaiken ilmaiseksi ja vielä nuoleskellaan kaupan päälle. Kyllä näitä tällä pelillä kertyy.

Siksi koska tuet ovat lähes yhtä suuret kuin työssä käyvällä ihmisellä niin laiskanpulskea ihminen ei vaan viitsi nousta sohvalta. TYÖ ei ole enää velvollisuus kuten ennen oletuksena oli. Suomen tukiviidakko on laajentunut liiallisuuksiin, se ei motivoi töihin.

Mainio esimerkki oli Suomeen tulleet ukrainalaiset, entiset marjanpoimijat, jotka eivät viitsineet tänä- eikä viimevuonna mennä töihin kun saivat kaikki tuet täysimääräisinä kenenkään kyselemättä. Tämä on erään itsensä kertoma.

Miksi Suomessa on niin paljon ihmisiä, varsinkin miehiä, jotka haluavat ESTÄÄ työnteon, erityisesti naisten työnteon?

Ajatelkaa omalle kohdallenne, että jos syystä tai toisesta teillä olisi valmiuksia tehdä vain jotain todella yksinkertaista, yksitoikkoista ja huonosti palkattua työtä, niin tekisittekö edes sitä, vai olisitteko ennemmin tukien varassa.

Vastaukseksi ei kelpaa opiskelisin astronauttilääkäri-investointipankkiiriksi, koska silloin et kuulu tuohon viittaamaani ryhmään. Tuossa ryhmässä ei ole riittävää järkeä ja/tai mielenterveyttä opiskella vaativassa koulutuksessa.

Kyllä agraariaikakaudella oli helppoa. Kaikkien piti tehdä työtä. Toinen vaihtoehto oli hytistä kylmässä tuvassa talvella jos polttopuiden teko ei jaksanut kiinnostaa. Samoin muisto kurnivasta vatsasta paransi yhtäkkiä kädet/jalat/pään ja olikin ihan mielekästä keitellä syksyn marjoista hilloa ja nostaa perunat kellariin.

Ja aina löytyi joku työ, mitä saattoi tehdä vaikka olisi ollut jalaton.

No, esim. jos on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia on vaikea selvityä nykytyöelämässä, jossa kaikki viety äärimmilleen. Näitä ihmisiä on kuitenkin aika paljon. Pitäisi olla enemmän helppoja avustavia töitä, joista saisi kuitenkin oikeaa palkkaa. 

Työkyvyttömien tai siksi laskettavien elämänkoululaisten osuus on varmasti kansakunnasta riippuen aika vakio. On tässä huomannut kun ihan 40v lähtee oikosääristen valtakuntaan, hetki sitten laskettiin vielä mopoilla. Suomen työkulttuuri on myös sellainen että ei osatyökykyisiä oteta edes osa-aika töihin. Terveitä kyllä käytetään osa-aika töihin kun he voisivat tehdä kokoaika työtäkin. Suomessa on myös marxismia ja militantti pakanuutta joka myrkyttää ihmisen mielen ja tekee lopulta toiminta kyvyttömän. Mitään hengellisistä hyvinvointia ei pidetä minään. Esim Kristinuskossa hengenhyvintointi tulee ensin ja sitten ruumiin. Jos Henki voi huonosti se näkyy ruumiin itsetuhoisuutena. Militantti ateismista tulee fatalistista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla pelkkien oikeuksien näkeminen, ei koskaan velvollisuuksien. Häpeäntunteen poistuminen. Useammassa sukupolvessa ollaan tukien varassa, ja tämä koetaan ihan normaaliksi, jopa omaksi oikeudeksi.

Jo tämänkaltainen asenneilmapiiri riittää monen sairastuttamiseen ja uuvuttamiseen.

Suomessa tukijärjestelmä on erittäin passivoiva, eikä kannusta tai velvoita työntekoon. Palkkataso on huono, joten tukien avulla saa usein itselleen ja perheelleen saman elintason kuin työssä pieni- ja keskipalkkaisillakin aloilla. Suomeen alunperin työn perässä muuttaneet siirtyvät usein täällä asuessaan myös tukien varaan. Samoin kävi Ukrainasta tulleille, eivät hekään enää maatiloille töihin lähde.

Vierailija kirjoitti:

Mainio esimerkki oli Suomeen tulleet ukrainalaiset, entiset marjanpoimijat, jotka eivät viitsineet tänä- eikä viimevuonna mennä töihin kun saivat kaikki tuet täysimääräisinä kenenkään kyselemättä. Tämä on erään itsensä kertoma.

Miksihän useampikin valtakunnallinen uutisoija kehitti tarinan huonosta kohtelusta sitten?

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa omalle kohdallenne, että jos syystä tai toisesta teillä olisi valmiuksia tehdä vain jotain todella yksinkertaista, yksitoikkoista ja huonosti palkattua työtä, niin tekisittekö edes sitä, vai olisitteko ennemmin tukien varassa.

Tein vuoden verran suhteellisen ykstoikkosta työtä. Ei siinä mitään, kyllä töitä kannattaa aina tehdä. Olisin jatkanut, mutta pääsin sitten opiskelemaan.

Kysymyksessä muuten näkyy se yleinen ajattelutapa KANNATTAAKO tehdä yksinkertaista, ykstoikkoista työtä. Mun näkemyksen mukaan työtä kannattaa aina tehdä. Omalla kohdalla nehägatiivisia asioita työtetävässä olisivat asiakaspalvelu tai muuten vain oletus sosiaalisesta kanssakäymisestä, aikaiset aamut tai tilkkutäkkinen työvuorolista (illasta aamuun, aamusta iltavuoroon jne.)

Vierailija kirjoitti:

No, esim. jos on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia on vaikea selvityä nykytyöelämässä, jossa kaikki viety äärimmilleen. Näitä ihmisiä on kuitenkin aika paljon. Pitäisi olla enemmän helppoja avustavia töitä, joista saisi kuitenkin oikeaa palkkaa. 

Kuten?

Haluttomuus ottaa vastuuta omasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomessa on niin paljon ihmisiä, varsinkin miehiä, jotka haluavat ESTÄÄ työnteon, erityisesti naisten työnteon?

Viittaatko nyt johonkin vähemmistökulttuureihin? Ei tuo ainakaan soita yhtään kelloja perinteisten Mattien ja Pekkojen keskuudessa.

Ovat sairauksien takia työkyvyttömiä, mutta työkyvyttömyyseläkkeelle ei ihmisiä enää päästetä. Siksi sairaat roikkuvat työttömyystilastoissa. Vielä ysärillä kun valitti pari kertaa selkäkipua, sai lopullisen työkyvyttömyyseläkkeen. Tiedän tämän vanhemmastani, kummasti selkä parani heti eläkkeen alettua ja nyt on ehtinyt makoilla ja harrastella eläkkeellä jo 30 vuotta.

Tää on kyllä jännä, että jos palkka on niin pieni että lähentelee jo tukia, niin ratkaisu ei ole nostaa palkkaa vaan vähentää tukia! Ja silloin, kun toinen saa paljon vähemmän, oma TUNTUU enemmältä!

Tätäkö ihan todella on suomalaisuus?