Onko normaalia, että 3-vuotias ei osaa leikkiä yhtään minuuttia itsekseen??
Jos hänen kanssaan ei istu lattialla ja leiki, niin heiluu ja huitoo ympäri kämppää kuin mikäkin adhd. On nuorin kolmesta lapsesta ja ensimmäinen meidän lapsistamme, joka ei ollenkaan osaa rauhoittua leikkimään itsekseen. Lisäksi leikki pitää hänelle järjestää, hän ei osaa keksiä mitään leikkiä itse.
Ei kai lapsen kanssa nyt ihan tällaista kuulu olla?
Kommentit (10)
erilaisia, kun sisaruksista on kysymys.
erilaisia, kun sisaruksista on kysymys.
Kyllä nyt vedät vähän turhan laajoja johtopäätöksiä muutaman rivin mittaisen viestin perusteella.
Jos hänen kanssaan ei istu lattialla ja leiki, niin heiluu ja huitoo ympäri kämppää kuin mikäkin adhd. On nuorin kolmesta lapsesta ja ensimmäinen meidän lapsistamme, joka ei ollenkaan osaa rauhoittua leikkimään itsekseen. Lisäksi leikki pitää hänelle järjestää, hän ei osaa keksiä mitään leikkiä itse. Ei kai lapsen kanssa nyt ihan tällaista kuulu olla?
Ollut sellainen vauvasta asti, että aina kärttää seuraa. Kyse ei ole siitä, etteikö osaisi ideoida leikkejä. Vaan siitä, että kaipaa lähelleen muita ihmisiä, on seurallinen.
Toinen lapsi on ihan toisenlainen. Luonnekysymys siis.
että aina on seuraa ja huveja tarjolla. Se, että välillä tylsää on hyvä asia. Välillä kuuluukin olla tylsää ei ole vanhempien tehtävä toimia minään seremoniamestarina.
On nyt jo eskarissa mutta ei ole koskaan leikkinyt itsekseen. Jos minä en leiki hänen kanssaan (tai hänellä ei ole kaveria kylässä) niin kävelee mun perässä ja marisee kun ei oo tekemistä. Ihan normaali lapsi pitäisi olla.
mutta jotenin pitäisi kai opettaa leikkimään yksin. Oletko puhunut neuvolassa? Meillä on kaikki lapset leikkineet paljon itsekseen jo 1-vuotiaana, ehkä siksi että minä olen huono leikkikaveri. Leikkivät keskenään tai yksin.
yksin leikkimään voi opettaa vähä kerrallaan.
joku kaipaa enemmän esim äidin seuraa kuin toinen.
Meillä toinen lapsista on aina ollut just tuommoinen - kaipaa äitiä, haluaa mieluiten vain äitiä seuraksi. TOinen lapsi viihtyy myös isän kanssa sekä itsekseen :)
Lapsemme vaikuttavat monissa muissakin asioissa aika erilaisilta. Hämmästyneenä seuraan etenkin toista heistä - hän on niin erilainen kuin minä itse. (Toinen lapsista taas on sekä hyvässä että pahassa enemmän minun kaltaiseni. Mutta se toinen - hänellä on selvästi "geeneissään" jotain asioita, joita en edes osaisi hänelle "opettaa", koska olen itse niin erilainen :) Mistä hän ne keksii - mysteeri minulle. Hän on myös vielä niin pieni että kodin ulkopuolisen ympäristön vaikutus hänen käytöksessään on suhteellisen vähäinen.
keksi lapselle muuta tekemistä, tehkää ruokaa, menkää johonkin, tee sen kanssa jotain yhdessä, lyhyen aikaa se on pieni. Meillä harvemmin kukaan lapsi leikkii, mielummin ovat tietsikalla, tai pirtävät.