Mikä vaivaa puolisoa, joka ei koskaan lähde mihinkään perheensä kanssa? :(
Lähipiirissä olen ihmetellyt kahtakin tällaista perhettä. Toisessa kotonanyhvääjä on vaimo, toisessa mies.
Aktiivisempi puoliso joutuu sitten raahaamaan yksin pienet lapset joka paikkaan, että he pääsisivät edes joskus puistoon, uimahalliin, retkelle tai mökille.
Tiedän, että ainakin toisessa näistä perheistä aktiivisempi osapuoli kärsii tilanteesta. Hän on kuulemma koettanut houkutella puolisoaan mukaan, mutta tämä ei jääräpäisenä hievahda mihinkään, "kun ei huvita".
Ettekö osaa ajatella, miten mukavaa lapsistakin olisi, jos äiti tai isä lähtisi edes joskus mukaan perheen yhteisiin touhuihin. Joku raja oman ajan haalimisellakin!
Kommentit (28)
Laiska ja mukavuudenhaluinen. Ainaski meillä. Ei osallistu mihinkään, kun max. kerran kuussa ja tämä sisältää lasten kanssa olemiset, harrastuskuskaukset, neuvolat, vanhempainvartit, kotityöt jne.
No mun mies ei lähde mun ja lasten mukaan uimahalliin, huvipuistoihin, kaupunkilomille eikä sirkukseen.
Minä en lähde miehen ja lasten mukaan reuhuamiseen, turhanpäiväiseen peuhuamiseen, online-peleihin pitkin yötä, selässäkantokisoihin, autolla ajamiseen opetteluihin.
Ei meillä yhdessä tehdäkään kuin ihan arjen jutut. Ja oikein hyvä näin.
Joskus kateellisena katson kun aina samat isät ovat lapsineen puistoissa, mutta sitten mietin että enhän minä tiedä miksi perheessä toimitaan noin.
Mitä olen tuttuja lapsiperheitä katsonut, sanoisin että sellaisia ne kotona viihtyvät äitit ja isät ovat olleet ennen lapsiakin.
Siskollani on mies, joka ei vapaa-ajallaan koskaan käy missään, kotona autotallissa korjaa autoa tai moottorikelkkaa ja kiskoo pari kaljaa. Ennenkuin heillä oli lapsia, ei koskaan tullut esim. meidän lasten synttäreille, vaikka joka kerta kutsuttiin. Jos me käytiin kylässä, hyvä kun päivää sanoi. Häipyi samantien jonnekin, varmaan sinne autotalliinsa. Aluksi luultiin että ei tykkää meistä mutta vuodet on opettaneet että ei käy missään, harvoin edes omien vanhempiensa luona.
Meillä mies on kotona viihtyvä eikä mielellään liiku juuri missään. Aika mukavuudenhaluinen on, mutta on sitä vikaa minussakin. Kotona puuhaillaan yhdessä kaikkea kivaa koko perhe, mutta minä pääasiassa ulkoilen lapsen kanssa. Minusta on ihanaa, että puolisoni on kotona viihtyvä mies. Monilla muilla tuttavapiirissä mies tuntuu olevan koko ajan jossain menossa, ei viihdy kotona, kaikki vapaa-aika pitäisi viettää muualla kuin kotona tai aina olla kavereita seurana. Minä ja mieheni emme kumpikaan nauti tuollaisesta elämästä vaan olemme rauhallisesta elämästä nauttivia.
Kirjoitit hyvinkin tuttua tekstiä, meillä vaan se ero tuli jo. Eikä tosiaankaan mitään pelkoa että lapset pitäisi antaa hänen vastuulleen, onhan sillä nyt parempaakin tekemistä. Käy kyllä lapsia moikkaamassa mutta ei yksin ota vastuuta. Ja kun on sellanen mikä on niin en kyllä pakotakaan, ei ois kivaa kellään kun ei sitä vastuuta ota silloinkaan. Ja pärjään hyvin näinkin, onhan se pahan mielen aiheuttaja poissa, elämä siis helpottonut entisestä vaikken "vapaaviikonloppuja" vietäkään, enhän koskaan ole viettänyt.
isä vie lapset omille vanhemmilleen hoitoon, silloin kun on "isäviikonlopun" aika.
2