Eih, raskaana eikä abortti enää mahdollinen... Kokemuksia adoptiosta?
Minä sain vähän aikaa sitten täysin yllättäen tietää olevani raskaana. Menkat tuli ihan normaalisti eikä ollut muutenkaan minkäänlaisia raskausoireita, joita on aiemmissa ollut ihan alusta asti. Lisäksi miehelleni on tehty vasektomia, joten tuonkaan takia edes osannut epäillä raskautta. Menin kuitenkin lääkäriin kun tunsin vauvan liikkeet, sillon en kyllä vielä tiennyt, että se oli vauva joka liikkui.
Meillä on neljä lasta emmekä enempää halunneet, koska kaikkien neljän kanssa on vauva-aika ollut todella raskas, mm. valvottu ensimmäiset kuukaudet.
Tällä hetkellä elämäntilanteemme on sellainen, ettei tähän kyllä haluaisi vauvan syntyvän. Siksi olemme vakavasti harkinneet adoptiota, vaikka se vauvasta luopuminenkin tuntuu vaikealta. Se olisi kuitenkin vauvalle parempi.
Onko täällä kenelläkään kokemusta adoptiosta, siis että olisi antanut lapsensa adoptioon?
kokee ulkopuolisuuden tunteita. Adoptio on riskitekijä, joka altistaa masennukselle, jos elämässä tapahtuu muitakin kuormittavia tekijöitä.