Lue keskustelun säännöt.
Eih, raskaana eikä abortti enää mahdollinen... Kokemuksia adoptiosta?
25.05.2010 |
Minä sain vähän aikaa sitten täysin yllättäen tietää olevani raskaana. Menkat tuli ihan normaalisti eikä ollut muutenkaan minkäänlaisia raskausoireita, joita on aiemmissa ollut ihan alusta asti. Lisäksi miehelleni on tehty vasektomia, joten tuonkaan takia edes osannut epäillä raskautta. Menin kuitenkin lääkäriin kun tunsin vauvan liikkeet, sillon en kyllä vielä tiennyt, että se oli vauva joka liikkui.
Meillä on neljä lasta emmekä enempää halunneet, koska kaikkien neljän kanssa on vauva-aika ollut todella raskas, mm. valvottu ensimmäiset kuukaudet.
Tällä hetkellä elämäntilanteemme on sellainen, ettei tähän kyllä haluaisi vauvan syntyvän. Siksi olemme vakavasti harkinneet adoptiota, vaikka se vauvasta luopuminenkin tuntuu vaikealta. Se olisi kuitenkin vauvalle parempi.
Onko täällä kenelläkään kokemusta adoptiosta, siis että olisi antanut lapsensa adoptioon?
Kommentit (141)
aina vaahdotaan että älkää tehkö aborttia, antakaa lapsi adoptioon, se on paljon parempi vaihtoehto ja ei se lapsi siitä kärsi vaan on ikuisesti kiitollinen elämästään- no, ilmeisesti olisi kuitenkin aina parempi tehdä abortti, koska adoptoitu lapsi saa järjestään kovia traumoja, on perinnöllisiä salakavalia sairauksia, adoptoija ja hänen mahd. lapsensa kärsivät suunnattomasti, adoptoidun elämä on ihan pilalla kun hänet on hyljätty..tiedänpähän mitä teen jos vahingossa pamahdan paksuksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli syy mikä hyvänsä, mutta jos biologiset vanhemmat ajattelevat, että vauvan on parempi olla muualla, olisi sitä ääntä kuunneltava LAPSEN VUOKSI.
Ei lapsi kärsi, jos hän "joutuu" tiukan seulan läpikäyneiden, vuosia lasta toivoneiden rakastavien vanhempien hoiviin. Hän voi isompana miettiä miksei saanut jäädä biologiseen perheeseensä, mutta mitä siitä, jos on saanut ehjän ja onnellisen lapsuuden adoptioperheessä! Pienempi paha se on kuin saada onneton lapsuus kodissa, jossa on ei-toivottu ja vanhempien resurssit ja rakkaus eivät riitä.
Mikähän niillä kaikilla mahtaa olla syynä? Tuskin kaikkia on raiskattu. Joukossa muuten on vauvoja, joilla on myös isompia sisaruksia...
vanhemmaksi haluavia, jotka odottavat vuosikausia omaa lasta. On suuri onni, että kaikki äidit eivät tee aborttia vaan tarjoavat lapselleen elämän rakastavassa kodissa ja samalla antavat suunnattoman lahjan jollekin pariskunnalle.
ole "yksinkertainen", eikä halua "ruotia" sitä. Eikö sairaus olisi hyvinkin yksinkertainen ja yksiselitteinen syy, ei siinä olisi mitään ruotimista. Joten kyseessä tuskin on sairaus.
ole "yksinkertainen", eikä halua "ruotia" sitä. Eikö sairaus olisi hyvinkin yksinkertainen ja yksiselitteinen syy, ei siinä olisi mitään ruotimista. Joten kyseessä tuskin on sairaus.
Kyse voi olla esim. siitä että yksi tai useampi ap:n lapsista on jo erikoislapsi. Jos näin on niin vanhempien voimavarat voivat olla hyvinkin lopussa ja vähintäänkin voivat kokea suurta huonoa omatuntoa siitä että jo olemassaolevat terveet lapset eivät saa heiltä sitä huomion määrää jonka ansaitsisivat. Erikoislapsi/lapset vie(vät) niin paljon aikaa ja voimavaroja.
Jos kyse olisi tällaisesta tapauksesta niin en ollenkaan ihmettele että ap ei halua tilanteitaan sen enempää selittää. Hän luultavasti tällöin kuuluu sellaiseen erityislasten vertaistukiverkostoon josta jäsenet myös kirjoittelevat täällä ja hänet olisi hyvin helppo tunnistaa jos hän kertoisi taustoistaan täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka syynä olisi esim. sairaus niin täällä av:lla on joukko mammoja joiden kumminkaimansukulaisella oli vieläkin pahempi sairaus ja silti hoiti seisemän lasta, koliikki kolmoset ja vanhan anoppinsa erittäin hyvin.
En ole harkinnut adoptiota, Sain ihanan tytön, hymyileväisen ja terveen. Rakastan häntä. Siinä se syy onkin, luultavasti ap:lla juuri rakkautta riittää muille jakaa. Kirjaimellisesti. Hän voi rakastaa lastaan niin paljon, että antaa sen jollekkin toiselle, jos itse ei enää vain kykene, pysty. Siispä lapsi saa tätä kautta hyvän elämän, ja ap saa itse mielenrauhan, lasta rakastetaan, lapsi rakastaa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja syyllistettäis vielä lisää ap:ta, että kyllä minunkin sisko/kaveri tmv. jaksoi ja heillä oli sitä tätä ja tota ja etten minä vois antaa missään tapauksessa omaa lasta pois jne.
Tämän takia vihaan tätä av:ta ja silti aina luen näitä ketjuja. Onneks täällä osa vastaajista on fiksujakin eikä kaikki näitä idiootteja tylsistyneitä äitejä, jotka ei muuta keksi niin mollaavat toisia.
ole "yksinkertainen", eikä halua "ruotia" sitä. Eikö sairaus olisi hyvinkin yksinkertainen ja yksiselitteinen syy, ei siinä olisi mitään ruotimista. Joten kyseessä tuskin on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen voisi laittaa laitokseen ja sillon voisivat pitää vauvan?
ole "yksinkertainen", eikä halua "ruotia" sitä. Eikö sairaus olisi hyvinkin yksinkertainen ja yksiselitteinen syy, ei siinä olisi mitään ruotimista. Joten kyseessä tuskin on sairaus.
Kyse voi olla esim. siitä että yksi tai useampi ap:n lapsista on jo erikoislapsi. Jos näin on niin vanhempien voimavarat voivat olla hyvinkin lopussa ja vähintäänkin voivat kokea suurta huonoa omatuntoa siitä että jo olemassaolevat terveet lapset eivät saa heiltä sitä huomion määrää jonka ansaitsisivat. Erikoislapsi/lapset vie(vät) niin paljon aikaa ja voimavaroja.
Jos kyse olisi tällaisesta tapauksesta niin en ollenkaan ihmettele että ap ei halua tilanteitaan sen enempää selittää. Hän luultavasti tällöin kuuluu sellaiseen erityislasten vertaistukiverkostoon josta jäsenet myös kirjoittelevat täällä ja hänet olisi hyvin helppo tunnistaa jos hän kertoisi taustoistaan täällä.
No jos ois erityislapsi, esim. kehitysvammainen niin eikö sen voisi laittaa laitokseen ja sillon voisivat pitää vauvan?
ole "yksinkertainen", eikä halua "ruotia" sitä. Eikö sairaus olisi hyvinkin yksinkertainen ja yksiselitteinen syy, ei siinä olisi mitään ruotimista. Joten kyseessä tuskin on sairaus.
Kyse voi olla esim. siitä että yksi tai useampi ap:n lapsista on jo erikoislapsi. Jos näin on niin vanhempien voimavarat voivat olla hyvinkin lopussa ja vähintäänkin voivat kokea suurta huonoa omatuntoa siitä että jo olemassaolevat terveet lapset eivät saa heiltä sitä huomion määrää jonka ansaitsisivat. Erikoislapsi/lapset vie(vät) niin paljon aikaa ja voimavaroja. Jos kyse olisi tällaisesta tapauksesta niin en ollenkaan ihmettele että ap ei halua tilanteitaan sen enempää selittää. Hän luultavasti tällöin kuuluu sellaiseen erityislasten vertaistukiverkostoon josta jäsenet myös kirjoittelevat täällä ja hänet olisi hyvin helppo tunnistaa jos hän kertoisi taustoistaan täällä.
Eikö se nyt ole pahempi hylätä lapsi jota on hoitanut jo vuosikausia kuin pieni vastasyntynyt joka heti pääsisi rakastavaan omaan kotiin. Ihan oikeasti et voi olla näin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin on vanhemmille rakas, vaikka sinä et sitä ehkä ymmärräkään.
Ja kyllä se on pienempi paha antaa vauva adoptioon kun laittaa joku laitokseen, jos tämä nyt edes on ap:n tilanne.
sen voisi laittaa laitokseen ja sillon voisivat pitää vauvan?
ole "yksinkertainen", eikä halua "ruotia" sitä. Eikö sairaus olisi hyvinkin yksinkertainen ja yksiselitteinen syy, ei siinä olisi mitään ruotimista. Joten kyseessä tuskin on sairaus.
Kyse voi olla esim. siitä että yksi tai useampi ap:n lapsista on jo erikoislapsi. Jos näin on niin vanhempien voimavarat voivat olla hyvinkin lopussa ja vähintäänkin voivat kokea suurta huonoa omatuntoa siitä että jo olemassaolevat terveet lapset eivät saa heiltä sitä huomion määrää jonka ansaitsisivat. Erikoislapsi/lapset vie(vät) niin paljon aikaa ja voimavaroja.
Jos kyse olisi tällaisesta tapauksesta niin en ollenkaan ihmettele että ap ei halua tilanteitaan sen enempää selittää. Hän luultavasti tällöin kuuluu sellaiseen erityislasten vertaistukiverkostoon josta jäsenet myös kirjoittelevat täällä ja hänet olisi hyvin helppo tunnistaa jos hän kertoisi taustoistaan täällä.
varautumaan miehesi kanssa kumpaankin vaihtoehtoon; joko lapsi adoptioon tai sitten pidätte lapsen. Kerroit, että menette keskustelemaan vielä ulkopuolisen kanssa tästä adoptiosta ennen lopullista päätöstä, niin siihen kommenttina, ettei sitä lopullista päätöstä adoptiosta tehdä kuin vasta sitten kun lapsi on syntynyt, joten nyt raskausaikana tehty "lopullinen" päätös saattaa teillä siis vielä muuttua.
Sen takia kehottaisin teitä miettimään myös sitä perheenne kannalta, että lapsi jäisikin teidän perheeseenne, koska on hyvin mahdollista että lapsen syntymän jälkeen ette joko pysty olemaan näkemättä häntä lainkaan, tai jos näette hänet, ette pystykään antamaan häntä adoptioon.
Toivottavasti ymmärsit kommenttini pointin, ei ole tarkoitus kritisoida adoptioaikeita, ainoastaan muistuttaa, että adoptioon antamisen suunnittelu on tuhan kertaa helpompaa kuin itse adoption toteutus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on meilläkin tiedossa, mutta kuten sanoin niin vauvan kannalta ja tässä elämäntilanteessa se adoptio olisi pienen paras.
Olemme myös miettineet, jos pitäisimme vauvan niin sen plussat ja miinukset, jos näin voi sanoa ja samoin adoption. Näiden pohjalta adoptio on oikea ratkaisu ja me molemmat haluamme ennen kaikkea tämän vauvan parasta.
Aika näyttää mihin lopulta päädymme, adoptio tuntuu tällä hetkellä parhaimmalta.
Monia tuntuu kiinnostavan miksi emme voisi pitää lasta, mutta en halua sitä kertoa täällä. Sen vaan totean, että jos kyse olisi rahasta tai työurasta niin pitäisimme vauvan ehdottomasti, mutta ei ole kyse mistään noin pinnallisesta tai yleensäkään sellaisesta, että tilanne olisi yhden ratkaisun tekemällä ratkaistavissa.
Joku epäili provoksi, mutta sitä tämä ei ole. Tämä on todellista meidän elämäämme ja rehellisesti sanottuna toivoisin herääväni ja voivani todeta, että tämä oli vain unta, mutta näin ei käy ja vaikeassa tilanteessa on tehtävä vaikea päätös, joka toivottavasti on myös oikea.
ap
varautumaan miehesi kanssa kumpaankin vaihtoehtoon; joko lapsi adoptioon tai sitten pidätte lapsen. Kerroit, että menette keskustelemaan vielä ulkopuolisen kanssa tästä adoptiosta ennen lopullista päätöstä, niin siihen kommenttina, ettei sitä lopullista päätöstä adoptiosta tehdä kuin vasta sitten kun lapsi on syntynyt, joten nyt raskausaikana tehty "lopullinen" päätös saattaa teillä siis vielä muuttua.
Sen takia kehottaisin teitä miettimään myös sitä perheenne kannalta, että lapsi jäisikin teidän perheeseenne, koska on hyvin mahdollista että lapsen syntymän jälkeen ette joko pysty olemaan näkemättä häntä lainkaan, tai jos näette hänet, ette pystykään antamaan häntä adoptioon.
Toivottavasti ymmärsit kommenttini pointin, ei ole tarkoitus kritisoida adoptioaikeita, ainoastaan muistuttaa, että adoptioon antamisen suunnittelu on tuhan kertaa helpompaa kuin itse adoption toteutus..
Siellä voitte pohtia tuota kaikkea.
Minun on mahdoton uskoa, että jos te olette kuitenkin yhdessä ja järjissänne, ettette te olisi se paras vaihtoehto lapselle. Tai sitten sijoituskoti niin, että lapsella säilyisi kuitenkin kontakti teihin ja sisaruksiin.
miten järkyttävän uteliaita korppikotkia täällä onkaan... HÄPEÄN teidän puolestanne! Mitä ihmettä ap:n tilanne teille kuuluu, hän ei todellakaan tullut tänne ruotimaan elämäänsä vaan kysymään adoption kokeneiden kommentteja.
Onneksi fiksujakin viestejä oli joukossa. Tsemppiä ap:lle ja hänen perheelleen vaikeaan päätökseen!
Biologisuus on muka se tärkein ja ennemmin sijaiskotiin kun adoptoitavaksi, justiinsa. Näin niitä mielenterveysongelmia lapsille/nuorille tulee!
Siellä voitte pohtia tuota kaikkea.
Minun on mahdoton uskoa, että jos te olette kuitenkin yhdessä ja järjissänne, ettette te olisi se paras vaihtoehto lapselle. Tai sitten sijoituskoti niin, että lapsella säilyisi kuitenkin kontakti teihin ja sisaruksiin.
miehineen ei vaikuta äidiltä, josta lapsi pitäisi henkeen ja vereen eristää, päinvastoin.
Sijaiskoti ei eroaisi mitenkään muuten kuin siinä, että ap ja lapsen suku olisivat osa lapsen elämää. Mitähän pahaa siinä olisi kenenkään kannalta?
Kuten otsikossakin lukee niin kaipasin muiden kokemuksia lapsen adoptioon antamisesta enkä kyselyä miksi annamme lapsen pois tai syyllistämistä ym, jota tänne on tullut.
Voit ihan vapaasti olla sitä mieltä, että lapsen on paras meidän luonamme, koska et tiedä tilannettamme enkä sitä aio kertoa. Tämä ei kuitenkaan ole noin yksiselitteistä.
Vaikka nyt sanottekin, että haluatte vain tietää syyn, mutta sen verran olen muita keskusteluja täällä seurannut, että jos saatte sen tietää niin varmasti siihen tulee joku sanomaan, että kyllä tuollaisessa tilanteessa pitää jaksaa tai ettei adoptio ole oikea ratkaisu jne. Tämä on muutenkin tarpeeksi raskasta kaiken kaikkiaan, etten jaksa enää täälä ruotia elämäämme ja lukea arvosteluja. Satuttaa nuo syyttelyt ym. nytkin, mutta ne on helpompi "suodattaa" kun ette tiedä totuutta niin sen voi laittaa sen piikkiin.
Tämä taisi kuitenkin olla kuitenkin väärä paikka kysellä tätä.
Ap poistuu kiitollisena asiallisista vastauksista
Siellä voitte pohtia tuota kaikkea.
Minun on mahdoton uskoa, että jos te olette kuitenkin yhdessä ja järjissänne, ettette te olisi se paras vaihtoehto lapselle. Tai sitten sijoituskoti niin, että lapsella säilyisi kuitenkin kontakti teihin ja sisaruksiin.
Minä miellän pinnalliseksi rahasta johtuvan ja uran, nämä ap tais molemmat kieltää, ainakin tuon uran, mutta en löytänyt kohtaa, jossa olisi sairauden kieltänyt. Totuutta tietämättä veikkaan sairautta. Ainakaan minun tietääkseni kaikille sairauksille ei voi mitään ja kaikkia ei voida hoitaa tai hoidot on rajalliset ja jokin sairaus voi kestää vuosia.
Tuskin kukaan hatarin perustein edes harkitsee adoptiota.