Eih, raskaana eikä abortti enää mahdollinen... Kokemuksia adoptiosta?

tarpeeksi tai näin minä sen ymmärsin. Missään ei ole sanonut, ettei ole yhtään lastensa kanssa. Taisit tehdä omia olettamuksia tai et osaa lukea.

jos jotain tuomitsin, niin sen, että pitää muut lapsensa, koska itse sanoi ettei ole heidänkään kanssaan. Sori ap, mutta kyllä, olen sitä mieltä että ellet voi huolehtia heistäkään, teet väärin kun pidät heidät tilanteessa, jota pidät vauvalle kauheana. Varmasti on sitä myös 2-vuotiaalle.

Ainakin minä olen aistivinani ap:n kirjoituksista, että hän todellakin haluaa vauvan parasta, vaikka se olisikin sitten adoptioon antaminen.

Sen mitä ap on kertonut, niin jotenkin tuntuu, että saattaisi olla samankaltainen tilanne kun yhdellä ystävälläni. Tämä on toki täyttä hakuammuntaa ja totuus jää arvoitukseksi, mutta ystävälläni oli 13v, 10v, 7v ja 3v lapset ja elivät vaikeaa elämäntilannetta, perheessä kaksi erityislasta, toinen adhd ja toinen vaikeasti kehitysvammainen. Lisäksi ns. normaaleilla lapsilla oli molemmilla todettu vakava sairaus ja tuohon samaan syssyyn ystäväni sai tietää olevansa raskaana. Luuli, että raskaus on alussa, mutta se olikin jo viikolla 15 ja he miettivät mitä tekevät. Tiesivät, ettei heidän voimat riitä hoitaa vielä vauvaa ja jos pitäisivät vauvan niin vauva olisi lastenhoitajan kanssa todella paljon. Vielä ennen kun vauva ehti syntyä niin ystäväni miehelle tapahtui tapaturma jonka takia oli pitkään sairaalassa ja sen jälkeen kotona vuodepotilaana. Näistä syistä antoivat vauvan adoptoitavaksi eivätkä ole katuneet, koska tietävät vauvan saaneen hyvän kodin.

että miten esim se 2v kestää sen ettei äitiä "ole" mutta vauvaa ei halua antaa toisen hoidettavaksi? Siis asuisi kuitenkin samassa talossa kait? Eli miksi, jos kerran voimat ei riitä edes nykyisiin lapsiin, tuon 2-vuotiaan on parempi jäädä ap:lle kuin "päästä" uuteen, rakastavaan perheeseen? Kuulostaa kyllä provolta, juurikin näistä syistä.

Ja tarkoitin, että miten ap sitten voi hylätä nämä lapset lapsenhoitajalle, mutta ei vauvaa. Ei 2-vuotias sitä ymmärrä sen paremmin, miksi äiti ei enää huolehdi, mutta sen sijaan osaa kyllä kaivata äidin huomiota, etenkin kun jossain määrin on tekemisissä edelleen.

Ja en minä varsinaisesti tarkoittanut tuomita ap:ta mistään, tarkoitin, että tuo oli asia, jota paheksuin. Siis en vauvan antamista adoptioon, vaan sitä että tietää olevansa huono äiti myös muille, ja silti, toisin kuin vauvan, pakottaa nämä muut kärsimään tilanteesta. Siis jos jostain paheksuvasti/syyttävästi minun voi tulkita puhuvan. Mitään tuomiovaltaa minulla toki keneenkään ole:)

Aika erikoinen ajatus että kyse olisi kehitysvammaisesta lapsesta, kun ap NIMENOMAAN sanoi, ettei ole muidenkaan lasten kanssa. Ei siis tämän "kehitysvammaisenkaan".

kuinka ristiriitaisia ovat av-mammojen vastaukset eri keskusteluihin? Jos ap olisi aloittanut aiheen siitä, että abortoi lapsensa, olisi täällä huudettu häntä jo murhaajaksi ja tyrkytetty adoptiota. (näin siis aina jos joku aborttia miettii) No nyt meillä on tässä ihminen joka ei tehnyt aborttia vaan miettii sen sijaan adoptiota ja av-mammat haukkuu tämänkin.

Täällä on todela sekavaa sakkia!!!

kuinka ristiriitaisia ovat av-mammojen vastaukset eri keskusteluihin? Jos ap olisi aloittanut aiheen siitä, että abortoi lapsensa, olisi täällä huudettu häntä jo murhaajaksi ja tyrkytetty adoptiota. (näin siis aina jos joku aborttia miettii) No nyt meillä on tässä ihminen joka ei tehnyt aborttia vaan miettii sen sijaan adoptiota ja av-mammat haukkuu tämänkin.

Täällä on todela sekavaa sakkia!!!

ja saattaa olla että yhden ihmisen vastaukset ovat aivan samassa linjassa hänen muiden vastaustensa kanssa, koski ne sitten mitä tahansa aihetta, mutta kun täällä ei vastauksista tiedä, kuka ne on kirjoittanut, niin saattaa tulla semmoinen olo että yksi ihminen on tänään eri mieltä kuin huomenna.

tehty gradu esim. joensuun yliopistossa, olikohan tutkimuksen nimi salattu äitiys tai jotain sen tapaista. SIinä kuvataan neljän äidin kokemuksia adoptiosta.



KAikille adoptio oli jättänyt syvät jäljet. Ei mikään helppo kokemus - ei äidille, kuten ei lapsellekaan.

Todennäköisyys on tietysti suurempi kuin "tavallisilla" lapsilla, mutta myös epäonnistuneita adoptioita on. Tiedän itsekin monia tällaisia.



Adoptioneuvonta ei ole kaikkialla Suomessa kovin kaksista. Joillakin paikkakunnilla se on laadukasta ja sopivat vanhemmat pystytään seulomaan, mutta näin ei ole tosiaankaan aina.



Jos annat ap lapsesi adoptioon, vaadi itsellesi hyvät jälkipalvelut. Ne auttavat asian käsittelyä henkisesti. Usein jälkipalveluun ei olla kiinnitetty tarpeeksi huomiota, ja biologiset äidit jäävät sitä vaille.

ap huonoksi äidiksi!!??!! Jestas sentään, mistä teitä järjen jättiläisiä tulee?

Ainakin minä olen aistivinani ap:n kirjoituksista, että hän todellakin haluaa vauvan parasta, vaikka se olisikin sitten adoptioon antaminen.

Sen mitä ap on kertonut, niin jotenkin tuntuu, että saattaisi olla samankaltainen tilanne kun yhdellä ystävälläni. Tämä on toki täyttä hakuammuntaa ja totuus jää arvoitukseksi, mutta ystävälläni oli 13v, 10v, 7v ja 3v lapset ja elivät vaikeaa elämäntilannetta, perheessä kaksi erityislasta, toinen adhd ja toinen vaikeasti kehitysvammainen. Lisäksi ns. normaaleilla lapsilla oli molemmilla todettu vakava sairaus ja tuohon samaan syssyyn ystäväni sai tietää olevansa raskaana. Luuli, että raskaus on alussa, mutta se olikin jo viikolla 15 ja he miettivät mitä tekevät. Tiesivät, ettei heidän voimat riitä hoitaa vielä vauvaa ja jos pitäisivät vauvan niin vauva olisi lastenhoitajan kanssa todella paljon. Vielä ennen kun vauva ehti syntyä niin ystäväni miehelle tapahtui tapaturma jonka takia oli pitkään sairaalassa ja sen jälkeen kotona vuodepotilaana. Näistä syistä antoivat vauvan adoptoitavaksi eivätkä ole katuneet, koska tietävät vauvan saaneen hyvän kodin.

että miten esim se 2v kestää sen ettei äitiä "ole" mutta vauvaa ei halua antaa toisen hoidettavaksi? Siis asuisi kuitenkin samassa talossa kait? Eli miksi, jos kerran voimat ei riitä edes nykyisiin lapsiin, tuon 2-vuotiaan on parempi jäädä ap:lle kuin "päästä" uuteen, rakastavaan perheeseen? Kuulostaa kyllä provolta, juurikin näistä syistä.

Ja tarkoitin, että miten ap sitten voi hylätä nämä lapset lapsenhoitajalle, mutta ei vauvaa. Ei 2-vuotias sitä ymmärrä sen paremmin, miksi äiti ei enää huolehdi, mutta sen sijaan osaa kyllä kaivata äidin huomiota, etenkin kun jossain määrin on tekemisissä edelleen.

Ja en minä varsinaisesti tarkoittanut tuomita ap:ta mistään, tarkoitin, että tuo oli asia, jota paheksuin. Siis en vauvan antamista adoptioon, vaan sitä että tietää olevansa huono äiti myös muille, ja silti, toisin kuin vauvan, pakottaa nämä muut kärsimään tilanteesta. Siis jos jostain paheksuvasti/syyttävästi minun voi tulkita puhuvan. Mitään tuomiovaltaa minulla toki keneenkään ole:)

Aika erikoinen ajatus että kyse olisi kehitysvammaisesta lapsesta, kun ap NIMENOMAAN sanoi, ettei ole muidenkaan lasten kanssa. Ei siis tämän "kehitysvammaisenkaan".

ja olisit silti tullut raskaaksi? Toi on lähes mahdotonta, jos olette noudattaneet sitä 1 kk turvarajaa, mikä on määrätty vasektomian suhteen, ehkäisyvälineitä pitää tietysti käyttää. Ei ne siittiöt häivy heti miehen elimistöstä, siihen menee vähintään yksi kk.

Ihan ensin täytyy todeta, että on todella ikävää, että sinäkin olet saanut vastauksia, joissa sinua syyllistetään. Minä kirjoitin tänne pari kuukautta sitten ja kerroin antavani lapseni adoptioon, sain paljon arvosteluja ja kyselyjä miksi, mikä sairaus ym. Joukossa oli paljon ihaniakin vastauksia.



Minä aion antaa vauvani adoptioon. Vielä vähän aikaa pieni on masussani, mutta kun syntyy niin hän menee suoraan adoptioperheeseen. Näin siksi, koska minä olen vakavasti sairas ja en enää pitkään elä.



Halusin vaan toivottaa teille voimia. Täällä saa valitettavasti todella ikäviäkin vastauksia. En tiedä syitänne miksi annatte adoptioon eikä ne minulle kuulukaan, mutta uskon, että olet hyvä äiti.

Harkinta-aika on 2 kk. Sen ajan vauva asuu sijaisperheessä. Adoptiovanhemmat saavat tietää vauvasta vasta, kun adoptio on varma.

jasen jälkeen eron sijaisperheen ensisijaisesta hoitajasta. 2 merkityksellistä eroa siis. Kyllähän se jälkensä jättää kykyyn muodostaa kiintymyssuhde, mutta ei välttämättä sellaista, mistä ei hyvässä vastavuoroisessa ja lämpimässä ihmissuhteessa adoptiovanhempien kanssa selviäisi.

En suoraan osaa kysymykseesi vastata, mutta tunnen muutamia, jotka on adoptoitu.



Näitä tuttujani yhdistää kaikkia se, että jossain vaiheessa elämäänsä jokaiselle on tullut tarve selvittää miksi heidät on annettu pois.



Yksi pääsi tapaamaan aikuisiällä biologista äitiään ja siitä seurasi lähinnä katastrofi. Mikään ei ollut enää ennallaan hänen elämässään. Salaperäinen, mystinen äiti oli osoittaunut suureksi pettymykseksi, adoptioperhekin menetti merkityksensä ja hän masentui ja on nykyään poissa työelämästä.



Pari muuta ei ole halunnut lopulta selvittää taustojaan, vaikka asia vaivaa heitä kovasti.

Usein puheissa toistuu tuo, että kun en tiedä millaisesta perheestä tulen jne.



Näitä tuntemiani ihmisiä miettiessäni ajattelen, että harkitkaa vielä asiaa. Ehkä perheessänne on nyt vaikka sairautta eikä ole voimia vauvan hoitamiseen, mutta ehkä apua tulisikin vaikka sisaruksiltanne, tai muilta sukulaisilta/tutuilta?

Vaikka vauvaa hoitaisi vieras hoitaja, häntä ei kuitenkaan olisi annettu pois. Kyllä hänelle voi myöhemmin selittää miksi toimitte niinkuin toimitte.



Mutta, kuten otsikossa jo sanoin, voimia!

adoptioperheeseen eikä ole 2kk sijaisperheessä.

105 muistaakseni

Harkinta-aika on 2 kk. Sen ajan vauva asuu sijaisperheessä. Adoptiovanhemmat saavat tietää vauvasta vasta, kun adoptio on varma.

sain ap:n viesteistä sellaisen käsityksen, että hän on itse sitä mieltä ettei nyt juuri (ja pitkään aikaan) voi olla kyllin hyvä äiti vauvalle. Tästä päättelin (ja muista hänen sanomisistaan) ettei olisi voimia olla sitä myöskään uhmaikäiselle 2-vuotiaallekaan. En siis arvostele häntä ihmisenä, enkä edes äitinä. Ihmettelen kyllä suuresti miten on ok antaa vauva pois mutta pitää muut lapset.

mutta muutaman sijaislapsen ja pari sijaisperhettä tunnen. Pysyviä sijoituksia lähinnä. Yhdellä lapsella toki takana aikamoista pompottelua ja monia paikkoja, tosi rankkaa. Mutta pari on vain yhdessä sijaisperheessä kasvaneet tasavertaisina perheenjäseninä, perheen biologisten lasten rakastamina sisaruksina.



Pari lasta tiedän, joilla on biologisiakin sisaruksia. Toisella aikuiset sisarukset, siksi he eivät siis ole joutuneet sijoitetuiksi. Toisella taas pikkusisko, joka on biologisen äitinsä kanssa.



Mutta nämä kaikki tuntemani sijoitetut lapset vaikuttavat onnellisilta ja iloisilta normaaleilta lapsilta. Jopa tämä yksi, jo teini-ikään ehtinyt, joka on asunut monessa eri perheessä ja laitoksessakin. Omaa biologista äitiään ei ole nähnyt sitten vauva-ajan, mutta sisaruksiensa ja isänsä kanssa on yhteyksissä.



Onko AP missään vaiheessa kommentoinut sijoituksen mahdollisuutta adoption sijaan? Ja minä en siis ole tuomitsemassa tätä adoptiotakaan! Uskon, että sitä ei todellakaan kevein perustein mietitä.



Sijoituksessa te saisitte kuitenkin tuntea lapsen ja lapsi sisaruksensa! Ja ainakin nämä tietämäni sijaisperheet ovat aivan huippuja! Yhtä perheistä en tunne, mutta olen kuullut paljon hyvää. Myös avoimia adoptioita voi kanssa käsittääkseni tehdä?



No joka tapauksessa; voimia vaikean ratkaisun kanssa ja jaksamisia vaikeaan elämäntilanteeseenne!

masennuksesi on poissa.

Tuo sijoitus olisi tietysti yksi mahdollisuus, minulla vaan on siitä sellainen kuva (seurannut läheltä kolmea sijoitustapausta), että lapsia heitellään paikasta toiseen. Näin ei varmasti aina ole, mutta olen nähnyt vain tämän puolen.

Lisäksi kun ei ole tietoa, että voiko vauva ikinä palata meille tai jos voi niin miten pitkän ajan päästä.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että suomessakin olisi nykyään mahdollista tehdä avoin adoptio, olenkohan väärässä?

Numero 90, vastaus on ei kaikkiin kysymyksiisi, mutta kuten olen todennut, tämä ei ole niin yksinkertaista kun näytät kuvittelevan.

ap

masennuksesi on poissa.

että ap:lla on jo nyt rajallisesti aikaa (omasta mielestään liian vähän) olla nykyisten lasten kanssa niin mitä luulet sen vauvan tilanteelle tekevän? Ei se ainakaan lisää sitä aikaa niiden isompien lasten kanssa, päinvastoin, vähentää entisestään tämä pitäis olla ihan itsestäänselvyys...

sain ap:n viesteistä sellaisen käsityksen, että hän on itse sitä mieltä ettei nyt juuri (ja pitkään aikaan) voi olla kyllin hyvä äiti vauvalle. Tästä päättelin (ja muista hänen sanomisistaan) ettei olisi voimia olla sitä myöskään uhmaikäiselle 2-vuotiaallekaan. En siis arvostele häntä ihmisenä, enkä edes äitinä. Ihmettelen kyllä suuresti miten on ok antaa vauva pois mutta pitää muut lapset.

Tuo sijoitus olisi tietysti yksi mahdollisuus, minulla vaan on siitä sellainen kuva (seurannut läheltä kolmea sijoitustapausta), että lapsia heitellään paikasta toiseen. Näin ei varmasti aina ole, mutta olen nähnyt vain tämän puolen.

Lisäksi kun ei ole tietoa, että voiko vauva ikinä palata meille tai jos voi niin miten pitkän ajan päästä.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että suomessakin olisi nykyään mahdollista tehdä avoin adoptio, olenkohan väärässä?

Numero 90, vastaus on ei kaikkiin kysymyksiisi, mutta kuten olen todennut, tämä ei ole niin yksinkertaista kun näytät kuvittelevan.

ap

masennuksesi on poissa.

Sieltä saattaisi löytyä enemmän tietoa ja kokemusta kuin täältä.

Meillä kävi niin, että 6v miehen vasektomian jälkeen tulin raskaaksi. Mies epäili minua syrjähypystä, mutta kun sitten ihmeraskauttani tutkittiin niin selvisi, että miehen piuhat oli kasvanut takaisin yhteen.

ja olisit silti tullut raskaaksi? Toi on lähes mahdotonta, jos olette noudattaneet sitä 1 kk turvarajaa, mikä on määrätty vasektomian suhteen, ehkäisyvälineitä pitää tietysti käyttää. Ei ne siittiöt häivy heti miehen elimistöstä, siihen menee vähintään yksi kk.