Eih, raskaana eikä abortti enää mahdollinen... Kokemuksia adoptiosta?

Kylläpä sait pahoja vastauksia täältä palstalta. Olen aina ollut sitä mieltä että adoptio ei ole mikään mörkö. Mielestäni toimit vastuullisesti. Täällä varmaan paheksuvat sinua sellaiset henkilöt, jotka pitävät aborttia vaihtoehtona. Jos perheessänne on jo lapsiluku täynnä ja miehelläkin piuhat poikki sen merkiksi, niin miksi et tekisi suomalaita lapsetonta pariskuntaa ikionnelliseksi antamalla lapsen adoptioon. Tuleva lapsesi aivan varmasti saa hyvän kodin ja paljon huolenpitoa. Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää perheellesi.

eikä sitä niin vain paikata vaikka kuinka olisi hyvä koti ja huolenpitoa.

Jos kuka tahansa täällä pohtii aborttia niin aaveemammat ovat joukossa lynkkaamassa ja huutamassa "MIKSI SÄ ET ANNA SITÄ LASTASI ADOPTIOON??????? SUOMESSA ON TUHANSIA PARISKUNTIA JOTKA HALUAA LAPSEN!!!!!!".



Ja kas...nyt kun ap olisi nimenomaan tekemässä näin eli antamassa lapsen adoptioon ja jollekin pariskunnalle joka lasta haluaa 110% niin taas täällä kettuillaan. En jaksa ymmärtää en. Niin...tähän voi sitten hyvin v****lla että on varmaan vaikeaa olla näin tyhmä. Kiitos vaan etukäteen. ;)



Meistä kukaan ei pysty ulkopuolelta sanomaan takuuvarmasti minkälainen tilanne ap:lla on. On täysin turha ruveta arvostelemaan ap:ta urakeskeiseksi saatika ehdottaa että "kannattaisi antaa muutkin lapset pois". Oikeasti ihmiset: kuinka julmia ja ehdottomia olette? Onhan se helppoa anonyymisti täällä louskuttaa leukojaan mutta kannattaisi muistaa että siellä ruudun takana ap on ihan oikea tunteva ihminen niinkuin tekin.



Ap:lle haluan sanoa että minulla ei ole minkäänlaista kokemusta adoptiosta suuntaan tai toiseen mutta toivon sinulle kaikkea parasta. Luultavasti saat neuvoa ottaessasi yhteyttä neuvolaan tai kuntasi sosiaalipalveluihin. Halaus.

Tässä tekstiäni kirjoittaessa tänne olikin jo tullut muutama tosi kannustava viesti ap:lle. Oma viestini ei mitenkään koske teidän viestejänne.

Jos miehellesi on tehty sterilisaatio niin miten voit olla raskaana.



Taitaa olla adoptioon laiton todellinen syy ettei miehesi ole lapsen isä.

Jos miehellesi on tehty sterilisaatio niin miten voit olla raskaana.

Taitaa olla adoptioon laiton todellinen syy ettei miehesi ole lapsen isä.

Jos miehellesi on tehty sterilisaatio niin miten voit olla raskaana. Taitaa olla adoptioon laiton todellinen syy ettei miehesi ole lapsen isä.

Ei naisellakaan ellei sitten kohtua kokonaan poisteta samalla.

voin vain sanoa, että mieti tarkkaan ettet tule katumaan päätöstäsi myöhemmin. Näin monia vuosia myöhemmin en itse ole vieläkään varma, oliko ratkaisu oikein.

Tsemppiä teille, älkää antako ulkopuolisten painostaa teitä mihinkään.

Kylläpä sait pahoja vastauksia täältä palstalta. Olen aina ollut sitä mieltä että adoptio ei ole mikään mörkö. Mielestäni toimit vastuullisesti. Täällä varmaan paheksuvat sinua sellaiset henkilöt, jotka pitävät aborttia vaihtoehtona. Jos perheessänne on jo lapsiluku täynnä ja miehelläkin piuhat poikki sen merkiksi, niin miksi et tekisi suomalaita lapsetonta pariskuntaa ikionnelliseksi antamalla lapsen adoptioon. Tuleva lapsesi aivan varmasti saa hyvän kodin ja paljon huolenpitoa. Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää perheellesi.

mutta ap:n tilanne on aika arka lastakin ajatellen, kuin vertaa jonkun bailaavan teiniäidin, narkin tai raiskatun tilanteeseen. Ennestään on jo 4 lasta, eli mikään kokematon tai täysin kyvytön naisihminen ei ole kyseessä. Mä olen nähnyt kolikon kääntöpuolenkin, ja ne traumat, mitä siihen lapseen ja äitiin voi jäädä, varsinkin kun olen tämän äitini "kadonneen" serkun kanssa käynyt monet keskustelut, viimeksi lauantaina eräissä suvun hautajaisissa. Ei se adoptio aina ole niin auvoista sille lapselle tai sen äidille. Hirveä tarve löytää omat juuret ja kuulla omasta historiasta, kuulua jonnekkin.

ter. 7

, vaikka hänen uudet vanhemmat olisivat vaikka miten hyviä ja ihania.

Miten he suhtautuvat siihen, että heillä on sisarus, joka on annettu pois? Vaikutukset voivat olla kauaskantoiset. Myös oma minäkuvasi voi muuttua tai haurastua. Useinhan adoptiolla on pitkäaikaiset psyykkiset vaikutukset biologiseen äitiin.

sun kannattaisi keskustella sossujen kanssa tilanteesta ja miettiä esim. sijaisperhettä tai jotain sukulaista lapsen huoltajaksi, kunnes tilanteenne selkiytyy, jos kerran on kyse sairaudesta tai jaksamisesta. Adoptiossa nimenomaan annat lapsen POIS ja asia voi vaivata sinua loppuelämäsi, jos lapsi päättää olla ottamatta yhteyttä sinuun asioita selviteltyään. Mun mielestä adoptio ei ole vaihtoehto numero 1. Meidänkin tapauksessa ukkini olisi halunnut ottaa pojan, mutta sisarensa oli liian hätäinen päätöksiä tehdessään. Alussa hän sai adoptioperheeltä kuvia ja tietoja, mutta sitten siellä säikähdettiin että hän haluaakin lapsen takaisin, ja yhteydenpito katkesi 28 vuodeksi. Mieti voitko elää niin kauan koko ajan miettien että mitähän lapselleni kuuluu? Myöhemmin hän myönsi, että jos hänen veljensä olisi saanut kasvattaa lapsen, hänellä olisi ollut hyvä lapsuus ja yhteys äitiinsä, ja kenties olisi voitu asuakin saman katon alla. Sen voinen kertoa, että lapsi syntyi sota-aikana ja sen isä oli ulkomaalainen.



Mieti nyt ihan tosissaan ja tarkkaan, tätä päätöstä ei voi sitten enää pyörtää, vaikka haluaisi.



terv. 7

miten selität heille, että annoitte lapsen pois?



Enkä tarkoita olla ilkeä, mutta takuulla he sitä kysyvät, sillä ei sen ikäiset sokeita ja tyhmiä ole. Voivat olla asiasta jopa katkeria!



terv. 7

Mutta moni adoptoitu, kuten minä itse, ei tunne tarvetta etsiä biologisia vanhempiaan, koska on saanut kaiken mitä vanhemmuuteen kuuluu adoptiovanhemmiltaan ja tuntenut kuuluvansa adoptiosukuunsa, eikä tunne tarvetta tietää mistä on tullut ennen adoptioperheeseen/sukuun kuulumista.

tarkemmin. Kyse ei ole mistään urasta tai muusta pinnallisesta vaan siitä, että olen jo nykyisten lasten kanssa vähän, he reagoivat tähän ja elämäntilanteemme takia he kaipaisivat entistä enemmän huomiota ym, mutta en vaan repeä kaikkeen. Täältä viimeisenä kaipasin syyttelyjä, mutta toisaalta ei kai sitä muuta voi odottaa.



Ennen lopullista päätöstä aiomme käydä ulkopuolisen kanssa puhumassa ja kuulemassa hänen mielipiteensä. Tämä ihan siksi kun en nettiin halua koko elämäämme kertoa.



Kaipasin lähinnä kokemuksia adoptiosta, jos sen joku olisi kokenut, mutta niitä vastauksia oli vähän.



Tiedän myös sen, että adoptio vaikuttaa kaikkiin lapsiimme sekä minuun ja mieheeni. En vaan oikeasti osaa ajatella, että lapselle olisi parempi olla lastenhoitajan kanssa, kiintyä tähän ja kokea hylkäämiskokemus kun tuo hoitaja jossain vaiheessa poistuu ja tilalle tulee paljon vieraampi ihminen, vaikka olenkin hänen äitinsä. Niin ja senkin ymmärrän, että adoptiossa annan lapsemme pois.



Täällä ei vaan näytetä ymmärtävän, että vaikka miten haluaisin pitää vauvan, niin se ei välttämättä olisi se lapsen paras.



ap

tärkeää löytää tietoja myös biosuvusta, vaikka adoptiokoti olisikin ollut lämmin ja suhde adoptiovanhempiin läheinen ja hyvä.

Tiedän vain yhden adoptoidun, joka sanoo, ettei asialla ole niin väliä.

tästä adoptiosta yhtäkkiä tulee tällainen mörkö? Silloin kun vaihtoehtona on abortti, sanotaan, että maailmassa on niin paljon rakastavia vanhempia, jotka ilomielin ottavat vastaan tämän ihanan lahjan, lapsikin tulee saamaan ihanan elämän ja on ikuisesti kiitollinen siitä, ettei häntä abortoitu vaan annettiin rakastavaan perheeseen..ei sanota, että "no voithan sä sen antaa adoptioonkin, mutta lapsesta tulee kyllä varmasti masentunut ja ahdistunut eikä se tunne omia juuriaan eikä itseään, lapsi kärsii ikuisesti kun hänet on hylätty, ei siinä adoptiossa oikeen muuta hyvää ole kuin että eihän se kersa oo kuollu, mutta melkein parempi olis.."



Voisko joku selittää tämän kaksinaismoralismin ja valehtelun??

Minut on adoptoitu ja vielä kaiken lisäksi olin se perheen ei-toivottu kuopus. Olin adoptioperheeni kauan toivottu ja haluttu vauva ja sain kokea todella ihanan lapsuuden ja nuoruuden, vaikka olin todella hankala teini. Minulle tosin kyllä kerrottiin ihan alusta asti, että olen adoptoitu. Lisäksi vanhempani (puhun adoptiovanhemmista ns. oikeina vanhempinani, vaikka nykyään olen tekemisissä myös biologisten vanhempieni ja sisarusteni kanssa) saivat myöhemmin myös kolme biologista lasta, mutta en koskaan kokenut, että minua olisi syrjitty siksi, että olen adoptoitu. Meillä oli kaikilla samat säännöt ym.

Oman kokemukseni perusteella suosittelen kyllä adoptiota, jos oma elämäntilanne on sellainen, että vauva ei ole tervetullut.

tästä adoptiosta yhtäkkiä tulee tällainen mörkö? Silloin kun vaihtoehtona on abortti, sanotaan, että maailmassa on niin paljon rakastavia vanhempia, jotka ilomielin ottavat vastaan tämän ihanan lahjan, lapsikin tulee saamaan ihanan elämän ja on ikuisesti kiitollinen siitä, ettei häntä abortoitu vaan annettiin rakastavaan perheeseen..ei sanota, että "no voithan sä sen antaa adoptioonkin, mutta lapsesta tulee kyllä varmasti masentunut ja ahdistunut eikä se tunne omia juuriaan eikä itseään, lapsi kärsii ikuisesti kun hänet on hylätty, ei siinä adoptiossa oikeen muuta hyvää ole kuin että eihän se kersa oo kuollu, mutta melkein parempi olis.."

Voisko joku selittää tämän kaksinaismoralismin ja valehtelun??

Katsoin keskustelujen etusivulta että täällä on olemassa aivan oma sivustonsa adoptiolle. Sieltä saat varmasti sellaista apua, jota tilanteessasi kaipaat. Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.

lapset joutuu vähänkin pienempiä vahtimaan/hoitamaan ja nyt se oiskin sitten ihan ok, häh??!!??

Eikö ne isot lapset sitten voi osallistua vauvan hoitamiseen?

Minä kyllä neuvottelisin suoraan heidän kanssaan ja ottaisin mukaan päätöksentekoon.