Lue keskustelun säännöt.
Eih, raskaana eikä abortti enää mahdollinen... Kokemuksia adoptiosta?
25.05.2010 |
Minä sain vähän aikaa sitten täysin yllättäen tietää olevani raskaana. Menkat tuli ihan normaalisti eikä ollut muutenkaan minkäänlaisia raskausoireita, joita on aiemmissa ollut ihan alusta asti. Lisäksi miehelleni on tehty vasektomia, joten tuonkaan takia edes osannut epäillä raskautta. Menin kuitenkin lääkäriin kun tunsin vauvan liikkeet, sillon en kyllä vielä tiennyt, että se oli vauva joka liikkui.
Meillä on neljä lasta emmekä enempää halunneet, koska kaikkien neljän kanssa on vauva-aika ollut todella raskas, mm. valvottu ensimmäiset kuukaudet.
Tällä hetkellä elämäntilanteemme on sellainen, ettei tähän kyllä haluaisi vauvan syntyvän. Siksi olemme vakavasti harkinneet adoptiota, vaikka se vauvasta luopuminenkin tuntuu vaikealta. Se olisi kuitenkin vauvalle parempi.
Onko täällä kenelläkään kokemusta adoptiosta, siis että olisi antanut lapsensa adoptioon?
Kommentit (141)
kuinka ristiriitaisia ovat av-mammojen vastaukset eri keskusteluihin? Jos ap olisi aloittanut aiheen siitä, että abortoi lapsensa, olisi täällä huudettu häntä jo murhaajaksi ja tyrkytetty adoptiota. (näin siis aina jos joku aborttia miettii) No nyt meillä on tässä ihminen joka ei tehnyt aborttia vaan miettii sen sijaan adoptiota ja av-mammat haukkuu tämänkin.
Täällä on todela sekavaa sakkia!!!
ensin vaihtoehtoina on abortti, adoptio tai pitäminen. Kun abortti jää pois viikolla 12, jää adoptio ja pitäminen, joista useimmat pitävät pitämistä parempana vaihtoehtona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hän ole missään mitään aikoja maininnut. Ja näillä vähäisillä tiedoilla on aivan turha syyllistää ap:ta. Emmehän tiedä syytä miksi ei voi olla lastensa kanssa omasta mielestään tarpeeksi tai onko yksi tai useampi lapsista vakavasti sairas tmv. Niin paljon avoimia kysymyksiä, ettei voi olettaa sitä tai tätä näiden perusteella.
Ja ap kaipasi kokemuksia adoptiosta ja täällä vaan pohditaan ja kysellään ja syyllistetään, että miks harkitsette adoptiota mikä voi olla sellainen tilanne jne. Että kehtaatte! Toisella on muutenkin vaikeaa ja te vaan lisäätte tämän tuskaa...
Ap on kertonut, että ei kykene olemaan tarpeeksi läsnä neljälle lapselleen. Kiintymyssuhde lapsiin ei siis ole ehkä vahva? Nämä lapset (varsinkin 3 pienintä) tulevat seuraavat vuodet pelkäämään, että vanhemmat antavat heidätkin pois jos he tekevät jotain tuhmaa/eivät ole hyviä lapsia/jne.. Niin se lapsen mieli ja logiikka vaan toimii - yleensähän lapset hakevat esim. vanhempien avioerolle syytä itsestään, käytöksestään ja jopa ulkonäöstään.
adoptioon lapsensa antanutta ei niin vain ymmärretä eikä hyväksytä. Korkeintaan jos on itse tai jokin toisista lapsista vakavasti sairas, äiti saa "synninpäästön". Muuten äiti kyllä helposti leimataan mielentervesongelmaiseksi tai päihdeaddiktiksi.
Minulla on biologisia sisaruksia, jotka olivat biologisilla vanhemmillani, mutta abortin sijasta vanhempani antoivat minut adoptioon, koska elämäntilanteensa oli sellainen, ettei vauva ollut tervetullut.
Olen ikuisesti kiitollinen, että sain elämän ja aivan ihanat appivanhemmat. Nyt aikuisena olen ollut myös yhteydessä bioloigisiin vanhempiini ja sisaruksiini ja tiedän, että biologiset vanhempani rakastivat minua niin paljon, että antoivat minut adoptioon.
Älä ap välitä näistä arvostelijoista, niitä riittää täällä av:lla, valitettavasti. Voimia toivotan!
Minulla on biologisia sisaruksia, jotka olivat biologisilla vanhemmillani, mutta abortin sijasta vanhempani antoivat minut adoptioon, koska elämäntilanteensa oli sellainen, ettei vauva ollut tervetullut. Olen ikuisesti kiitollinen, että sain elämän ja aivan ihanat appivanhemmat. Nyt aikuisena olen ollut myös yhteydessä bioloigisiin vanhempiini ja sisaruksiini ja tiedän, että biologiset vanhempani rakastivat minua niin paljon, että antoivat minut adoptioon. Älä ap välitä näistä arvostelijoista, niitä riittää täällä av:lla, valitettavasti. Voimia toivotan!
Mä en kyllä tunne yhtään adoptoitua ihmistä, joilla ei olisi ollut aika koviakin psyykkisiä ongelmia. Lisäksi siihen se, että jos alkaa tulla ( kuten ystävälläni) jonkin perinnöllisen sairauden oireita, ei pystytä selvittämään onko todella kyse niistä vai jostain muusta.
Joten kokonaisuutta ajatellen mä olen sitä mieltä, että lapsen sijoitus esim. pariksi vuodeksi ja siitä rauhallinen sijoituksen purkamienn ajan kanssa olisi paljon inhimillisempi ratkaisu kaikille, sekä teille että lapselle. Asia olisi kovin erilainen, jos olisi varmaa, että teidän tilanne ei koskaan parane, teillä olisi vaikeita psyykksiä/päihdeongelmia tms. Ja sitä sijoitustahan ei ole koskaan pakko purkaa, jos siltä tuntuu. Mutta siinä se mahdollisuus kuitenkin jäisi olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen jo nykyisten lasten kanssa vähän, he reagoivat tähän ja elämäntilanteemme takia he kaipaisivat entistä enemmän huomiota ym, mutta en vaan repeä kaikkeen.
MIKSI sä olet nykyisten lasten kanssa niin vähän? MIKSI sä et "repeä" äidiksi? Työ? Asuntolaina? Mt-ongelmat? Eikö olisi pikkasen helpompi muuttaa näitä asioita, kuin antaa oma lapsi pois?
tosin vanhempana kuin vauvana ja yhteyttäkin pidetään, mutta kyllä olen päätöstäni katunut ja lapseen se on vaikuttanut että koulussa menee huonosti yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijoitus ei minusta ole hyvä vaihtoehto, koska monesti sijoitettavat lapset joutuvat lastenkotiin ja sekö muka on lapselle parempi paikka kun adoptio?
Kyse ei ole sellaisesta asiasta, joka noin vaan muutetaan kun sattuu yllätysvauva ilmottamaan tulostaan.
Tämä ketju oli ehkä turha alottaa kun en halua ruotia täällä elämäntilannettamme, kaipasin vain kokemuksia adoptiosta, jos siitä jollain niitä olisi.
Kiitän ja poistun.
ap
olen jo nykyisten lasten kanssa vähän, he reagoivat tähän ja elämäntilanteemme takia he kaipaisivat entistä enemmän huomiota ym, mutta en vaan repeä kaikkeen.
MIKSI sä olet nykyisten lasten kanssa niin vähän? MIKSI sä et "repeä" äidiksi? Työ? Asuntolaina? Mt-ongelmat? Eikö olisi pikkasen helpompi muuttaa näitä asioita, kuin antaa oma lapsi pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä haukutte ap:n kun edes harkitsee antaa lapsensa adoptioon ja te syyllistätte. Kävikö mielessä, ettei ap:n tilanne ole muutenkaan helppo ja ettei kaikkien elämä ole sitä ruusuilla tanssimista niin kun teillä tuntuu olevan???
vaan kehottanut harkitsemaan tarkoin. Minulla on kaksi adoptiolasta, joten tiedän aika läheltä, miltä prosessi lapsesta näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan kehottanut harkitsemaan tarkoin. Minulla on kaksi adoptiolasta, joten tiedän aika läheltä, miltä prosessi lapsesta näyttää.
Miehellä sterilisaatio, ihmeraskaus, joka huomattu vasta liian myöhään, isoja lapsia, jotka sitten eivät olleetkaan niin isoja, ei uraa, mutta silti niin kiireinen, että ei voi hoitaa omia lapsiaan vaan antaa lastenhoitajalle eli on varaa palkata lastenhoitaja, joka veisi äidin paikan...
Ihan ihmetarina...ei voi olla noin paljon kummallisuuksia tositarinassa...ei siis ole mikään sossutapaus, koska lastenhoitaja jne...joten rahat viidenteen lapseen riittävät...
Mikä ihmeen elämäntilanne estää saamasta viidettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen elämäntilanne estää saamasta viidettä?
oma tai läheisen sairaus, masennus, avioero, vankilatuomio
Tosi on joskus tarua ihmeellisempää.
meillä minulle tehtiin sterilisaatio sektion yhteydessä ja nuorin oli 9kk kun huomasin olevani raskaana. Ei minullakaan ollut mitään raskausoireita. Ihan muista syistä menin ultraan ja siellä sitten selvisi, että olen raskaana rv 16 ja kaksoset tulossa.
Meillä oli silloin myös sellainen elämäntilanne, että siihen vauva tai kaks ei ollut tervetullut. Myöskään abortti ei ollut mahdollinen, koska ei ollut kyse mistään sellaisesta, että terveyteni olisi vaarassa.
Mietimme pitkään ja keskustelimme tuttujen ja sukulaisten kanssa (he vastustivat adoptiota) ja kävimme myös ns. ammattilaisen kanssa keskustelemassa mitä tehdä. Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme siihen, että annamme kaksoset adoptioon. Kaksoset ovat nyt 12v ikäisiä ja adoptiovanhemmat ovat olleet meihin yhteydessä, tiedän siis mitä heille kuuluu. En ole kertaakaan katunut päätöstämme.
Meillä tuo vaikea elämäntilanne kesti vielä 5v kaksosten synnyttyä. En tiedä miten on ap:n kohdalla, että kestääkö kauan, mutta tässä nyt meidän kokemus.
Miehellä sterilisaatio, ihmeraskaus, joka huomattu vasta liian myöhään, isoja lapsia, jotka sitten eivät olleetkaan niin isoja, ei uraa, mutta silti niin kiireinen, että ei voi hoitaa omia lapsiaan vaan antaa lastenhoitajalle eli on varaa palkata lastenhoitaja, joka veisi äidin paikan...
Ihan ihmetarina...ei voi olla noin paljon kummallisuuksia tositarinassa...ei siis ole mikään sossutapaus, koska lastenhoitaja jne...joten rahat viidenteen lapseen riittävät...
Mikä ihmeen elämäntilanne estää saamasta viidettä?
Mikä ihmeen elämäntilanne estää saamasta viidettä?
Elämässä on muutakin kun raha ja kaikissa elämäntilanteissa se vauva ei ole tervetullut. Olen seurannut vierestä ystäväperheen vaikeaa elämätilannetta eikä siihen todellakaan vauva olisi tervetullut
ihminen, koska en vaan pysty kuvittelemaan mikä sellainen "elämäntilanne" voi olla. (Jos olisi kyseessä sairaus, miksei ap sano sitä, avioero ei todellakaan ole syy adoptioon..)
että sille ei voi yhtään mitään?? (ap:n puheiden mukaan se ei ole taloudellinen, uraan liittyvä, avioero tai sairaus) Mitä se voi olla?
Mikähän niillä kaikilla mahtaa olla syynä? Tuskin kaikkia on raiskattu. Joukossa muuten on vauvoja, joilla on myös isompia sisaruksia...
Ap on kertonut, että ei kykene olemaan tarpeeksi läsnä neljälle lapselleen. Kiintymyssuhde lapsiin ei siis ole ehkä vahva? Nämä lapset (varsinkin 3 pienintä) tulevat seuraavat vuodet pelkäämään, että vanhemmat antavat heidätkin pois jos he tekevät jotain tuhmaa/eivät ole hyviä lapsia/jne.. Niin se lapsen mieli ja logiikka vaan toimii - yleensähän lapset hakevat esim. vanhempien avioerolle syytä itsestään, käytöksestään ja jopa ulkonäöstään.