Sanokaa mulle, ettei miehen lapset ole uhka omalle tulevalleni...

ja lasten oikeudet menee sun itsekeskeisyyden edelle. Muista se!

Kirjoita nyt tähän, millaista konkreettista uhkaa miehesi lapsista voisi sun lapselle olla, niin varmasti huomaat itsekin, että hormonit tekevät nyt sulle tepposia.

jotenkin ajattelen, että en ehdi tarpeeksi olemaan oman pikkuiseni kanssa, kun ne miehenkin lapset on siinä koko ajan..



ap

miehen valitsemaan. Joko sinä ja vauva tai nuo isommat lapset. Yleensä mies ymmärtää, että uusi nainen ei pidä entisiä lapsia hengissä.

miehen valitsemaan. Joko sinä ja vauva tai nuo isommat lapset. Yleensä mies ymmärtää, että uusi nainen ei pidä entisiä lapsia hengissä.

ja olen kyllä jo useamman vuoden huolehtinut näistä "entisistä" lapsista.

ap

jotenkin ajattelen, että en ehdi tarpeeksi olemaan oman pikkuiseni kanssa, kun ne miehenkin lapset on siinä koko ajan..

ap

miten paljon seuraa vauvasi saa sisaruksista, ja miten tärkeitä sisarukset lapsille ovat!

sinä olet uhka miehen lapsille, tuleva itsekäs äitipuoli. Toivottavasti mies tajuaa erota sinusta.

jotenkin ajattelen, että en ehdi tarpeeksi olemaan oman pikkuiseni kanssa, kun ne miehenkin lapset on siinä koko ajan.. ap

miten paljon seuraa vauvasi saa sisaruksista, ja miten tärkeitä sisarukset lapsille ovat!

yrittänyt ajatella..mutta sitten käännän sen niin, että haluan kuitenkin itse useamman oman lapsen, niin että kyllä sisaruksia tulee..

ap

Sillä väistämättä sillä olisi sitten sisaruksia viemässä äidin aikaa.

olet kuvitellut, että kerkeät olemaan seuraavien lasten kanssa jotka syntyy, jos edellinen on tiellä? Teette yhdessä asioita. Onhan niitä hetkiä, kun voi olla hetken kaksin vauvan kanssa, vanhemmat lapset leikkii, nukkuvat tai ovat isän kanssa. Näinhän se menee perheessä, jossa on enemmän kuin yksi lapsi, olivat ne sitten kaikki omia tai toisten :). Kyllä se siitä .

sinä olet uhka miehen lapsille, tuleva itsekäs äitipuoli. Toivottavasti mies tajuaa erota sinusta.

haluan ihan todella tietää. Ja äitipuoli olen tosiaan ollut jo kolme vuotta (siis kolme vuotta asunut näiden lasten kanssa), ja todella voin käsi sydämellä sanoa, että olen heitä hyvin hoitanut.

ap

jotenkin ajattelen, että en ehdi tarpeeksi olemaan oman pikkuiseni kanssa, kun ne miehenkin lapset on siinä koko ajan.. ap

miten paljon seuraa vauvasi saa sisaruksista, ja miten tärkeitä sisarukset lapsille ovat!

yrittänyt ajatella..mutta sitten käännän sen niin, että haluan kuitenkin itse useamman oman lapsen, niin että kyllä sisaruksia tulee..

ap

miehen lapset ole yhtä hyvää seuraa, kuin omat tulevat lapsesi? Meinasin jo kirjoittaa noille toisille vastaajille, että älkääpäs nyt uomitko ap:ta heti itsekkääksi tämän avauksen takia, mutta nyt kyllä alkaa mustakin tuntua, että sun pitäis ehkä vähän miettiä asioita uusiksi...

olet kuvitellut, että kerkeät olemaan seuraavien lasten kanssa jotka syntyy, jos edellinen on tiellä? Teette yhdessä asioita. Onhan niitä hetkiä, kun voi olla hetken kaksin vauvan kanssa, vanhemmat lapset leikkii, nukkuvat tai ovat isän kanssa. Näinhän se menee perheessä, jossa on enemmän kuin yksi lapsi, olivat ne sitten kaikki omia tai toisten :). Kyllä se siitä .

eihän tässä mun "logiikassa" mitään järkeä olekaan, mutta minkäs teet tunteille...

ap

luonnollisesti vaikeampaa, kun itselläsi ilmeisesti ensimmäinen lapsi, joka sitten ei olekaan perheensä esikoinen. Noin käytännön kannalta ajatellen ei varmaankaan oma lapsesi tule olemaan mitenkään heitteillä, koska syntyyhän suurperheisiinkin niitä pikkusisaruksia, vaikka vanhemmatkin lapset on hoidettavana, ja usein myös ihan tulevat kaikki selviämään hyvissä ruumiin voimissa täysi-ikäiseksi ja huomiotakin jopa saavat vanhemmiltaan. Suhtautuminen voi olla vaikeampaa, siinä mitä keneltäkin odotetaan ja mitä kenellekin sallitaan. Luulisin että ne miehen lapset alkavat omissa silmissäsi näyttämään niiin paljon isommilta ja jopa häiritseviltä, kun itse ehkä suhtaudut suojelevasti omaan esikoiseesi. Tätä ehkä täytyy itsessäsi tarkkailla, muuttuuko käytöksesi heitä kohtaan. Se pienimmän suojelu voi mennä vähän yli ja kääntyä itseään vastaan, jos lapset huomaavat että nuorimmainen on porukan ylimpänä ja muiden oikeuksia poljetaan. Lapsi voi nähdä pikkusisaruksen syntymän kovinkin dramaattisena loukkauksena, ja toisaalta vähän vanhempana sekä miehen lapset että epäilemättä sinun lapsi oppivat hyvin manipuloimaan perheen sisäisiä suhteita, jos huomaavat omaavansa valtaa vanhempiin.



Suosittelisin ihan oman mielenrauhan vuoksi perehtymään asiaan, varmasti on erinäisiä sosiologian ja psykologian kirjoja aiheesta, miten helpottaa kaikkien perheenjäsenten oloa tässä tulevassa muutoksessa.

jotenkin ajattelen, että en ehdi tarpeeksi olemaan oman pikkuiseni kanssa, kun ne miehenkin lapset on siinä koko ajan.. ap

miten paljon seuraa vauvasi saa sisaruksista, ja miten tärkeitä sisarukset lapsille ovat!

yrittänyt ajatella..mutta sitten käännän sen niin, että haluan kuitenkin itse useamman oman lapsen, niin että kyllä sisaruksia tulee.. ap

miehen lapset ole yhtä hyvää seuraa, kuin omat tulevat lapsesi? Meinasin jo kirjoittaa noille toisille vastaajille, että älkääpäs nyt uomitko ap:ta heti itsekkääksi tämän avauksen takia, mutta nyt kyllä alkaa mustakin tuntua, että sun pitäis ehkä vähän miettiä asioita uusiksi...

sitä en ole missään vaiheessa väittänyt! Kai sitä jotenkin siihen omaan ensimmäiseen haluaisi jotenkin niin antaa kaikkensa, että kaikki muut ympärillä olevat tuntuvat olevan "tiellä", en tiedä, ajatuksiani vain kirjoitan...

ap

jos olet pystynyt tähänkin asti rakastamaan niin pystyt edelleen. Omat tietysti ovat omia, mutta kyllä nämä miehesikin lapset rakastavat koska ovathan ne myös tulevan ja ehkä tulevien "sisaruksia".



-vanhan kansan sanonta "kyllä ainakin lapset sopeutuu".



-entä sinä?



Ja olethan siä pakostakin oman lapsesi kanssa paljon tekemisissä jo pelkästään vauvan tarpeiden takia.

Jos tunnet noin hölmösti, niin eikö olisi aika ottaa järki käteen eikä nyyhkiä täällä olemattomia. Itselläni on poikapuoli, joka asuu kanssamme ja yhteisiä lapsia miehen kanssa on 2. Siinä se on miehen poika mennyt samassa kuin omatkin ja todella hieno isoveikka ja suuri idoli on pienemmilleen. Olet itse tekenmässä ongelmaa itsellesi.

pian huomaat, että ne muut on tiellä. Noinhan se menee, joten en ymmärrä uusperheitä ollenkaan, koska se ei useinkaan toimi.

Jos tunnet noin hölmösti, niin eikö olisi aika ottaa järki käteen eikä nyyhkiä täällä olemattomia. Itselläni on poikapuoli, joka asuu kanssamme ja yhteisiä lapsia miehen kanssa on 2. Siinä se on miehen poika mennyt samassa kuin omatkin ja todella hieno isoveikka ja suuri idoli on pienemmilleen. Olet itse tekenmässä ongelmaa itsellesi.

samaa mieltä, siksi tämän alotuksen teinkin, koska halusin neuvoja tähän tilanteeseen. Voit toki sanoa, että tunnen hölmösti, ja varmasti tunnenkin, mutta sanopa mitä teen, etten tuntisi näin hölmösti?

ap

ei voi sanoa että "tuntee hölmösti" tai ei saisi tuntea sitä ja tätä, eri asia ilmaiseeko sitä mm. lapsille. Eiköhän ole ihan hyvä keskustelupalstalla pohtia omia tuntemuksiaan, kuin olla pohtimatta yhtään ja huomata muutaman vuoden päästä toimineensa hölmösti. Tunteita saa olla ja pitääkin olla, kun odottaa vauvaa, pitääkin haluta sille antaa kaikkensa. Ei se tarkoita että ap olisi nyt sulkemassa perheen muita lapsia siivouskomeroon, jotta saa olla rauhassa esikoisvauvansa kanssa omassa kodissaan. Vaan eiköhän ap:llä ole jo hyvä käsitys lapsiperheen arjesta ja niiden vanhempien lasten tarpeista ja persoonista, eikä se suhde heihin häivy noin vaan oman vauvan myötä.



T. 15