Lapsilla isot ikäerot. Kertokaa millaista lapsiperheen elämää se on?

ja todella hyvin on mennyt.Kolmaskin toiveissa joskus mutta siihenkin halutaan iso ikäero.

Olin 18v ku eka syntys ja lapsilla on sama isä.

suosittelen ehdottomasti suurta ikäeroa :)

ittellä ikäeroa pikkuveljeeni 18 vuotta. oma lapseni ja pikkuveljeni ovat parhaat ystävykset.

ja kivasti on mennyt. Isompi auttaa pienempää, ja minuakin välillä.



Tappelevat toisinaan, nyt kun toinen on jo melkein aikuinen ja toinen menee kohta kouluun. Pienempää kiinnostaa isomman tavarat, ja tästä tulee riitaa. Isompi on kuitenkin usein hellä ja rakastavakin.



Lisää lapsia ei tule ja tämä on hyvä näin. Pian esikoinen muuttaa pois kotoa ja järjestämme/mitoitamme elämämme sen mukaan sitten.

vaikka perheessä olisi isollakin ikäerolla lapsia.

on isoilla ikäeroilla. 5 vuotta seuraavaan.

Ja olen tapellu pikkuveljen kanssa.



Isoinsisko meni naimisiin ja sai oman lapsen kun pienin meistä oli 5- vuotias.

Äiti olisi halunnut vielä vauvan myöhemminkin kun nuorin oli 10.

Esikoisensa oli 25- vuotias tuolloin ja odotti toistaan. Äidillä kuitenkin raskaus todettiin tuulimunaksi.

on vanhin 16v seuraava 11v. sit 7v ja nyt kesäkuun alussa tulee neljäs.



Ollaan nuorina saatu eka eli ollaan nyt 35 vuotiaita miehen kans.



Kuten joku jo sanoi ei mustasukkaisuutta!

Olen saanut nauttia jokaisen vauva-ajasta ilman stressiä,olla töissä vähän välullä ja taas nauttinut kotona olemisesta.



Meille loistava ratkaisu ja selvä asia alusta saakka.



Nyt tuntuu vaan hassulta olla "vanha" synnyttäjä,kun on melkein ollut aina se nuori äiti.

Eihän heistä hiekkalaatikolle ole seuraksi, mutta isoveli pitää siskostaan hyvää huolta,

auttaa arjen askareissa, toimii lapsenvahtina, hulluttelee ja höpsöttelee taaperon kanssa.



Ovat intoina toisistaan.



Olen varma että "löytävät" toisensa parin vuosikymmenen kuluttua.



Itselläni on ikäeroa sisaruksiini 8 ja 10 vuotta. Olemme oikein hyvissä väleissä ja etenkin siskon kanssa nähdään usein.

minulla itselläni ja pikkuveljelläni on seitsämän vuotta eroa ja silti olemme läheisempiä kuin mitä olen kaksoisveljeni kanssa. käydään elokuvissa ja pikkuveli on paljon luonani pitkiäkin aikoja. ja lapsena oli mukava auttaa äitiä hoitamaan häntä ja jäänyt monta mukavaa muistoa kun olin kuitenkin sen verta iso tyttö pikku veljen syntyessä.

ja mainostaa sitä täällä! Tyyliin: isompi pystyy hoitamaan pientä kauppareissun ajan, MUN ei TARVITSE ottaa koko porukkaa mukaan. Minä minä minä... Itseään ajattelette, kun teette lapset isoilla ikäeroilla. Ajattelisitte lapsia, mitä ne saa sisaruudestaan.



Nim: mun sisarukset on mua 20v, 19v, 17v ja 4v vanhempia, ja kaikkien kanssa on ollut turhan paljon/liikaa ikäroa kaikkina ikäkausina.

isoveljet ovat 12v ja 8v vanhemmat ja minä ainut tyttö. En tykkää, ei ole ikänä lapsena ollut kunnon sisarussuhdettä, vanhin meni armeijaan kun aloitin koulun ja keskimmäiselle olin vaan riesa mitä joutui välillä vahtimaan kun oli teini.. Nyt vanhempana on hyvät välit molempiin.



Meillä lasten ero 2,5v ja olen tyytyväinen. Mies puhuu mahdoliisesta iltatähdestä mutta minä en suostu, sitten pitäisi tulla taas kaksi mutta en halua enää uudestaan tähän yövalvomis- ja vaipparumbaan..

meillä pojat syntyneet -95, -99 ja 05. isommista pojista hurjasti apu pikkuveljen hoidossa. hyvät välit pojilla on.

Samasta liitosta lapset, ei uusperhekuvioita. Eka syntyi, kun olin 31, toinen 40-vuotiaana.

ketjuun perheitä, joissa olisi vähän pienemmän isot ikäerot. Vaikka kolme alle 10-vuotiasta eli joku 3-5 vuoden ikäerot. Meille kun tuo 10 vuoden ero ei enää onnistu.

Meillä "isot" lapset hoitaa taaperoa tosi mielellään, ikäeroa noin 10 vuotta. Eikä todellakaan ole mistään pikkupiika -kuviosta kyse. Ikävää, että sinulla on noin huono elämä

Yök, ällöttää miten ihmiset tekee itselleen pikkupiikoja ja mainostaa sitä täällä! Tyyliin: isompi pystyy hoitamaan pientä kauppareissun ajan, MUN ei TARVITSE ottaa koko porukkaa mukaan. Minä minä minä... Itseään ajattelette, kun teette lapset isoilla ikäeroilla. Ajattelisitte lapsia, mitä ne saa sisaruudestaan.

Nim: mun sisarukset on mua 20v, 19v, 17v ja 4v vanhempia, ja kaikkien kanssa on ollut turhan paljon/liikaa ikäroa kaikkina ikäkausina.

1. ja toisen lapsen välillä on 3½vuotta ikäeroa ja 2. ja kolmannen välillä 4vuotta.Ekan ja kolmannen välillä 7½ vuotta ikäeroa. Meillä on mennyt hienosti.Ihanaa kun ei ole ollut kuin yksi vaippaikäinen kerrallaan,nyt isosiskosta on apua pienen kanssa.Osaa leikittää ja vahtia pientä vaikka sen aikaa kun vien roskat tai imuroin tai teen ruokaa. Kaikki osaavat leikkiä nätisti yhdessä ja jos isommista tuntuu että pienin sotkee leikkejä niin voivat mennä yläkertaan omiin huoneisiinsa leikkimään rauhassa.

ja mainostaa sitä täällä! Tyyliin: isompi pystyy hoitamaan pientä kauppareissun ajan, MUN ei TARVITSE ottaa koko porukkaa mukaan. Minä minä minä... Itseään ajattelette, kun teette lapset isoilla ikäeroilla. Ajattelisitte lapsia, mitä ne saa sisaruudestaan.

Nim: mun sisarukset on mua 20v, 19v, 17v ja 4v vanhempia, ja kaikkien kanssa on ollut turhan paljon/liikaa ikäroa kaikkina ikäkausina.

Ajattelepa niitä pieniä yksivuotiaita, joilta on riistetty vauva-aika ja vanhempien huomio, kun on tullut se pieni sisarus maailmaan niin nopeasti. Ennen syntymäähän se vauva on ollut jo äidin vatsassa rajoittamassa äidin kanssa sylittelyä ja viemässä huomiota. Se on pienelle lapselle oikeasti traumaattinen paikka, kun joutuu isoveljeksi/-siskoksi, saati jos se tapahtuu kun esikoinen on vielä itsekin vauva. Mikä hirvittävä kilpailu alkaa vanhempien huomiosta! Ja mietipä miten vaikeaa esikoisen on yrittää olla iso ja taitava, kun ikäeroa on vain se vuosi tai vähän päälle, ja pikkusisarus saattaa olla joissakin asioissa jopa esikoista nopeammin kehittyvä. Etenkin jos esikoinen on poika ja kuopus tyttö, nopeammin kehittyvä tyttö ottaa äkkiä veljensä kiinni kehityksessä ja muuttuu henkisesti isosiskoksi ja veljestä tulee "pikkuveli". Silti veljeltä odotetaan enemmän taitoja kuin sentään vuotta nuoremmalta pieneltä tytöltä. Surullista. Mitäpä jos teidänkin perheessä onkin ollut tilanne niin, että liian pienten ikäerojen takia roolit ja odotukset on menneet sekaisin. Vai minkä johdosta luulet että ikäeroa on ollut liikaa?

Minun lapsuuden perheessä on muuten ollut ikäerot aika tarkkaan 2,5 vuotta, minä olen vanhin ja otin pikkusiskon hyvin vastaan, olin nopeasti se huolehtiva, auttava ja toki määräilevä isosisko. Pikkusiskon kannalta kuopus syntyi liian varhain, siskon oli vaikea hyväksyä uutta vauvaa. Toivoisin että omien lasteni ikäerot olisivat kolmen-neljän vuoden luokkaa, silloin jokainen saa olla vauva, mutta oppivat kuitenkin sisarusten kautta ryhmädynamiikkaa ja sosiaalisia taitoja. Mielestäni yli kuuden vuoden ikäero aiheuttaa sen, että lapset ovat kuin ainoita lapsia, ei tarvitse kilpailla mistään, mutta toisaalta ei tarvitse jakaakaan resursseja.

ja mainostaa sitä täällä! Tyyliin: isompi pystyy hoitamaan pientä kauppareissun ajan, MUN ei TARVITSE ottaa koko porukkaa mukaan. Minä minä minä... Itseään ajattelette, kun teette lapset isoilla ikäeroilla. Ajattelisitte lapsia, mitä ne saa sisaruudestaan. Nim: mun sisarukset on mua 20v, 19v, 17v ja 4v vanhempia, ja kaikkien kanssa on ollut turhan paljon/liikaa ikäroa kaikkina ikäkausina.

2v esikoisen tarhaan saamaan virikkeitä ja kavereita!!! niin ja kun se vauvakin valvottaa ja äiti on niiiiin väsynyt ettei jaksa. Ei voi todellakaan verrata siihen jos pyytä isompaa hoitamaan pientä kauppareissun ajan.

mutta huvitti kun odotan kakkosta ja olin ekassa ultrassa, niin kätilö totesi, että teillähän on kiva kun ikäeroa tulee lapsille paljon niin pääsee sitten helpommalla. Pikkusen huvitti tässä vain se, että ikäeroa tulee lasten välille 2,5v, enkä ollut ajatellut että se olisi mitenkään erityisen paljon :)

että paljon riippuu lapsen luonteestakin.Meillä lapset kohta 4 vuotta ja 2 vuotta ja nuorin 2kk.Keksimmäinen oli vauvan syntyessä sen 1v 9kk ja vanhin 3v 9kk ja voi että otettiin vauva hyvin vastaan, ei pienintäkään mustasukkaisuutta kummaltakaan "isommalta lapselta"Varsinkin tuo meidän ensimmäinen lapsi on oikea hoivaaja suukottelee ja yrittää jopa hoitaakin vauvaa:D ja keskimmäinen myös käy pussailemassa pikkusiskoa, eikä ole lainkaan osoittanut mustasukkaisuutta.

29 ja 19. ja tällä hetkellä meillä ei ole mitään yhteistä, eikä hirveästi olla edes yhteyksissä. Ehkä joskus sitten.

ja mainostaa sitä täällä! Tyyliin: isompi pystyy hoitamaan pientä kauppareissun ajan, MUN ei TARVITSE ottaa koko porukkaa mukaan. Minä minä minä... Itseään ajattelette, kun teette lapset isoilla ikäeroilla. Ajattelisitte lapsia, mitä ne saa sisaruudestaan.

Nim: mun sisarukset on mua 20v, 19v, 17v ja 4v vanhempia, ja kaikkien kanssa on ollut turhan paljon/liikaa ikäroa kaikkina ikäkausina.

Enpä ajattele vaan itseäni, mutta saa sitä itseäänkin ajatella, eli jos äiti on niin tööt ja väsynyt ja ylirasittunut kahdesta pienestä, niin onko siitä enää kellekään iloa??

Mitään pikku piikoja isommat sisarukset eivät ole vaan mielellään joskus vahtivat pienempää.

Sen sijaan enemmän säälittää näitä pieniä vajaa 2 vuotiaita joille tulee pienempi sisko tai veli, jotka joutuvat kasvamaan liian nopeasti isoksi. Eivät saa olla enää rauhassa vauva, eikä äidin voimat ja resurssit riitä. Samalla myös pienempi ei saa kaikkea sitä huomiota mitä tarvitsisi koska on se pieni-iso siinä vieressä joka myös vielä tarvitsee apua ja huomiota ihan eri lailla.

Kun kysyttiin perhekuvioita, meillä iso ikäero on luonnon sanelema.

Ensin haluttiin kyllä iso ikäero, oli opiskelua, työnhakua yms. välissä.

Mutta emme ikinä olisi uskoneet että ikäeroksi tulisi 12 vuotta kun 7 vuoden ikäeroa kaavailtiin.

Näin vaan kävi, sen kanssa nyt eletään ihan onnellisina :-)