Lapsilla isot ikäerot. Kertokaa millaista lapsiperheen elämää se on?

66 v, 68, 74, 83, hyvin ovat pärjänneet keskenään ,silloin ennen ja nyt vanhempina.

mutta olen kasvanut perheessä, jossa lapset syntyneet 74, 79, 81, 90 ja 92.



Meillä on kaikilla edelleen tosi läheiset välit. Olemme siskon kanssa nuo 80-luvun taitteessa syntyneet, etkä arvaa miten ihanaa oli hoitaa pienempiä sisaruksia, kun he olivat vauvoja/pieniä. Olimme taatusti isona apuna äidille ja ihan vilpittömän iloissamme vauvoista. Siinä hoitaessa tuli vähän sellainen "äidillinenkin" suhde heihin, mikä edelleen jatkuu...

kirjastoon, pizzalle, puistoon, trampoliinille jne.



Kun meillä ei ole isovanhempia, niin onneksi on isoveljet.



Ja isoveljet tykkää, niin kun pikkuveljen kans voi olla lapsellinen. Ja hellä.

ja nuorin muutaman kuukauden. Kyllä tämä silti pikkulapsiperheen elämältä tuntuu. Isoin tietysti on jo sen verran suuri ja omatoiminen, että hänellä on ihan omat jutut ja auttaa vauvan kanssa paljon. Luulen, että isompana heillä on vähän sellainen hoivaava sisarussuhde, niin ainakin oli minulla - vanhin sisko on 9 v. itseäni vanhempi ja aina ollaan eletty vähän eri maailmoissa ja täysin eri elämäntilanteissa.

on 13v. ja vajaa 1v. Tuntuu, että heillä ainakin menee tosi kivasti, isosisko pystyy kuitenkin paljonkin auttamaan pienemmän hoidossa. Heillä tuntuu aina olevan niin rauhallista ja siistiäkin :) Ja pienempi tuntuu olevan aivan haltioissaan isosiskoonsa.

Tämä sisko muutti omilleen niihin aikoihin, kun tuo vanhempi yhteinen syntyi. Suhde on etäinen, mutta tykkäävät toki toisistaan. Enemmän se isosisko on kuin täti, joka käy, pitää sylissä, vie joskus HopLopiin tai hampurilaiselle ja hoitaa tarvittaessa.

isot pojat olivat 12 ja 9 kun kolmas veli syntyi ja vielä neljäs parin vuoden päästä. Heillä on aina isot ja pienet pojat. Nyt aikuisina varmaan ovat nelistäänkin. Lapsena oli varmaan kiva kun oli kuitenkin leikkikaveri kummassakin ikäluokassa.

vaikka esikoisen vauvaa, jos se jollekkin nyt ongelma on. Iltatähti tosin saa niin paljon rakkautta, hellyyttä, sosiaalisia kontakteja ja virkkeitä että heistä en olisi ollenkaan huolissani.



Pahinta minusta on nuo pienellä erolla tehdyt lapset varsinkin se vanhin jolla ei ole niitä ison etuoikeuksia eikä myöskään kuopuksen asemaa. Joutuu kasvamaan isoksi liian varhain ja jakamaan äidin silloin kun ei ole vielä siihen valmis.

Lapset ovat 13, 9 ja 3. Hyviä puolia on täällä jo mainittukin, mm. se että vauvavaiheesta jaksaa nauttia paremmin kun ikäerot eivät ole isot, eikä ole mustasukkaisuutta jne. Minusta on myös todellinen rikkaus itselle, että perheessä on monenikäisiä lapsia ja eletään monta eri vaihetta samaan aikaan. Eli ison kanssa saa jutella ja tehdä isojen juttuja ja pienen kanssa pienten juttuja.



Mutta on niitä huonojakin puolia. Lapset eivät ole juurikaan leikkineet keskenään missään vaiheessa. Perheen yhteiset tekemiset alkavat tässä vaiheessa olla vaikeita suunnitella sen mukaisesti, että kaikkia kiinnostaisi ja kaikki pystyisivät osallistumaan. Eihän 13-vuotiasta ja 3-vuotiasta kiinnosta samat asiat. Esim. kesälomasuunnitelmiin tämä vaikuttaa, toisaalta onneksi yleensä kohteissa on erilaisia mahdollisuuksia. Paljon joudutaan jakautumaan niin, että toinen vanhemmista menee isojen kanssa ja toinen pienen. Silloinkin isoin joutuu tekemään kompromisseja 4 v. nuoremman keskimmäisen takia. Toisaalta kompromissien oppiminen ei sinänsä ole huono asia :).



Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Turha niistä on täällä vängätä. Minä en ainakaan vaihtaisi pois tätä tilannettamme, johon olemme päätyneet erinäisistä syistä. Osaksi omasta halustamme, osaksi täysin vastoin omia toiveitamme.

sitten hoitaa tulevaisuudessa sisarustensa lapsia, kun he eivät varmasti asu saman katon alla, mikäs siinä silloin tällöin hoitaessa. Mutta pikku iltatähden syntyessä isommat sisarukset saattavat vielä asua kotona, joten he voivat joutua hoitovastuuseen hitusen useammin.

sitten hoitaa tulevaisuudessa sisarustensa lapsia, kun he eivät varmasti asu saman katon alla, mikäs siinä silloin tällöin hoitaessa. Mutta pikku iltatähden syntyessä isommat sisarukset saattavat vielä asua kotona, joten he voivat joutua hoitovastuuseen hitusen useammin.

eikä muutenkaan hoidateta lapsia päiväkodeissa ja isovanhemmilla. Ihan itse ne on toivottu ja itse ne hoidetaan.

olen siis meistä se vanhempi. Olihan se toisaalta kiva saada silloin pikkusisko, mutta eihän meillä lapsena tosiaan kovin paljon mitään yhteistä ollut ja kyllä voin suoraan sanoa että välillä ketutti hoitaa siskoa kotona kun muut samanikäiset pääsivät vapaasti menemään. En nyt kovin usein hoitohommiin joutunut, mutta kuitenkin.



Siskoni on saanut elää paljon vapaamman nuoruuden ja on hänelle suotu kyllä paljon enemmän etuoikeuksia kuin minulle, kun minä olen aina se isompi jonka täytyy jo pärjätä. Minulla on lapsi, pitäisi varmaan nakittaa siskokin sitten enemmän hoitamaan häntä ;)

esikoinen on nyt 4v ja pikkusisarusta odotetaan syntyväksi joulukuussa. Ihan tarkoituksella näin "iso" ikäero, koska halusin välillä olla pari vuotta töissä ja esikoisen kaveritkin on näin ollen päiväkodissa ja kerhoissa.



Ihmettelen, miksi varsinkin vanhemmat ihmiset vihjailevat että "pitäisi leikkikaveri tehdä piakkoin". Ehkä jos se elämä on kotona ja asutaan vaikka maatilalla, niin silloin sisarusten merkitys leikkikaverina/seurana korostuu, näin oli minun lapsuuden perheessäni; meitä oli 4 sisarusta 2vuoden ikäeroilla.



Tottakai ikäerolla on hyvät ja huonot puolensa oli se sitten paljon tai vähän.

vaan on se esikoisen "kohtalo" olipa ikäero iso tai pieni. Kyllä munkin joskus säälittää nähdä näitä n. 2 v esikoisia joille on hiljattain syntynyt pikusisarus ja äidit vaativat heiltä tosi paljon kun ovat jo niin "isoja".

Siskoni on saanut elää paljon vapaamman nuoruuden ja on hänelle suotu kyllä paljon enemmän etuoikeuksia kuin minulle, kun minä olen aina se isompi jonka täytyy jo pärjätä. Minulla on lapsi, pitäisi varmaan nakittaa siskokin sitten enemmän hoitamaan häntä ;)

vaikka ikäeroa vanhimman ja nuorimman välillä on 14 vuotta. Kahdella isommallakin on isot ikäerot, mutta ovat kuitenkin mitä parhaat kaverit, pienin on nyt varsinkin vanhimman suosiossa, keskimmäinen kun vielä on vähän mustasukkainen. Äidin eolämää helpottaa kun isommat välillä katsovat pikkuisen perään.

Ei ole mustasukkaisuutta, koska lapset eivät kilpaile samoista asioista. Eivät tappele, on aina rauhallista.



Esikoisesta sai nauttia täysillä ilman että oli pienempi jaloissa viemässä huomiota.

Kuopuksestakin voi nauttia täysillä ilman että esikoinen on täysin autettava.

Pikkulapsi vaihe ei mene todellakaan sumussa, vaan muistaa kaikki ne ihanat hetket.



Ei tarvinnut raskauden aikana tapella uhmaikäisen kanssa, joka ei ymmärrä että äitiä ei saa nyt potkia mahaan. Ei ollut kahta vaipatettavaa. Sai nukkua univelat pois esikoisesta ihan rauhassa ja upotautua työelämään täysin eikä tipahtanut työelämässä kelkasta.



On kaikki yhden lapsen perheen ja kahden lapsen perheen edut ilman haittapuolia.

Esikoinen hoivaa ja myös katsoo kuopusta usein, niin että voin vaikka piipahtaa kaupassa ilman että tarvitsee koko konkkaronkkaa ottaa mukaan.



Aivan loistava ratkaisu tämä on ollut meille, voin kyllä suositella!

kun ikäerotkin on yli 10 vuotta? Minusta nykypäivänä jo 4-5 vuotta on iso ikäero.

teinit ja pikkupojat'

ihan hormaalia lapsiperhe-elämää, paitsi että sisarukset hoitaa pienempiään

Onko nämä lapset isolla ikäerolla kuitenkin saman miehen kanssa vai onko nämä uusperhekuvioita?

on samasta isästä.



siis 74-92