Lapsilla isot ikäerot. Kertokaa millaista lapsiperheen elämää se on?

että aina ei ole halusta kiinni, vaan joissain näissäkin kommenteissa se on automaattinen olettamus että lapselle/nuorelle sitten tulee hoitovastuuta perheen vauvasta. Ja vanhemman on vaikeaa olla hoitovastuussa esim. silloin jos ei ole itse kotona kun isosisarus hoitaa vauvaa. Jos taapero yhtälailla haluaa olla mukana vauvan kylvetyksessä ja katsella vaipanvahtoa ja "auttaa" osaamallaan tavalla, esim. juuri viemällä jotain roskiin ym. niin mikä siitä nyt sitten tekee niin kauheaa, kun sitä ei hänelle opeteta eikä vaadita?

joka ei minusta kyllä ole edes kovin paljon. Toki helpompaa tämä näin on kun jos olisi ikäeroa vaikka vaan pari vuotta.



meillä ei juuri ole ollut mustasukkaisuutta, alussa isoveli oli innokas auttamaan vauvan hoidossa, mutta kyllästyi aika nopeasti :)



Nyt isompi on 6v ja vauva kohta 1v. Pienempi alkaa olla kiinnostunut isoveljen leluista ja leikeistä ja isompi tietysti sitten hermostuu kun pieni menee sotkemaan leikit. Vauvaa ei hirmu mielellään päästä omaan huoneeseensa, koska tulee sotkemaan hänen tavaransa.



Helppoa on ollut vauva-arki koska esikoinen on jo aika omatoiminen eikä tarvitse samanlaista hoivaa kun vauva. Esikoisen kanssa tehdään myös sellaisia juttuja, joihin vauva ei voi osallistua (käydään jalkapallokoulussa ja uimassa, pyöräillään, pelataan pelejä yms.) joten siksikin varmaan tuota mustasukkaisuutta ei hirveästi ole ollut.

siis minä jonka tytöt leikkivät parhaillaan keskenään ja ikäeroa pari vuotta, ei ollut mitään rankkoja vuosia missään vaiheessa, tytöt olleet aina terveitä ja nukkuneet hyvin, ehkä tätäkään nyt ei saisi mainostaa ettei pahoita kenenkään mieltä?

tästä keskustelusta voi päätellä;



Tee lapset isolla ikäerolla, niin saat hoitoapua isommasta lapsesta ja voit välillä hengähtää



tai;



Tee lapset pienellä ikäerolla, niin heistä on sitten toisilleen seuraa ja voit välillä hengähtää

Oli pakko ostaa kaksosten rattaat,kun kumpikaan ei kunnolla jaksanut sit nuoremman ollessa 1/2vuotia vielä kävellä.Siitä se ilo sit alko. Kaikki aina katseli että on nätit kaksoset mutta miks tolla toisella niin iso pää.Vaimoni siihen että hän kun synty ensin juhannuksen aikaan ja nuorempi vasta kevät talvella. Meillä hauskaa. sit synty 92 ja 96 seuraavat taas poika ja tyttö,kun tykkäämme tasa pareista. Ei valitamista.

29 ja 19. ja tällä hetkellä meillä ei ole mitään yhteistä, eikä hirveästi olla edes yhteyksissä. Ehkä joskus sitten.

minulla ja siskolla on 1v 2kk ikäeroa eikä meillä ole koskaan ollut mitään yhteistä. Niin ehkä sitten joskus (tosin olemme momemmat jo yli 30v) omani ovat isolla erolla ja läheisiä toisilleen. Ovat olleet aina.

Isommat nyt 10 ja 12, pienemmät 1,5v. ja 3kk. Kivasti on mennyt. Isommista on paljon apua, ja itsekin olen jaksanut oikein hyvin. Olin 20v. saadessani esikoisemme ja nyt siis 32v. Nyt on aika eri tilanne, kun on vakityö ja muutenkin kaikki asiat jotenkin paremmin kunnossa. Osaan myös keskittyä tähän vauva-aikaan nyt paremmin, kun jo tiedän, miten äkkiä kasvavat:) Ja kun on kaksi vanhempaa ja kaksi nuorempaa lasta, niin ei ole kukaan kuitenkaan ilman leikkikaveria. Tietysti jotkut haluavat keskittää pikkulapsiajan, eivätkä ikinä aloittaisi uudestaan kymmenen vuoden kuluttua, mutta meille tämä on sopinut.

jolla on ikäeroa seuraavaan sisarukseen yhdeksän vuotta. Olen ollut aina isompien lellikki ja minulla on piisannut hoitajia. Muut sisarukset ovatkin sitten kahden-kolmen vuoden välein tulleita.



Itse karehdin isompien sisarusten yhtenäistä "rintamaa", jonka oli saanut aikaan yhdessä vietetty aika: leikit ja tappelut. Vaikka minulla oli heistä hoitajia, leikit jouduin oikeastaan keksiä itse, olinhan niin paljon nuorempi kuin he ja jäin siinä mielessä yksin omien leikkieni kanssa.



Edelleen meillä on kuin kaksi eri maailmaa kun kokoonnumme yhteen.



Omien lapsieni kohdalla en aio tehdä samaa. Kolme vuotta on hyvä ikäero lapsille mielestäni.

syntyy vauva eli ekojen välissä on neljä ja puoli vuotta ja keskimmäisen ja kuopuksen ikäeroksi tulee 3v 10kk.



Aikaisemmin halusin lapset pienellä ikäerolla, mutta en tullut raskaaksi ja ekojen välille tuli "väkisin" tuollainen ero. Mutta näin jälkikäteen ajatellen olen ollut tosi tyytyväinen ja tätä kolmatta ei tehty siitä syystä liian aikaisin.



Esikoinen oli jo tosi itsenäinen kun pikkusisko syntyi, ei ollut mustasukkainen, oli jo tarpeeksi kauan ollut se ainut lapsi. Nyt molemmat odottavat innolla pikkuveljen/siskon syntymistä. Lomilla yritetään tehdä asioita, jotka molempia kiinnostavat ikäerosta huolimatta.

tästä keskustelusta voi päätellä; Tee lapset isolla ikäerolla, niin saat hoitoapua isommasta lapsesta ja voit välillä hengähtää tai; Tee lapset pienellä ikäerolla, niin heistä on sitten toisilleen seuraa ja voit välillä hengähtää

tavoite on, että äidit pääsevät mahdollisimman helpolla ja saisivat lapsensa isoiksi niin vähällä vaivalla kuin mahdollista.

Näitä kun lukee tulee väistämättä mieleen, että jos ne lapset jättäisi tekemättä niin pääsisi kaikkein helpommalla voisi siinä sitten kahvitella ja hengähtää ihan kunnolla.

jos isommat sisarukset "joutuu" hoitamaan pienempiä? Eiköhän tämä ollut entisaikaan ihan yleinen käytäntö, kun lapsia paljon ja äidillä maatalon työt yms, että isommat huolehti pienemmistä. Jessus, et tääl saadaan kaikesta jeesustelua ja lapsille "traumoja". Eiköhän se ole teinille hyvää opetusta vastuullisuuteen kun hoitaa pienempää sisarustaan ja jos vielä maksetaan pieni korvaus niin on varmaan ihan mieluista.

ei tuossa 10-12-vuoden iässä mikään sen ihanampaa ollutkaan kun saada hoitaa pientä serkkua. Oli niin söpö ja serkun äiti luotti minuun että osasin hoitaa.

sitäpaitsi meidän 13v hoitaa myös taaperoikäisiä serkkujaan pientä korvausta vastaan muutaman tunnin kerrallaan. Kaikille osapuolille win-win -tilanne.

Toki ymmärrän etteivät kaikki teinit ole kiinnostuneita lapsenhoidosta tai ylipäätään vastuunottamisesta, eikä välttämättä pikkusisaruksen kustannuksella ehkä kannata heitä pakottaakaan vahtimaan. Toki pienen hetken voi velvoittaa katsomaan perään tms.

Eiköhän se ole teinille hyvää opetusta vastuullisuuteen kun hoitaa pienempää sisarustaan ja jos vielä maksetaan pieni korvaus niin on varmaan ihan mieluista.

että lapset pitää sitten jättää kokonaan tekemättä niin pienellä kuin isollakin ikäerolla, jos miettii mikä olisi mukavin ratkaisu kaikille. Niin, hyvä äitihän viettää joka SEKUNNIN aktiivisesti lasten kanssa puuhaten, ei levähdä ei..



Ja joku toinen sitten haikaili entisaikojen perään, myydään lapset piioiksi ja rengeiksi vaan heti kun täyttävät kymmenen, niin oppivathan ainakin vastuullisiksi, oi niitä aikoja ;)

ja jos haluatte opettaa teininne vastuuntuuntoisiksi, niin hommatkaa lemmikki :)

Jos isosisarusten kuuluu olla mukana hoitotiimissä äidin ja isän apuna iltatähden syntyessä perheeseen, koska oppivat näin vastuuntuntoisiksi kunnon kansalaisiksi, niin mitenkäs käy sitten tämän hellantettas iltatähden?



Kun vanhemmilla ei ehkä enää ikä riitä kymmenen vuoden päästä tekemään hänelle vastuun kantamisen opettavaa lutusta vaavia? Hänen osansa onkin ehkä olla piloille lellitty vastuuton pikku pullasuu :)

Onko ihan mahdotonta ymmärtää, että joku teini voi oikeasti itse haluta osallistua pikkusisaruksen hoitoon :) Varsinkin, jos/kun siitä saa palkan. Mun mielestä ainakin on parempi palkata taaperon oma sisarus hoitamaan vaikka sen lääkäri- tai kampaajakäynnin ajaksi, kuin joku täysin vieras mll:n tai vastaavan hoitaja.

mutta joissain tilanteissa iltatähti saattaa tarvita myös muuta hoitajaa, jolloin isompi sisarus on oikeinkin hyvä vaihtoehto verrattuna aivan vieraaseen ihmiseen.

hoitakaa itse iltatähtenne ja jos haluatte opettaa teininne vastuuntuuntoisiksi, niin hommatkaa lemmikki :)

olen saanut lapset 20-35-vuotiaana, 6 lasta, joten ei kauheat ikäerot. Isot tykkää pienistä ja hoivaavat mielellään, pienet ihailee isoja. Lähinnä toisiaan olevat riitelee välillä ja hiovat toistensa särmiä ja leikkivät/tekevät asioita keskenään ja joskus kaikki yhdessä. Ihan elämänmakuista elämää.

hyvät välit voi olla vaikka olisi 10 vuotta ikäeroa.