G; Jäitkö lapsesi kanssa yöksi sairaalaan, kun hän sinne joutui?

2 viikkoa "eristyshuoneessa" yksin. Itsellä oli tauti, jota ei heti osattu diagnosoida ja varmuuden vuoksi laitettiin omaan huoneeseen enkä saanut sieltä poistua. Vanhemmat eivät jääneet mun luokse.



Mummu kävi päivittäin mua katsomassa. Ehkä ajatuksena oli, että parempi on, ettei äiti käy mua edes katsomassa, etten ala ikävöidä kotiin. Mummu helpotti kyllä oloa, mutta ikävä ja itku tuli aina hänen lähtiessään pois, vaikka ymmärsin tilanteen kyllä. Olisi ollut helpompaa, jos olisin voinut olla muiden lasten kanssa samassa huoneessa.

lapsena ollut kuukauden sairaalassa hoidettava, eikä minun vanhempani jääneet sinne kanssani... Olin ekalla luokalla ja oli kyl kurjaa olla niin pienenä siellä yksin. Vanhemmat ja pienemmät siskoni kävivät kyllä katsomassa minua siellä usein, mutta muistan kuinka kauhea ikävä oli kotiin ja usein itkinkin salaa sängyssä ennen nukkumaan menoa... :/ Olkaa lastenne kanssa sairaalassa, jos siihen vain on mahdollisuus!!

minulla elämäni suurimmat traumat aiheutuivat siitä kuin jouduin jäämään sairaalaan pitkäksi aikaa yksin. Myös minä itkin sairaalassa usein, mutta mikään ei auttanut. Se oli aivan kauheaa.

Nukutimme lapsen ja menimme miehen kanssa kotiin nukkumaan. Aamulla varhain mentiin takaisin sairaalaan.

Jouduin 4-vuotiaana sydänleikkaukseen ja olin 5 viikkoa sairaalassa vieraalla paikkakunnalla. En kyllä yhtään muista, että se olisi mitenkään kammottava kokemus ollut.

olin itse 38 asteen kuumeessa ja olisi pitänyt tuolilla nukkua. Ne muutama päivä on ollut elämäni raskaimmat päivät, henkisesti ja fyysisesti.

Jouduin 4-vuotiaana sydänleikkaukseen ja olin 5 viikkoa sairaalassa vieraalla paikkakunnalla. En kyllä yhtään muista, että se olisi mitenkään kammottava kokemus ollut.

10-vuotias. Nuori ikäsi ilmeisesti suojeli sinua ja unohdit pahan olon. Minä muistan kaiken.

ja Jorvissa hänellä oli kummallakin kerralla oma huone, jossa mun patjalle oli ruhtinaallisesti tilaa.

Osittaisimetin joten sain käydä kupongilla henkilöstöruokalassa kerran päivässä syömässä. Muuten toi mies roskaruokaa tms. tullessaan. ja toipa pari kertaa ihanat hoitajatkin minulle jonkun ylimääräisen ruuan "salaa".



Lastenklinikalla oli useamman hengen huone, mutta sielläkin sai yöpyä patjalla lapsen sängyn vieressä, jossa lapsikin kyllä nukkui osan yötä, perhepedissä kun oli tottunut nukkumaan.. omat eväät olivat vanhempainhuoneen jääkaapissa.

Poika oli melkein 7 v kun leikattiin umpisuoli. Illalla leikattiin. Olin paikalla kun tuli leikkurista ja odotin että nukahti. Menin yöksi kotiin ja aamulla takaisin sairaalaan. Puolen pvn aikaan sitten kotiuduimme, siis 1. postoperatiivisena päivänä.

ei saanut. Poika teholla, sitten eristys sitten syöpä ja veritautien osastolla. yht 140 päivää putkeen.

Viimeksi mainitussa rukoilin että saisin olla yöt, mutta enpä saanut. Se kuormittaa hoitajia kuulemma liikaa. Toista äitiä oli uhattu poliiseilla jos meinaa väkisin jäädä yöksi. Sellattii.

4kk vauvan kanssa, oli 5yötä sairaalassa kun oli jokin mystinen virus mitä pohdittiin, kova kuume vaan oli ja tulehdusarvot korkeella eikä laskeneet suonensis.antibiooteista huolimatta. tyäsimetyksellä oli vielä, ja olin yötä päivää sen 5päivää, kerran pari päiväs kävin kanttiinis tai ulkona happihyppelyl. meil ole 1 hengen huone ja mulla oma sänky vauvan sängyn vieres. eikä multa mitään maksanut, enkä saanut mitään syömistä, paitsi mehua toivat koska imetin niin se kuulema kuului imettävälle.

joskus joku mukava iltahoitaja saattoi tuoda ylimääräsen aterin jos oli tilattu osastolle liikaa tms. mies ja esikoinen 2v kävivät joka päivä moikkaamassa, mies oli töistä pois muutaman päivän koska oli esikoisenkaa kotona niin sai saikkua.

Pojalla 3 leikkausta OYS:ssä, eka kerta, kun poika oli 2 v 4 kk, oli pisin aika - 11 päivää ja poika oli erittäin kipeä. Silloin saatiin osaksi aikaa jopa oma huone. Oys:issä olen aina saanut oman sängyn, tosin nukkumapaikoista on välillä ollut pulaa. Kerran nukuimme kirjastohuoneessakin: ) Muistaakseni yrittävät saada alle 7-v huoltajan mahdutettua aina.



Pitäisi olla kyllä melkoinen tilanne, että lapsen yksin sairaalaan jättäisin. Poika on jälkeenpäin mulle todennut "äiti, olisin varmasti kuollut, jos sä et olis ollu siellä mun kans..."



Kerran olimme myös keskussairaalassa yötä. Siellä istuin päivän tuolilla notkuen ja yöksi sain patjan lattialle. Oli aika vetoista...



Maksu noista öistä on aina mennyt, mutta ruoista on pitänyt itse vastata - joko ostaa ruoka tai pitää omia eväitä. JOskus, jos jäi ylimääräinen ruoka-annos, saattoi hoitaja kysäistä, haluaisinko syödä. Sitä varmaan säälitti, kun en päässyt poistumaan pojan luota, kun kotiin oli 200 m ja isä kotona toisen lapsen kanssa...

yönä oltiin miehen kanssa molemmat TYKSissä yötä kun 2v poikamme sinne joutui. Eihän siellä olisi virallisesti saanut olla kuin toinen, mutta tulimme sinne keskellä yötä toisesta kaupungista niin hoitaja totesi ettei voi lähettää umpiunessa olevaa miestä kotiin. Epämukavilla tuoleilla nuokuttiin. Toisen yön mies oli siellä yksin ja sillon sai patjankin. Ei olisi tullut mieleenkään että poika olisi ollut siellä hetkeäkään yksin.