Aiotko vaatia lapseltasi lukioon menoa?

olla paremmat mahdollisuudet päästä yliopistoon. Kaksi ystävääni pääsi "helposti" sisään näin.

En, mutta suosittelen Lukion jälkeen on vapaampi valitsemaan jatkokoulutspaikan. Ja juu, tiedän että yliopistoon pääsee myös muut kuin ylioppilaat, mutta ne kiintiöt ovat tosi pienet.

Harmittaa jo nyt lastesi puolesta jos unelma-ammatti tyssää siihen että pitää mennä yliopistoon ja sieltä ei sitten valmistutakaan siihen unelma-ammattiin. Toivottavasti lapsesi sentään uskaltavat viimeistään aikuisena nousta tyrannivanhempaansa vastaan.

se on aivan itsestään selvyys. Ekalta mennään tokalle, kuudennelta mennään seiskalle, ysiltä lukioon, lukiosta yliopistoon.

Oikeasti KAIKKI haluavat hyvän akateemisen ammatin, kaikki ei vaan saa sitä ja siksi jotkut ei uskalla myöntää (edes itselleen) haluavansakaan.

En halua hyvää (enkä huonoa) akateemista ammattia, sillä se tarkoittaisi sitä että töitä täytyisi tehdä varsinaisen työpäivän jälkeenkin. Tai ainakaan en tiedä yhtään yliopistosta valmistunutta jonka työpäivä olisi maanantai - perjantai klo 8-16. Mun työ on sellainen että samantien kun lyön työpaikkani oven selän takana kiinni, ei niitä asioita tarvitse ajatella ennenkuin samaisen oveen seuraavana työpäivänä avaan.

Koulussa muuten menestyin tasan niin kauan kuin tunneilla mukanaolemisella pärjäsin, hyvällä muistilla pääsin "pitkälle". Matikka oli ainoa mitä kotonakin opiskelin. Kunnianhimoa minulla ei ole ikinä ollut, minkäänlaista.

mutta luulen sen olevan itsestäänselvyys kun lapsi kasvaa meidän perheessämme näiden sukulaisten ja ystävien kesken.



Jos hän kuitenkaan ei todellakaan haluaisi mennä lukioon, en tietenkään millään esim. uhkailulla pakottaisi. Kertoisin vain miksi asiaa ehkä vielä kuitenkin kannattaisi harkita.



Koulutus antaa vapauden. Sen jälkeen ihminen voi valita vapaasti haluaako hän olla siivooja vai lääkäri. Kumpikin on yhtä arvostettava työ, mutta tärkeintä on että hoitaa koulunsa niin, että on parikymppisenä vapaus valita eikä ole laittanut itseään tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei enää ole.

Pidät siis lapsiasi tyhminä tomppeleina, jotka eivät saa tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Luokallani oli muuten juuri tuollaisen perheen lapsi, no siinä kävi niin että ihan kiusaksi hankki kaikista aineista huonot numerot. Oli näes kapinakeino vanhempia vastaan, kun pakottivat lukioon.

Harmittaa jo nyt lastesi puolesta jos unelma-ammatti tyssää siihen että pitää mennä yliopistoon ja sieltä ei sitten valmistutakaan siihen unelma-ammattiin. Toivottavasti lapsesi sentään uskaltavat viimeistään aikuisena nousta tyrannivanhempaansa vastaan.

Lapset nyt vaan ovat tottuneet siihen, että ystäväpiirimme on kauppis/oikis/lääkis-tyyppejä, koulukavereidenkin vanhemmat proffia ja tohtoreita. Eivät kuitenkaan ole sillä tavalla kultalusikka suussa syntyneitä, että suunnittelisivat elävänsä isin optioilla loppuelämän. Haluavat toistaiseksi samanlaista elintasoa ja elämää mihin ovat tottuneet. Tuntuisi tosi yllättävältä, että joku kaveripiirin lapsista keksi niinkin erikoisen unelma-ammatin kuin vaikka... no... kaupan myyjä.

Olen pitkään puhunut pojalle eläinlääkiksestä. Kapinaa on sen verran, että toistaseksi haluaa tähdätä kauppakorkeakouluun ;)

Pidät siis lapsiasi tyhminä tomppeleina, jotka eivät saa tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Luokallani oli muuten juuri tuollaisen perheen lapsi, no siinä kävi niin että ihan kiusaksi hankki kaikista aineista huonot numerot. Oli näes kapinakeino vanhempia vastaan, kun pakottivat lukioon.

Harmittaa jo nyt lastesi puolesta jos unelma-ammatti tyssää siihen että pitää mennä yliopistoon ja sieltä ei sitten valmistutakaan siihen unelma-ammattiin. Toivottavasti lapsesi sentään uskaltavat viimeistään aikuisena nousta tyrannivanhempaansa vastaan.

Lapset nyt vaan ovat tottuneet siihen, että ystäväpiirimme on kauppis/oikis/lääkis-tyyppejä, koulukavereidenkin vanhemmat proffia ja tohtoreita. Eivät kuitenkaan ole sillä tavalla kultalusikka suussa syntyneitä, että suunnittelisivat elävänsä isin optioilla loppuelämän. Haluavat toistaiseksi samanlaista elintasoa ja elämää mihin ovat tottuneet. Tuntuisi tosi yllättävältä, että joku kaveripiirin lapsista keksi niinkin erikoisen unelma-ammatin kuin vaikka... no... kaupan myyjä.

Olen pitkään puhunut pojalle eläinlääkiksestä. Kapinaa on sen verran, että toistaseksi haluaa tähdätä kauppakorkeakouluun ;)

ja mitä tekevät työkseen. Meillä ystäväpiirin sekaan mahtuu niin amiksen käyneitä kuin yliopistosta valmistuneita, yritysjohtajia jne eikä me lapsille erikseen mainita mitä kukainenkin työkseen tekee.

ja aion vaatia myös yliopistoon menoa.

Pidät siis lapsiasi tyhminä tomppeleina, jotka eivät saa tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Luokallani oli muuten juuri tuollaisen perheen lapsi, no siinä kävi niin että ihan kiusaksi hankki kaikista aineista huonot numerot. Oli näes kapinakeino vanhempia vastaan, kun pakottivat lukioon.

Harmittaa jo nyt lastesi puolesta jos unelma-ammatti tyssää siihen että pitää mennä yliopistoon ja sieltä ei sitten valmistutakaan siihen unelma-ammattiin. Toivottavasti lapsesi sentään uskaltavat viimeistään aikuisena nousta tyrannivanhempaansa vastaan.

Lapset nyt vaan ovat tottuneet siihen, että ystäväpiirimme on kauppis/oikis/lääkis-tyyppejä, koulukavereidenkin vanhemmat proffia ja tohtoreita. Eivät kuitenkaan ole sillä tavalla kultalusikka suussa syntyneitä, että suunnittelisivat elävänsä isin optioilla loppuelämän. Haluavat toistaiseksi samanlaista elintasoa ja elämää mihin ovat tottuneet. Tuntuisi tosi yllättävältä, että joku kaveripiirin lapsista keksi niinkin erikoisen unelma-ammatin kuin vaikka... no... kaupan myyjä.

Olen pitkään puhunut pojalle eläinlääkiksestä. Kapinaa on sen verran, että toistaseksi haluaa tähdätä kauppakorkeakouluun ;)

Kummasti tääläkin maisterit sun muut vinkuu huonoja palkkoja ja minäkin tienaan paremmin vaikka olen pelkkä ylioppilas

jotka ovat menestyviä yrittäjiä tai kädentaitoja vaativissa kutsumusammateissaan.

mutta luulen sen olevan itsestäänselvyys kun lapsi kasvaa meidän perheessämme näiden sukulaisten ja ystävien kesken.

Jos hän kuitenkaan ei todellakaan haluaisi mennä lukioon, en tietenkään millään esim. uhkailulla pakottaisi. Kertoisin vain miksi asiaa ehkä vielä kuitenkin kannattaisi harkita.

Koulutus antaa vapauden. Sen jälkeen ihminen voi valita vapaasti haluaako hän olla siivooja vai lääkäri. Kumpikin on yhtä arvostettava työ, mutta tärkeintä on että hoitaa koulunsa niin, että on parikymppisenä vapaus valita eikä ole laittanut itseään tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei enää ole.

jos et tiennyt

Harmittaa jo nyt lastesi puolesta jos unelma-ammatti tyssää siihen että pitää mennä yliopistoon ja sieltä ei sitten valmistutakaan siihen unelma-ammattiin. Toivottavasti lapsesi sentään uskaltavat viimeistään aikuisena nousta tyrannivanhempaansa vastaan.

se on aivan itsestään selvyys. Ekalta mennään tokalle, kuudennelta mennään seiskalle, ysiltä lukioon, lukiosta yliopistoon.

Oikeasti KAIKKI haluavat hyvän akateemisen ammatin, kaikki ei vaan saa sitä ja siksi jotkut ei uskalla myöntää (edes itselleen) haluavansakaan.

En voisi kuvitellakaan nysvääväni jossain tutkija-ammatissa tms! Tahdon tehdä jotain jossa konkreettisesti näen työni tuloksen, enkä tykkää pähkäillä päätäni kipeäksi ;)

on vielä paljon myöhemminkin kuin vain yläasteelta (vai yläkouluko se on nykyään) päästessä. Ja parikymppisenä ei todellakaan ole mennyttä kauraa.

Jos päättää haluta ammattiin, jossa se on tarpeen, niin eiköhän tuo mene sinne ihan itse. Jos taas haluaa ammattiin, johon pääsee helposti ihan amispohjaltakin, niin menköön sinne sitten. Tai ehkä suosittelen kaksoistutkintoa mikäli motivaatiota lapsella piisaa...

Oikeasti: Ketä kiinnostaa lukea jostain kauppatieteen kiemuroista saati teknisistä nippelitiedoista. Itse olan aina ajatellut että ihmiset oikeasti haluaisivat esim. hoitaa lapsia, pitää ip-kerhoa, korjata niitä autoja ja mopoja, viljellä maata, hoitaa elämiä, olla Tiimarin myyjänä tai kukkakaupassa töissä tms. En voi käsittää että jotain oikeasti kiinnostaisi leikkaussalissa vaikkapa leikellä jonkun suonia! Uskon että ihmiset kouluttautuu pitkälle rahan ja maineen vuoksi, ei siksi että se olisi varsinainen kutsumus jota oikeasti tahtoisi tehdä.

Jotkut ihan oikeasti rakastavat henkistä haastetta, ja jokainen löytää lopulta oman tasonsa.

tietenkin saa mennä jos itse haluaa, mutta silloin harvemmin edes kesätyötä saa ja vähän pakko jatkaa kouluja, kun ei mihinkään töihin pääse... Mut mikäs siinä jos haluaa..