Aiotko vaatia lapseltasi lukioon menoa?

esittää. Ovat molemmat kovin innostuneita opiskelusta ja motivoituneita oppimaan uutta, joten eiköhän lukioonmeno ole selviö:)

kauppista, paljon hyödyllisempi kuin lukio. sieltä myös usein helpompi päästä yliopistoon.

Lapsi saa itse päättää mitä halua ; en kannusta lukioon ;jos haluaa sellaiseen ammattiin johon lukio pohja on välttämätön niin sitten täytyy olla lukupäätäkin - huonolla yo paperilla ei tee mitään.

Minä esim en itse aikanaan päässyt hakemalleni ammattikoulun linjalle vaan jouduin menemään lukioon. Sinne ei ollut mtn ongelmaa päästä.

Vaikka mitä muuta väitettäisiin, lukio on ensimmäinen paikka jossa kyvykkäimmät nuoret erotellaan muista. Lukioon hakeudutaan ja päästään, ammattikouluun joudutaan.

Omille lapsilleni haluan painottaa että puhutaan isosta valinnasta.

Ei ole järkeä lähteä opiskelemaan keittiöalaa vaan jos ei keksi muuta ja köksä oli kiva aine.

Puhutaan siitä että tekisitkö joka päivä keittiössä ruokaa vuodesta toiseen.



Ei se ole niin hohdokasta kuin telkkarissa näytetään. ;)



Kyllä minusta lukion käyminen on kannattavampaa, voihan sitä keittiöalaa lähteä lukemaan myöhemminkin; vaikka aikuislinjalla tai oppisopimuksena.



Minusta 9 luokalla tapahtuva päätös työelämän suunnasta on iso. Vaikka kuvittelisi että se oma kiinnostus olisi oikea.



Lukio on vaan jatkoa yläasteelle. Itse ainakin olisin kaivannut jotain järkevää keskustelua vanhempieni kanssa päätöksestä joten omieni kanssa aion puhua. Ei lapsia voi silti pakottaa mihinkään.

Jos johonkin pitäisi pakottaa niin armeijaan.

jos täytyy lukioon mennä yleissivistystä hankkimaan. Kyllä minulle lukion tarjoama yleissivistys oli tuttua jo entuudestaan...



Muutenkin lukion tarjoama tietomäärä on erittäin suppea, en viitsisi mainostaa että sinne mennään hankkimaan yleissivistystä.

Ammattikouluissa on sen sijaan linjoja, joihin saattaa olla jopa yli 9:n keskiarvovaatimus...

Että ainakin noilla ammattikoulun ka 9 linjoilla on hyvinkin kyvykkäitä oppilaista.

Aion kertoa siitä, mitkä kaikki ovet ja mahdollisuudet yhteiskunnassa ja elämässä sulkeutuvat, jos lapsi ei aio edetä kykyjensä edellyttämään lukiokoulutukseen. Vaikka mitä muuta väitettäisiin, lukio on ensimmäinen paikka jossa kyvykkäimmät nuoret erotellaan muista. Lukioon hakeudutaan ja päästään, ammattikouluun joudutaan.

menin kiltisti lukioon, vaikka itse olisin halunnut kauppikseen...



Kävin lukion ja sain C:n paperit ja keskiarvo oli 7.4, koska ei voinut vähempää kiinnostaa. Olisin kyllä helposti saanut varmaan hyvätkin paperit, mutta en ollut silloin valmis lukioon.

Pidät siis lapsiasi tyhminä tomppeleina, jotka eivät saa tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Luokallani oli muuten juuri tuollaisen perheen lapsi, no siinä kävi niin että ihan kiusaksi hankki kaikista aineista huonot numerot. Oli näes kapinakeino vanhempia vastaan, kun pakottivat lukioon.

Harmittaa jo nyt lastesi puolesta jos unelma-ammatti tyssää siihen että pitää mennä yliopistoon ja sieltä ei sitten valmistutakaan siihen unelma-ammattiin. Toivottavasti lapsesi sentään uskaltavat viimeistään aikuisena nousta tyrannivanhempaansa vastaan.

se on aivan itsestään selvyys. Ekalta mennään tokalle, kuudennelta mennään seiskalle, ysiltä lukioon, lukiosta yliopistoon.

Toivon, että menisivät lukioon, paitsi jos tietävät jo aiemmin "kutsumuksestaan".



Vaatia 15-vuotiaalta tuollaista? En voi vaatia kuin, että menee johonkin jatko-opiskelupaikkaan.

toivon ainoastaan että amamtin hankkisivat, tavalla tai toisella. Lapsillani on melko pahoja kielellisen alueen ongelmia, joten lukio ei heille ole mikään vaihtoehto, amiskin on vähän siinä ja siinä. Ainakin esikoiselle on suositeltu oppisopimuskoulutusta. Opimiskyky on lahjakkaan tasoa, kielelliset ongelmat invalidisoi koulumaailamssa.

amikseen. Ysillä mieli muuttui, osin varmaan tyttöystävän vaikutuksesta ja haki lukioon. Viikon sisällä pitäisi tulla tieto pääsikö musiikkilinjalle lukioon. Sai siis itse päättää.

Itse olen ollut aina kohtalaisen hyvä koulussa. Lukion (kolmen ällää) jälkeen opistotasoinen koulutus ja vasta aikuisiällä hankittu yliopistotutkinto. Opistoon hain työläisvanhempien kehoituksesta: piti hankkia "kunnon ammatti".



Esikoiseni koulumenestys on keskitason alapuolella ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen huomannut, että kaikki eivät vain opi asioita yhtä helposti kuin toiset. Esikoinen lukee sanakokeisiin monta päivää ja eikä koskaan saa täysiä toisin kuin pikkusisko, jota ei lukevan näe.



Tästä syystä en voi lasta lukioon pakottaa, jos hän ei itse sinne halua. Onneksi elämässä on vielä monta tilaisuutta vaihtaa suuntaa ja ammattia ,jos eka valinta ei osu nappiin.

Olen oppinut hyväksymään, että en juurikaan voi vaatia erityislapselta mitään.

Itse oli huippuoppilas koulussa ja yliopistostakin valmistuin erinomaisin arvosanoin. Silti minusta ei ole tullut mitään "erityistä", sillä en oikein koskaan löytänyt sitä omaa juttuani. Olin hyvin ulkoaohjautuva. Ja kyllä, kotona sanottiin ihan suoraan että yliopistoon on mentävä. Nyt aion vaihtaa alaa ei-akateemisiiin hommiin :)



Toivoisin lapsilleni sitä, että löytäisivät oman paikkansa, ja sen mukaan sitten tulevat opinnot. Tärkeintä on tietää mitä haluaa, oli se sitten autojen korjaamista tai lääkärinä toimimista.

Minulta vaadittiin aikanaan ja sen huomaa lukiomenestyksestä, C:n paperit ja 7,6 keskiarvo...



Tärkeämpää on että lapsi löytää oman alansa, oli se sitten lukion kautta yliopistoon meno tai lähihoitajakoulun kautta sairaanhoitajaksi.



Ylipäätään kannattaa miettiä mikä se lapsen haaveammatti on (jos sellaisen tietää 9-luokalla ollessaan). Jos haaveena on olla sairaanhoitaja tai muu amk-tasoinen koulutus mitä tyhjää mennä lukioon, sairaanhoitajaksi voi hakea opiskelemaan valmistuttuaan lähihoitajaksi. Lisäksi lähihoitajalla on se etu että jos ei pääsekään minnekään opiskelemaan voi hakea töitä ja jos ei sitäkään saa, saa työmarkkinatukea. Itse kun aikoinaan pääsin lukiosta, oli hirveät paineet päästä opiskelemaan, koska työmarkkinatuelle olisin päässyt vasta 6kk ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Puoli vutta vanhempien elätettävänä olisi ollut pitkä aika.

Harmittaa jo nyt lastesi puolesta jos unelma-ammatti tyssää siihen että pitää mennä yliopistoon ja sieltä ei sitten valmistutakaan siihen unelma-ammattiin. Toivottavasti lapsesi sentään uskaltavat viimeistään aikuisena nousta tyrannivanhempaansa vastaan.

se on aivan itsestään selvyys. Ekalta mennään tokalle, kuudennelta mennään seiskalle, ysiltä lukioon, lukiosta yliopistoon.

Oikeasti KAIKKI haluavat hyvän akateemisen ammatin, kaikki ei vaan saa sitä ja siksi jotkut ei uskalla myöntää (edes itselleen) haluavansakaan.

mennä sinne ihan itsekin, ovat sen verran hyviä koulussa että muu ei kannattaisi / olis kannattanu (esikoinen kirjoitti viime keväänä). Keskimmäinen menee kyllä amikseen, mutta suorittaa siellä tuplatutkinnon eli myös yo-tutkinnon.

menestyvä KTM sai tarpeekseen liike-elämästä ja opiskeli floristiksi, ja on nyt erittäin tyytyväinen? Vastaavia tarinoita on paljon.

ei kenenkään unelma-ammatti oikeasti ole mikään amisduuni

Harmittaa jo nyt lastesi puolesta jos unelma-ammatti tyssää siihen että pitää mennä yliopistoon ja sieltä ei sitten valmistutakaan siihen unelma-ammattiin. Toivottavasti lapsesi sentään uskaltavat viimeistään aikuisena nousta tyrannivanhempaansa vastaan.

se on aivan itsestään selvyys. Ekalta mennään tokalle, kuudennelta mennään seiskalle, ysiltä lukioon, lukiosta yliopistoon.

Oikeasti KAIKKI haluavat hyvän akateemisen ammatin, kaikki ei vaan saa sitä ja siksi jotkut ei uskalla myöntää (edes itselleen) haluavansakaan.

Lukion jälkeen on vapaampi valitsemaan jatkokoulutspaikan. Ja juu, tiedän että yliopistoon pääsee myös muut kuin ylioppilaat, mutta ne kiintiöt ovat tosi pienet.