Millainen ei natiivi puhuu lapselle muuta kuin omaa äidinkieltään?

Jos nyt kysymyksen oikein ymmärsin;)

Mieheni on maahan muuttaja, puhumme keskenämme enemmän hänen äidinkieltään, vaikka hän nykyään jo suomeakin puhuu. Mutta ihmiset jaksavat kysellä, että puhuuko hän lapsille omaa kieltään? No se on ehkä sitten on ihan relevantti kysymys edellisten vastausten valossa.

Varsinainen ihmetyksen aihe kuitenkin on tämä. Ihmiset kyseevät minulta, että puhunhan minä lapsille suomea? Me asumme suomessa ja olen lasten kanssa päivinsin kolmestaan, kun hoitovapaalla olen. Lasten keverit ja omat kaverini, sekä naapurimme ovat miltei kaikki täysin suomalaisia. Miten ihmeessä minä voisin olla puhumatta lapsille suomea?

muutakin täysin typerää ulkomaalaisen vaimolta. Tuntuu että järki hämärtyy koulutetuiltakin, kun kuulevat, että jonkun puoliso ei ole kantasuomalainen.

Esim. Keke Rosberg on tästä esimerkkitapaus, hänen lapsensahan eivät osaa suomea.

Mutta oikeasti, sellaisiakin tilanteita voi olla olemassa, eikä tarvitse mitenkään kaukaa hakea. Esim. vanhempien yhteinen kieli ei ole kummankaan äidinkieli, asuinmaan kieli ei ole kummankaan vanhemman äidikieli. Jotkut eivät pidä asiaa tärkeänä, jos eivät aio ikinä muuttaa Suomeen takaisin (jos siis otan esimerkiksi suomen kielen). Itse pitäisin sitä ensiarvoisena, mutta ymmärrän, että arjen eläminen esimerkiksi neljällä kielellä on aikamoista pallottelua.

tätini mies puhuu lapsilleen hepreaa, koulussa opettelevat myös arabiaa. Tätini puhuu lapsilleen suomea ja miehensä kanssa englantia. Hyvin näyttää toimivan, tosin lapset eivät kirjoittaa suomea kun eivät ole koulussa sitä opiskelleet.

joka on heidän vahvin kielensä. Asumme välillä Suomessa ja välillä USA:ssa. Lasten isä on suomalainen.



Puhun siis esim. kouluasiat heidän kanssaan englanniksi, koska eivät osaa ilmaista näitä asioita suomeksi. Jos siis tehdään matikan läksyjä eivät osaa sanoa suoksi "yksi plus yksi on kaksi" vaan sanovat "one plus one equals two". Toki ymmärtävät jos sanon sen suomeksi. En jaksa väkisin "pakottaa" puhumaan suomea.



Lapset puhuvat kotona suomea pääsääntöisesti, ymmärtävät kaiken suomeksi. Kotona puhuvat englantia esim. jos tehdään yhdessä koulujuttuja tai haluavat kiukutella. Lisäksi jostain syystä sanovat tietyt sanat aina enkuksi vaikka muuten puhuvat suomea ja tietävät kyllä sanan suomeksi. Esim saattaa sanoa lauseen 'Mom, mikä toi dinosaur laji on?'. Jostain syystä olen mom tai mama, en siis äiti.

Kaksi englanninkielisen koulun käynyttä Suomessa asuvaa supisuomalaista ihmistä suunnittelevat tosissaan puhuvansa tulevalle lapselleen vain ja ainoastaan englantia. He pitävät englantia äidinkielenään..

Äiti puhuu lapsilleen pelkästään ranskaa.

Ja miten lapset pystyvät keskustelemaan Suomen sukulaisten kanssa?

Esim. Keke Rosberg on tästä esimerkkitapaus, hänen lapsensahan eivät osaa suomea.



Mutta oikeasti, sellaisiakin tilanteita voi olla olemassa, eikä tarvitse mitenkään kaukaa hakea. Esim. vanhempien yhteinen kieli ei ole kummankaan äidinkieli, asuinmaan kieli ei ole kummankaan vanhemman äidikieli. Jotkut eivät pidä asiaa tärkeänä, jos eivät aio ikinä muuttaa Suomeen takaisin (jos siis otan esimerkiksi suomen kielen). Itse pitäisin sitä ensiarvoisena, mutta ymmärrän, että arjen eläminen esimerkiksi neljällä kielellä on aikamoista pallottelua.

Lasten akateeminen kieli on siis englanti.

En ole kehdannut kysyä, miksei viroa puhu lapselleen. Suomi on kyllä tosi hyvää, mutta välillä hymyilyttää, kun hiekkakakkuja tehdessä muotti "kierretään rinki" eli siis ympäri.

Ulkomaalaisten yksinhuoltajien on ehkä hiukan pakko puhua asuinmaan kieltä lapselle, kun pelkäävät, että kielitaito jää vajaaksi.

turkkilaiset Saksaan muuttaneet voivat välttää turkin puhumista lapsilleen, koska kielen arvostus hyvin heikko ja voi aiheuttaa negatiivisia tunteita ympäristössä.



Tämä taisi olla myös tilanne, kun suomalaiset rynni Ruotsiin aikoinaan ja olivat siellä ns. roskasakin maineessa. Moni ei kehdannut puhua suomea ollenkaan.

Ei mikään hirveän fiksu, peruskoulusta selvisi jotenkuten, sen jälkeen ei ole opiskellut. Koulussa englanti ja ruotsi olivat aivan onnettomia. Muutti sitten miehen perässä ulkomaille ja puhuvat keskenään tämän äidinkieltä. Minulle täysi mysteeri! Itse olen yliopistossa opiskellut espanjaa, joten tunnistan kyllä, että tämän tutun kieli on tosi huonoa, kieliopillisesti täysin pielessä. Silti ei ole opettanut lapsilleen sanaakaan suomea!

Jos nyt kysymyksen oikein ymmärsin;)



Mieheni on maahan muuttaja, puhumme keskenämme enemmän hänen äidinkieltään, vaikka hän nykyään jo suomeakin puhuu. Mutta ihmiset jaksavat kysellä, että puhuuko hän lapsille omaa kieltään? No se on ehkä sitten on ihan relevantti kysymys edellisten vastausten valossa.



Varsinainen ihmetyksen aihe kuitenkin on tämä. Ihmiset kyseevät minulta, että puhunhan minä lapsille suomea? Me asumme suomessa ja olen lasten kanssa päivinsin kolmestaan, kun hoitovapaalla olen. Lasten keverit ja omat kaverini, sekä naapurimme ovat miltei kaikki täysin suomalaisia. Miten ihmeessä minä voisin olla puhumatta lapsille suomea?

Puistossa olen nähnyt paljon venäläisiä, jotka ainakin siellä puhuvat vain suomea lapsilleen.

Tunnen monta tällaista tapausta, koska olen asunut vuosia ulkomailla. Riippumatta siitä kuinka "arvostettu" oma kieli on.



Tunnen espanjalaisia, jenkkejä, ruotsalaisia, suomalaisia, hollantilaisia.....lista jatkuu... jotka phuvat lastensa kanssa uutta, asuinmaan kieltä. Outo ajatus, mutta todella moni tekee noin.



Tuttavapiirissäni on äiti, joka ei puhu lapsilleen omaa äidinkieltään, muttei myöskään asuinmaan kieltä, vaan englantia! Tämä tapaus on minusta jotenkin huippu.

virolaissyntyisen äidin, joka puhuu lapselleen suomea. Lapsen isä on englantilainen ja puhuu lapselle englantia. Poika puhuu kyllä suomea hyvin, on tarhassa kokopäiväisesti eli oppii sielläkin. Äiti sensijaan kyllä puhuu niin hguonoa suomea että oksat pois.

Ulkomaalaisten yksinhuoltajien on ehkä hiukan pakko puhua asuinmaan kieltä lapselle, kun pelkäävät, että kielitaito jää vajaaksi.

ex-vaimo (virolainen) puhui velipuolelleni aina Suomea, siis hänen ja isäni ollessa vielä yhdessä. Nainen itsekin puhui todella heikosti suomea eikä vieläkään, melkein kymmenen suomessa vietetyn vuoden jälkeen, puhu kunnolla (puheesta kuultaa todella vahvasti virolaistausta). En tiedä, miksi hän ei puhunut viroa, koska isäni kuitenkin puhui suomea lapselle. Noh, nyt tämä velipuoleni puhuu suomea melkein kuin virolainen maahanmuuttaja ja asiaa paikataan puheterapeutilla (lapsella ikää nyt 9v).

Mies ja vaimo muuttivat Suomsta noin kolmekymmppisinä jasaivat lapsen siellä jenkeissä.

keskenään puhuvat suomea,mutta lapselle kumpikin puhuu englantia.Ja siis kuitenkin molempien äidinkieli on suomi.Haloo en voi ymmärtää!!!

Kun lapsi kuitenkin siellä asuessaan tulisi oppimaan englannin kielen jo tarhassa tai viimeistään koulussa.

ei oepttanut tytöilleen suomea, ettei heitä kiusattaisi erilaisuuden vuoksi.



Pyhä yksinkertaisuus tuollaisia ihmisiä.



Eräs Japanilainen mies ei opettanut tyttärelleen japania koska oli lähtenyt japanista ovet paukkuen, eikä ollut mitään asiaa takaisin. Mutta silti musta mies teki lapselleen karhunpalveluksen kun ei kieltä opettanut.

Äiti puhuu lapselle suomea, isä englantia. Asuvat välillä suomessa välillä jenkeissä.

osata pelkästään kotimaansa kieli. Lapset eivät kuitenkaan opi hyvin sen ei-natiivin vanhemman kieltä, kun eivät kuule sitä ympärillään muuten.



Monessa perheessähän lapsen toinen kieli on huono englanti. Lapsi ja toinen vanhempi puhuvat suomea mutta perheen kesken puhutaan tönkköenglantia.