Millainen ei natiivi puhuu lapselle muuta kuin omaa äidinkieltään?

että puhunko adoptiolapselleni englantia... Lapsi alle kaksi, eikä todellakaan tullut englanninkielisestä maasta (minkä näkee ulkonäöstäkin...)

tai mieheni kotimaassa puhun lapsenikin kanssa englantia. Tuntuu hiukan epäkohteliaalta puhuu pitkään kieltä, jota muut ei ymmärrä. Lapsi kyllä ymmärtää koululaisena jo hyvin eron, eikä sitä haittaa.

Ja nyt lapsikin korjaa jos sanon jotain väärin, tai käytän väärää prepositiota. Vaikka hän puhuu suomea äidinkielenään, lukee ja kirjoittaa mielummin englanniksi.

pariskunnan, eivät kuitenkaan olleet suomalaisia vaan toisesta pohjoismaasta. Ja USA:ssa perheen kieleksi muodostui englanti, sillä lapsella oli joku kielenkehityksen häiriö (en tiedä/muista tarkemmin) ja ihan ammattilaiset suosittelivat, ettei sekotettaisi usealla kielellä.

Tiedän myös suomalaisen perheen, joka palasi ulkomailta Suomeen samaisesta syystä. Lapsen ongelmien takia perheen kieleksi olisi pitänyt valita lapsen tuleva koulukieli ja päättivät mieluummin palata Suomeen.

Eli ei ehkä päde tuohon lainauksen tapaukseen, mutta joskus "outoihin" kielivalintoihin on ihan pätevä syy.

Mies ja vaimo muuttivat Suomsta noin kolmekymmppisinä jasaivat lapsen siellä jenkeissä. keskenään puhuvat suomea,mutta lapselle kumpikin puhuu englantia.Ja siis kuitenkin molempien äidinkieli on suomi.Haloo en voi ymmärtää!!! Kun lapsi kuitenkin siellä asuessaan tulisi oppimaan englannin kielen jo tarhassa tai viimeistään koulussa.

En ymmärrä.



Miksi lapselle pitäisi puhua suomea? Mitä lisäarvoa suomen kielen osaaminen tuo lapselle?



Asun ulkomailla ja vaikka perhettä ei vielä ole, aion tulevaisuudessa puhua lapsille englantia. Mies puhunee omaa äidinkieltään, jonka olen - kantapään kautta - opetellut varsin perusteellisesti. Miehen äidinkielellä lapset kuitenkin päirjäisivät parissa muussakin maassa, suomen kieli olisi lapsille pelkkä taakka.



Oma suhtautumiseni suomen kieleen on negatiivinen johtuen siitä, että paljon matkustelleena ja ns. kansainvälisenä ihmisenä ymmärrän, että kyseisellä kielellä ei ole mitään muuta kuin kulttuurillista ja tunnearvoa - ja monessa asiassa se on ollun pikemminkin taakka kuin etu. En halua, että omat lapseni joutuvat opettelemaan hirveän määrän vieraita kieliä pärjätäkseen kotimaansa ulkopuolella, ja toisaalta katson, että vanhempana minun tehtäväni tulee olemaan taata lapsille mahdollisimman kattavat eväät tehdä mitä he tahtovat. Ikävä tosiasia on se, että englanninkielisen mahdollisuudet ovat huikeasti suuremmat kuin suomenkieliset, menipä minne päin maailmaa tahaansa (paitsi Suomeen.



Olkaa rauhassa eri mieltä kanssani. Minä olen päätynyt tähän ratkaisuun omien kokemusteni kautta ja koska olen pitänyt erittäin raskaana opetella vieraita kieliä pärjätäkseni muualla kuin synnyinmaassani.

Suomea on sitä paitsi huomattavasti nopeampi oppia lukemaan kuin englantia, koska sanat kirjoitetaan ja äänetään suurimmaksi osaksi samalla lailla. Tärkeintä, että alkaa hahmottaa kirjaimia ja kirjainyhditelmiä.

lukemaan jo viisivuotiaina tai ennemminkin ja suomalaisille se on vaikeaa viela seitsemanvuotiaana?

Taitaa olla vahan sellaistaa mutu-tietoa kun ei ole itse viitsinyt opetella englantilaisia aakkosia.

Minun mieheni on ruotsinkielinen. Minä ja mieheni käytämme yhteisenä kielenä suomea. Mies puhuu lapsille aina kotona ruotsia. Jos meillä on suomenkielisiä vieraita, mieheni puhuu lapsille suomea, koska hän ei halua, että vieressä olevat ihmiset joutuvat kuuntelemaan kieltä jota eivät välttämättä ymmärrä. Suomen puhuminen on siis kohteliaisuutta ulkopuolisille.

asun ulkomailla, oma suku ei koskaan ollut kovinkaan läheinen

elämä jatkuu. minulla ei oikein ole a tai b kieltä, puhun kumpaakin sujuvasti.

Lapsillani on suomen kansalaisuus. Kieliä voi oppia peräkkäin. Ei mun tarvitse sitä pelätä että av-palstan kielipoliisi tulee ja hyokkää

Lapset eivät silti oppineet isänsä kieltä. Jos hän haluaa puhua asioista, hänen on pakko puhua suomea. Lapset osaavat ihan yksinkertaisia asioita, mutta ovat jo 9 ja 11, kaikki puhe ei ole tasoa "kengät jalkaan".

Kaksi englanninkielisen koulun käynyttä Suomessa asuvaa supisuomalaista ihmistä suunnittelevat tosissaan puhuvansa tulevalle lapselleen vain ja ainoastaan englantia. He pitävät englantia äidinkielenään..

Kaksi supisuomalaista ammattikoulun käynyttä vanhempaa, joilla on 6 kk ikäinen lapsi, eikä mitään englanninkielisiä kouluja käytynä, puhuvat kotona pelkästään englantia.

Suomen kielen äänne-kirjainvastaavuus tosiaan tekee lukemisen opettelun helpoksi. Tämä näkyy sitten Pisa-tutkimuksessakin. Tutkimusten mukaan myös englanninkieliset lapset tekevät paljon enemmän kirjoitusvirheitä vielä suhteellisen vanhoina (esim. 12-vuotiaina) koska äänne-kirjainvastaavuutta ei niin ole.



Nykytutkimusten mukaan on paras kunkin puhua lapselleen äidinkieltään, sillä vaikka kuinka vahva jokin opittu kieli olisi, äidinkieli on kuitenkin "sydämen kieli" jolla vahvimmin ilmaistaan tunteita ja asioiden erilaisia vivahteita. Esimerkkinä eräs luennoitsija kertoi että vaikka kuinka opiskelisi suomea, ei välttämättä koskaan opi esimerkiksi sitä, mitä eroa on sihinällä ja suhinalla. Tämähän on suomea äidinkielenään puhuvalle ilmiselvää. Samanlaisia tapauksia on jokainen kieli pullollaan, ja monipuolista kielenkäyttöä ei ole mahdollista lapselle opettaa jos ei puhu kieltä todella lahjakkaasti. Melkeinpä väittäisin lukemani perusteella että vähintään toisen vanhemman on puhuttava lapselleen aitoa äidinkieltään jotta tämä voisi oppia minkään kielen omaksi äidinkielekseen eli todelliseksi tunteidenilmaisukieleksi.

Kyllä ainakin miedän perheessä lapset ovat oppineet 5-vuotiaina paljon nopeammin lukemaan suomea kuin englantia. Koulussa opettelevat siis englanniksi ja kotona luetaan suomeksi. Englannin kielellä sama kirjain saatetaan ääntää niin monella eri tavoin, että lasten on todella opeteltava ulkoa sanoja eikä vain opeteltava pelkät kirjaimet.



Ja alkuperäiseen kysymykseen... minä puhun lapsilleni suomea kotona ja englantia silloin kun seurassa on muita ihmisiä (täällä ei ole muita suomalaisia perheemme lisäksi). Lapsilla molemmat kielet todella hyvin hanskassa.

ja äidinkieleni on suomi



ja en tiedä miksi minun pitäisi joihinkin tutkimuksiiin luottaa niin sydämellisesti kuin joku väittää?

joka ei halua, että ulkopuoliset (suomalaiset) ymmärtävät, mitä suomalainen äiti puhuu lapsilleen.

Tiedän tapauksen, joka puhuu kaikki vieraiden korville sopimattomat asiat lapsille miehensä äidinkielellä. Ja kovemmat komennukset sekä marmatukset. Kätevää ;)

ilman että yhdestäkään muodostuu taakkaa.

Kielen opiskelu alkeista lähtien vanhemmalla iällä on aivan eri asia.

En ymmärrä.

Miksi lapselle pitäisi puhua suomea? Mitä lisäarvoa suomen kielen osaaminen tuo lapselle?

Asun ulkomailla ja vaikka perhettä ei vielä ole, aion tulevaisuudessa puhua lapsille englantia. Mies puhunee omaa äidinkieltään, jonka olen - kantapään kautta - opetellut varsin perusteellisesti. Miehen äidinkielellä lapset kuitenkin päirjäisivät parissa muussakin maassa, suomen kieli olisi lapsille pelkkä taakka.

Oma suhtautumiseni suomen kieleen on negatiivinen johtuen siitä, että paljon matkustelleena ja ns. kansainvälisenä ihmisenä ymmärrän, että kyseisellä kielellä ei ole mitään muuta kuin kulttuurillista ja tunnearvoa - ja monessa asiassa se on ollun pikemminkin taakka kuin etu. En halua, että omat lapseni joutuvat opettelemaan hirveän määrän vieraita kieliä pärjätäkseen kotimaansa ulkopuolella, ja toisaalta katson, että vanhempana minun tehtäväni tulee olemaan taata lapsille mahdollisimman kattavat eväät tehdä mitä he tahtovat. Ikävä tosiasia on se, että englanninkielisen mahdollisuudet ovat huikeasti suuremmat kuin suomenkieliset, menipä minne päin maailmaa tahaansa (paitsi Suomeen.

Olkaa rauhassa eri mieltä kanssani. Minä olen päätynyt tähän ratkaisuun omien kokemusteni kautta ja koska olen pitänyt erittäin raskaana opetella vieraita kieliä pärjätäkseni muualla kuin synnyinmaassani.

Mä en tiedä mikä on sihinä ja suhina, tai mikä niiden ero on ja äidinkieleni on suomi

ja en tiedä miksi minun pitäisi joihinkin tutkimuksiiin luottaa niin sydämellisesti kuin joku väittää?

Mitä lisäarvoa ylipäätään on vieraan kielen osaamisesta? No aika paljon. Ja vanhempien pitäisi puhua omaa kieltään siksi, että he osaavat sitä täydellisesti, tuskin itsekään natiivin veroisesti osaat kaikkia miehesi kielen vivahteita.

Suomen kielen äänne-kirjainvastaavuus tosiaan tekee lukemisen opettelun helpoksi. Tämä näkyy sitten Pisa-tutkimuksessakin. Tutkimusten mukaan myös englanninkieliset lapset tekevät paljon enemmän kirjoitusvirheitä vielä suhteellisen vanhoina (esim. 12-vuotiaina) koska äänne-kirjainvastaavuutta ei niin ole. Nykytutkimusten mukaan on paras kunkin puhua lapselleen äidinkieltään, sillä vaikka kuinka vahva jokin opittu kieli olisi, äidinkieli on kuitenkin "sydämen kieli" jolla vahvimmin ilmaistaan tunteita ja asioiden erilaisia vivahteita. Esimerkkinä eräs luennoitsija kertoi että vaikka kuinka opiskelisi suomea, ei välttämättä koskaan opi esimerkiksi sitä, mitä eroa on sihinällä ja suhinalla. Tämähän on suomea äidinkielenään puhuvalle ilmiselvää. Samanlaisia tapauksia on jokainen kieli pullollaan, ja monipuolista kielenkäyttöä ei ole mahdollista lapselle opettaa jos ei puhu kieltä todella lahjakkaasti. Melkeinpä väittäisin lukemani perusteella että vähintään toisen vanhemman on puhuttava lapselleen aitoa äidinkieltään jotta tämä voisi oppia minkään kielen omaksi äidinkielekseen eli todelliseksi tunteidenilmaisukieleksi.

Eihan suomalaiset tunteistaan puhu. Ja jos joku ilmaisu tarvitaan niin siihen riittaa v*ttu.

Vahanko olen talta palstaltakin oppinut sydammellista suomea joka kuullostaa niin ihqulta.

joka ei halua, että ulkopuoliset (suomalaiset) ymmärtävät, mitä suomalainen äiti puhuu lapsilleen.

Tiedän tapauksen, joka puhuu kaikki vieraiden korville sopimattomat asiat lapsille miehensä äidinkielellä. Ja kovemmat komennukset sekä marmatukset. Kätevää ;)

Heh, puhutkohan sinä minusta?

Tämä on tosi kätevä systeemi!

jossa isä suomalainen ja äiti venäläinen, asuvat suomessa. Lapsille puhutaan suomea ja venäjää, mikä onkin just oikein.



Vanhemmat puhuu keskenään englantia, ja ovat opettaneet tän solkkoenglannin myös lapsilleen ja ovat helvetin ylpeitä siitä, että heidän lapsensa osaa lähes täydellisesti englantia jo ennen kouluikää. Mahtaa tulla enkunopelle harmaata tukkaa, kun alkaa näiden täydellisyyksien puhetta korjaamaan...

pakkoruotsin ansiosta lähes kaikki suomalaiset ymmärtävät ruotsia.

Minun mieheni on ruotsinkielinen. Minä ja mieheni käytämme yhteisenä kielenä suomea. Mies puhuu lapsille aina kotona ruotsia. Jos meillä on suomenkielisiä vieraita, mieheni puhuu lapsille suomea, koska hän ei halua, että vieressä olevat ihmiset joutuvat kuuntelemaan kieltä jota eivät välttämättä ymmärrä. Suomen puhuminen on siis kohteliaisuutta ulkopuolisille.