Millainen ei natiivi puhuu lapselle muuta kuin omaa äidinkieltään?

Jos vanhempi joutuu puhumaan lapselleen muuta kuin äidinkieltään, on tunneilmaisu heikompaa. Tämä siis pätee silloin, kun se äidinkieli on edelleen vahvana vanhemmilla. Jos suomalainen on muuttanut parikymppisenä vaikka Englantiin ja kotikielenäkin on englanti, voi olla että kolmikymppisenä vauvaa odottaessa se suomi ei enää taivukaan niin ketterästi ja englanti on luontevampi.



MUTTA jos on esim. vasta muuttanut muuhun maahan ja opetellut uutta kieltä pari vuotta, niin ei missään nimessä kannata alkaa puhua sitä kieltä lapselleen. Silloin olisi tärkeätä, että vanhempi voisi käyttää äidinkieltään lapsensa kanssa. Eikä se haittaa, että lapsi vastaa asuinmaan kielellä.

että joku ei halua puhua omaa äidinkieltään lapsilleen. Vai että taakka.



Tunneilmaisu ei tarkoita tunteista puhumista, vaan sitä että äidinkielen sanat äänenpainoineen herättää sellaisia tunteita, mitä ei muilla kielillä voi ilmaista.

Puhun itse erittäin hyvin englantia, olen sitä opiskellut vuosia, asunut englannissa, englantilaisen miehen kanssa, ja siltikään en koskaan voisi ajatella ettenn puhuisi lapselleni suomea. Suomi on kuitenkin se ensimmäinen kieli minulle, niinkuin kaikille muillekkin, kenen äidinkieli se on.

Mutta en ymmärrä miten suomen kielen, tai minkään muunkaan kielen, osaaminen voisi olla taakka? On todella eri asia joutua opettelemalla opettelemaan kieli kuin että sen omaksuu luonnollisesti osana puheen kehitystä. Siis jos vanhempien äidinkielet ovat eri, on ihan tutkittu juttu että lapsi oppii molemmat kielet ongelmitta, joskin puheen kehitys voi olla hitaampaa. Lapsi oppii yleensä helposti myös kolmannen kielen, jos asuinmaan kieli on eri kun perheessä puhutut kielet (tosin pitää käydä päiväkodissa ja asuinmaan kielellä koulua).



Itse puhuisin lapsilleni ilman muuta äidinkiletäni ja olettaisin myös mieheni tekevän niin. Johdonmukainen oman äidinkielen puhuminen, vaikka lapsi ei vastaisikaan sillä kielellä, tuottaa parhaat tulokset. Tutkittu juttu, uskokaa pois.



Jos pelkästään puhumalla omaa äidinkiletään jatkuvasti lapselle, voi saada lapselle useamman kielen taidon, en ymmärrä miksi sitä ei tekisi. Voihan se joskus olla että lapsi myöhemmin haluaa vaikka monikansalliseen yhtiöön tai EU:n palkkalistoille, joissa vaaditaan Pääkielten lisäksi jonkin muun EU-maan kielen osaamista.

mieheni virolainen. Molemmat puhumme keskenään venäjää. Puhun myös lapselle(mutta hän onkin vasta vauva). En usko että minun suomen kieli on niin loistava että hän oppisi sen minulta hyvin. Mutta koulussa ja tarhassa tietysti oppii paremmin. (Mies kieltää venäläiset tarhat ja koulut, vain suomalaisiin)

Mielummin yksi oikea kun kaksi erittäin huonoa kieltä.

Esimerkinä on oma siskoni. Ensimmäiselle lapselle hän puhui vain venäjää. Nuoremmalle sitten erittäin huonoa suomea (sina mina mena tjanan linanmaki-tyyliin). Niin se vanhempi, jolle puhuttiin vain venäjää, on erittäin hyvä suomen kielessä. Koulun päästötodistuksessa se oli äidinkielenä. Vienäjän kieli hänellä on vähän heikompi.

Mutta nuorempi ei osaa kumpakaan kieltää. 10v. ja käy puheterapeutilla. Puheterapeutti on kieltänyt siskoani puhumaan lapselle hirveällä suomenkielellä. Sillä nyt tämä nuorempi lapsi ei osaa ilmaista itsensä millään kielellä. Tekee ihmeasioita jotta saisi huomion.

Siskoni on asunut Ranskassa vuodesta 1981 ja puhuu ihan täydellistä suomea ilman mitään aksenttia. Jotkut ilmaisut tosin kääntää hassusti. Hänen kaikki lapsensa, syntyneet 1987, 1988 ja 1991 puhuvat hyvää tai vähintään kohtuullista suomea. Ovat kirjoittaneet Ranskassa ylppäreissä suomen kieln erinomaisin arvosanoin. Vanhin opiskelee suomalaista yliopistotutkintoa ja keskimmäinen amk:ssa. Kuopus sen sijaan päätti opiskella Pariisissa ja suunnata ehkä Japaniin.

Jos vanhempi joutuu puhumaan lapselleen muuta kuin äidinkieltään, on tunneilmaisu heikompaa. Tämä siis pätee silloin, kun se äidinkieli on edelleen vahvana vanhemmilla. Jos suomalainen on muuttanut parikymppisenä vaikka Englantiin ja kotikielenäkin on englanti, voi olla että kolmikymppisenä vauvaa odottaessa se suomi ei enää taivukaan niin ketterästi ja englanti on luontevampi.

MUTTA jos on esim. vasta muuttanut muuhun maahan ja opetellut uutta kieltä pari vuotta, niin ei missään nimessä kannata alkaa puhua sitä kieltä lapselleen. Silloin olisi tärkeätä, että vanhempi voisi käyttää äidinkieltään lapsensa kanssa. Eikä se haittaa, että lapsi vastaa asuinmaan kielellä.

nuoria ihmisiä, jotka haluavat niin kovasti oppia äitinsä tai isänsä kieltä eli suomea. Lapsena sen olisi oppinut aika helposti, aikuisena se vaatii työtä. Vanhemmat olivat aikoinaan päättäneet, ettei suomesta ole mitään hyötyä, nyt lapsi haluaa tutustua juuriinsa ja haluaa oppia.

Lapseni osaavat suomea hyvin. Opetan työkseni suomea, joten asia on tuttu.

Olen itse asunut ulkomailla jo 13 vuotta, muuttanut tänne parikymppisenä. Puhun lapsilleni suoma ja vanhin puhuukin sitä yhtä hyvin kuin asuinmaamme (ja isänsä) kieltä, nuorempi ei vielä osaakaan puhua.



Olen kuitenkin huomannut, miten tärkeää kielen kannalta itsellekin, vaikka olen supisuomalainen ja suomen kieli on äidinkieleni, on pitää yllä suhteita Suomeen ja käydä siellä usein ja säännöllisesti. Jos tauko Suomen-vierailujen välissä venyy liian pitkäksi, multa itseltänikin alkaa helpommin tulla vieraskielistä puhetta lapselle. Suomessa käynnin jälkeen jotenkin se kieli virkoaa uudestaan ja tuntuu luonnollisemmalta käyttää sitä taas.



Mieheni ei siis puhu suomea, eli hän jää helposti ulkopuolelle keskusteluissa, jos puhun lasten kanssa suomea. Siksi joskus on helpompi puhua yhteistä kieltä, vaikka puhunkin lapsille. Koskee tietysti myös sitä, jos paikalla ketä hyvänsä muita, jotka eivät suomea osaa.



Mun on kuitenkin aika helppo ymmärtää, että jotkut lipeävät suomen käytöstä ja siirtyvät johonkin toiseen kieleen. Itse käytän suomea päivittäin, mutta silti sitä on vaikea pitää yllä, se menettää helposti kiinnostuksensa omissakin korvissani, saati sitten lapsen, jolle se on toinen, ylimääräinen kieli. Monet ulkosuomalaiset on sellaisia, ettei heillä ole välttämättä enää kovin tiiviitä suhteita Suomeen, ja silloin kyllä varmasti tosi helposti suomen kieli jää aika taka-alalle.

joka asui Irlannissa, irlantilaisen miehensä kanssa. Ei ollut opettanut lapsille suomea, koska eivät sitä kuitenkaan tarvitse. Siis järkyttävää ajattelua, etenkin kun kyseinen henkilö asui englanninkielisessä maassa ja lapsille kieliä olisi tullut vain kaksi eli englanti ja suomi eli varmasti se kaikkein helpoin tilanne, englannin kieltä kun melkein kaikki osaa jo entuudestaan niin perheenäidinkään ei tarvitsisi opetella uutta kieltä. Usein mietin miltä tuntuu käydä Suomessa, kun ei osaa maan kieltä eikä pysty sukulaisten kanssa kommunikoimaan, elleivät nämä puhu sitten jotain yhteistä kieltä lapsensa kanssa.



Se on totta, että suomen kieli on maailmanlaajuisesti pieni kieli, mutta mielestäni edut oppia suomi ovat paljon suuremmat kuin jättää oman vanhemman kieli oppimatta. Suomen kielen taitoisena lapsella on mahdollisuus tulla tänne opiskelemaan. Monessa maassa on lukukausimaksut, mutta Suomeen pääsee ilmaisten opintojen ja opintotuen piiriin jos on Suomen kansalainen. Voi tulla tänne töihin jne. miljoona kertaa helpompaa jos osaa jo kielen. Minä koen, että on sääli jos ei osaa vanhempiensa äidinkieliä.



Nico Rosberg on moneen kertaan harmitellut, ettei hän osaa suomea, vaikka on puoliksi suomalainen. Eiköhän tuo kerro jo aika paljon.



Kouluaikani tunsin perheen, joka muutti Englannista Suomeen, kun vanhin lapsi oli 13. Nuorempi oli jotain 8-vuotias. Äiti oli suomalainen, isä Englannista. Äiti oli aikoinaan jättänyt suomen opettamatta lapsilleen, koska ajatteli, että se olisi turhaa, kun lasten isä ei kuitenkaan ymmärtäisi ja eivät ajatelleet muuttaa Suomeen. No sitten kuitenkin muuttivat, en tarkasti muista miksi, mutta perheenlapsilla oli kova työ opetella suomi, varsinkin tuolla teinillä kun oli jo vanhempi. Perheenäiti katui hirveästi sitä, ettei ollut jaksanut opettaa suomea lapsille, kun nämä olivat pieniä. Lopulta lapset kuitenkin oppivat kielen, mutta oli se kovan työn takana.

Vieraskielinen lapsi omaksuu kyllä ympäristön kielen erittäin hyvin mutta tässä tärkeänä tekijänä on se että oma äidinkieli on vahva.

Vieraskielisen äidin tai isän pitäisi siis ensijaisesti puhua omaa äidinkieltään lapselle. Lapsi oppii kyllä suomen muualta. Kun virolainen äiti puhuu huonoa suomea lapselleen on vaarana puolikielisyys eli lapsen mikään kieli ei kehity äidinkielen tasolle.

Näin kävi monen suomalaissiirtolaisen lapselle Ruotsissa kun ajattelivat että olisi parempi puhua ruotsia lapsille kuin suomea.

Ulkomaalaisten yksinhuoltajien on ehkä hiukan pakko puhua asuinmaan kieltä lapselle, kun pelkäävät, että kielitaito jää vajaaksi.

Jospa itse kokeilisitte elää toisessa maassa ja puhua lapsillenne suomea, kun sitä ei kukaan muu ympärillä puhu, ennen kuin alkaisitte arvostelemaan.



Olen itse asunut jo kauan poissa Suomesta ja puhun uuden maani kieltä todella hyvin. Olen kyllä puhunut lapsilleni suomea vuosia, mutta silti se ei tartu niinkuin maan kieli. Heille se ei ole kerta kaikkiaan tärkeä kieli niin kuin minulle. Se palautuu aina, kun mennään Suomeen, mutta koska Suomi on kaukana ja matkat kalliita neljälle hengelle, niin ei siellä niin vain rampata kuin esim jostain lähellä olevista Euroopan maista.

opettaa lapsilleen suomea. Niinhän sinä olet tällä palstalla useasti kertonut. Kovin helposti lapset oppisivat toisen kielen, eikä siitä olisi heille mitään haittaa. Kaksi äidinkieltä on aina parempi kuin yksi.

Eikä yllättänyt taaskaan että vain haukkumisen aihetta on suomalaisissa. Suomen kielikin niin hirveä ja kamala ettei sitä kannata lasten oppia.

Suomen kielen äänne-kirjainvastaavuus tosiaan tekee lukemisen opettelun helpoksi. Tämä näkyy sitten Pisa-tutkimuksessakin. Tutkimusten mukaan myös englanninkieliset lapset tekevät paljon enemmän kirjoitusvirheitä vielä suhteellisen vanhoina (esim. 12-vuotiaina) koska äänne-kirjainvastaavuutta ei niin ole. Nykytutkimusten mukaan on paras kunkin puhua lapselleen äidinkieltään, sillä vaikka kuinka vahva jokin opittu kieli olisi, äidinkieli on kuitenkin "sydämen kieli" jolla vahvimmin ilmaistaan tunteita ja asioiden erilaisia vivahteita. Esimerkkinä eräs luennoitsija kertoi että vaikka kuinka opiskelisi suomea, ei välttämättä koskaan opi esimerkiksi sitä, mitä eroa on sihinällä ja suhinalla. Tämähän on suomea äidinkielenään puhuvalle ilmiselvää. Samanlaisia tapauksia on jokainen kieli pullollaan, ja monipuolista kielenkäyttöä ei ole mahdollista lapselle opettaa jos ei puhu kieltä todella lahjakkaasti. Melkeinpä väittäisin lukemani perusteella että vähintään toisen vanhemman on puhuttava lapselleen aitoa äidinkieltään jotta tämä voisi oppia minkään kielen omaksi äidinkielekseen eli todelliseksi tunteidenilmaisukieleksi.

Eihan suomalaiset tunteistaan puhu. Ja jos joku ilmaisu tarvitaan niin siihen riittaa v*ttu.

Vahanko olen talta palstaltakin oppinut sydammellista suomea joka kuullostaa niin ihqulta.

huomattavasti hitaampaa kuin suomeksi lukemaan oppiminen. Suomenkieline lapsi oppii jo 3 kuukaudessa yhtä hyvin lukemaan kuin englanninkielinen 2 vuodessa. Eikä todellaakaan suurin osa englanninkielisistä osaa lukea vielä 5-vuotiaana tai nuorempina. Täälläkin puhutaan 6 tai 7 vuodesta.

http://www.healthychildren.org/English/ages-stages/preschool/pages/Help…

Suomea on sitä paitsi huomattavasti nopeampi oppia lukemaan kuin englantia, koska sanat kirjoitetaan ja äänetään suurimmaksi osaksi samalla lailla. Tärkeintä, että alkaa hahmottaa kirjaimia ja kirjainyhditelmiä.

lukemaan jo viisivuotiaina tai ennemminkin ja suomalaisille se on vaikeaa viela seitsemanvuotiaana?

Taitaa olla vahan sellaistaa mutu-tietoa kun ei ole itse viitsinyt opetella englantilaisia aakkosia.

eli heprea, suomi ja englanti.

Koulussa opiskelevat kielet ovat aivan eri asia.

Tuossa aiemmassa esimerkissä taas olisi 2 vanhempien kieltä, vanhempien yhteinen kieli ja asuinmaan kieli eli yhteensä neljä kieltä.

Esim. Keke Rosberg on tästä esimerkkitapaus, hänen lapsensahan eivät osaa suomea.

Mutta oikeasti, sellaisiakin tilanteita voi olla olemassa, eikä tarvitse mitenkään kaukaa hakea. Esim. vanhempien yhteinen kieli ei ole kummankaan äidinkieli, asuinmaan kieli ei ole kummankaan vanhemman äidikieli. Jotkut eivät pidä asiaa tärkeänä, jos eivät aio ikinä muuttaa Suomeen takaisin (jos siis otan esimerkiksi suomen kielen). Itse pitäisin sitä ensiarvoisena, mutta ymmärrän, että arjen eläminen esimerkiksi neljällä kielellä on aikamoista pallottelua.

tätini mies puhuu lapsilleen hepreaa, koulussa opettelevat myös arabiaa. Tätini puhuu lapsilleen suomea ja miehensä kanssa englantia. Hyvin näyttää toimivan, tosin lapset eivät kirjoittaa suomea kun eivät ole koulussa sitä opiskelleet.

Jospa itse kokeilisitte elää toisessa maassa ja puhua lapsillenne suomea, kun sitä ei kukaan muu ympärillä puhu, ennen kuin alkaisitte arvostelemaan. Olen itse asunut jo kauan poissa Suomesta ja puhun uuden maani kieltä todella hyvin. Olen kyllä puhunut lapsilleni suomea vuosia, mutta silti se ei tartu niinkuin maan kieli. Heille se ei ole kerta kaikkiaan tärkeä kieli niin kuin minulle. Se palautuu aina, kun mennään Suomeen, mutta koska Suomi on kaukana ja matkat kalliita neljälle hengelle, niin ei siellä niin vain rampata kuin esim jostain lähellä olevista Euroopan maista.

Mulla oli sama tilanne ja eteen tuli muutto Suomeen. Lapsi suomen kielinen ilmaisu oli mielestäni vajaata 5-vuotiaana tänne tullessamme. Noin 3 kk päästä eroa ei enää huomannut. Konsultoin ammattilaisia asiassa, en pelkästään luottanut omiin havaintoihini.

Puhuin lapselle aina suomea. Mies ei ymmärtänyt, mutta ilmoitin hänelle, että se on hänen ongelmansa. Minä opettelin hänen äidinkielensä, hän voi halutessaan opetella minun. Tietenkään koskaan en juoninut miestä vastaan suomeksi, tuntuu, että moni sitä pelkää. Siis että puhutaan seurassa jotain, mitä ei toiset ymmärrä.

Ja kuinkas kävikään, mieskin lopulta muutti Suomeen omasta halustaan. Nyt miehen äidinkieli on passiivisempi, mutta kun lapsi siellä käy, ei usein, menee parisen viikkoa ja juttu luistaa. Toinen lapsi taas ei ole asunut miehen kotimaassa, suomi on ehdoton ykköskieli. Mutta ymmärtää isäänsä vaikka ilmaisu onkin heikompaa. Mutta hän ei olekaan asunut isänsä kotimaassa. Mutta muutos itsensä ilmaisemiseen toisella kielellä lasketaan viikoissa, jos sukulaisten luo "kielikylpyyn" pääsee. Nyt hän on vielä liian pieni.

Toivoisin, että ihmiset säilyttäisivät edes passiivisen kielitaidon lapsillaan. Jos satuja, kirjoja, piirrettyjä, tietokonepelejä ym. käytetään omalla äidinkielellä, niin kyllä siinä kehittyy kielen rakenteen taju. Sitten joskus on helpompi syventää oppimistaan.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2010121512868844_vi.shtml

Olen suomalainen ja asun ulkomailla, puhun lapsilleni suomea ja mieheni puhuu englantia (joka on siis seka hanen etta maan kieli). Silti aiotaan laittaa lapsi viela kielikylpyyn kolmannella kielella enka usko ongelmia tulevan, vaikka me kaikki joudutaankin ehka tekemaan enemman toita. Nytkin on jo vahan ongelmia esim. miten kannattaisi opetella lukemaan. Itse opettaisin tietysti suomeksi, mutta kylla kai lasten pitaisi ensin osata lukea maan kielella.



Tiedan monia maahanmuuttajia, jotka ajattelevat ettei heidan kielensa ole tarkea. Jotkut taas luulevat, ettei lapsi kuitenkaan opi kunnolla sita toista kielta. Luulen, etta vanhemmat kuitenkin myohemmin usein katuvat sita, etteivat antaneet lapselle mahdollisuutta opetella toinen kieli, se kun tulee lopulta aika helposti. Oma kokemukseni on tosin, etta lapsi on kylla ymmartanyt suomea alusta alkaen, mutta se suomen puhuminen tulee usein vasta sitten kun ollaan vietetty aikaa Suomessa ja lapsi on havainnut, etta muutkin puhuvat suomea.

Suomea on sitä paitsi huomattavasti nopeampi oppia lukemaan kuin englantia, koska sanat kirjoitetaan ja äänetään suurimmaksi osaksi samalla lailla.



Tärkeintä, että alkaa hahmottaa kirjaimia ja kirjainyhditelmiä.

Enimmäkseen puhun kyllä suomea, mutta englantia heti, jos seurassa on joku muukin englantia puhuva. Välillä tulee (vahingossa) puhuttua englantia muutenkin, jos lapsi ensin itse sanoo minulle jotain englanniksi. Lapsen ensisijainen kieli on suomi, mutta on asioita, joita hän osaa paremmin englanniksi.



Lapsi (3 v.) osaa kyllä erottaa kielet hyvin toisistaan, enkä ole hänen kielitaidostaan huolissani.

Olin ollut Saksassa jo 6 vuotta ennen esikoisen syntymää ja yritin puhua alusta asti Suomea, mutta usein kesken lauseen kieli vaan vaihtui ilman että huomasinkaan ;-)



Kotioloissa Suomen kielen puhuminen vielä onnistui, mutta jotenkin minusta se oli seurassa epäkohteliasta, kun kukaan muu ei ymmärtänyt. Poika kuitenkin oppi ymmärtämään Suomea erittäin hyvin,ja kun Suomessa oltiin lomalla niin viikon tai kahden loman jälkeen uskaltautui puhumaankin.



Me muutettiin Suomeen kun poika oli 6, joten en tiedä miten olisi kehittynyt Saksassa eteenpäin, luulen, että kun lukeminen ja kirjoittaminen olisi tullut ajankohtaiseksi, Suomen kielen taitokin olisi parantunut huimasti.



Suomessa oppi kielen sujuvasti kuukaudessa ja nyt puhutaan molempia kieliä. Joskus kotona saksaa, joskus suomea. Poika on nyt 8. Kuopus 3v ymmärtää molempia kieliä, puhuu enimmäkseen suomea.

Siis tämä kieli.