Ymmärtääkö teistä kukaan sellaista huumoria, jossa mies sanoo teitä lihavaksi?

kivaa, joskus muinoin entinen poikakaveri vitsaili tyyliin :ostan sulle joululahjaksi kuntopyörän niin laihdut. Silloin olin muka niiiiin ihastunut ja yritin miellyttää että nauroin mukana, paha mieli kuitenkin tuli. Nykyään olen oikeasti lihava, mun mies on normaalipainoinen eikä koskaan huomauta mun painosta mitään negatiivista. Jos itse kommentoin läskejäni niin tuumaa että olen kaunis ja hän rakastaa minua.

Tuli oikeesti tuosta viestitstä mieleen, että liekkö miehes mun entinen poikakaveri. Vaikka kyllähän tähän maailmaan monia samanmoisia mahtuu.

Nauretaan yhdessä. Äänensävy on se merkittävä asia loukkaannunko.

Nää on semmoisia asioita, joista voi vitsailla itse, mutta se loukkaa jos toinen niin tekee. Oma mies vitsailee usein, että änellä olisi tosi pieni kikkeli. Ei se ole totta, ihan normikikkeli on, mutta se on hänestä hassua. En silti itse ikinä lähtisi siitä hänelle vitsailemaan, että "niinpä, pikkiriikkinen katkarapu!" ;D

Lihava on niin voimakkaan negatiivinen ilmaisu, että siitä varmaan loukkaantuisin. Puhutaan toisistamme joskus pullukkana tai puntsukkana. Ei olla lihavia kumpikaan ja sen verran huumoria on, ettei loukkaannuta tollasesta.

Itselleen pitää kyetä nauramaan. Kyse on kuitenkin siitä, että omaan itseen kohdistuva huumori on ensi sijassa kunkin oma asia. Loukkaaminen ei ole fiksua. Tekemänsä loukkauksen väittäminen huumoriksi on mänttiä. Huumorintajuttomaksi syyttäminen on jo täysin lapsellista, jos sillä yritetään nitistää loukkauksella aiheutettu paha mieli.



Ikävä kyllä tuollainen loukkaaminen ja huumorihölinä on kovin yleistä aikuistenkin keskuudessa.



Jos se vaimokulta on päässyt pöhöttymään, parempaan tulokseen pääsee kun puhuu asiallisesti ja nätisti. Aikuinen ihminen kestää kauniin asiapuheen yleensä, mutta tuollaisen huumorin ja ilmiselvän v*ttuilun välistä rajaa ei ole edes olemassa.

vaikka aika paha suustaan muuten onkin. Mutta nyt, kun muutama viikko sitten löimme vedon jossa minä pudotan painoni normaalipainoon ja mies lopettaa tupakanpolton, olen saanut kuulla monenlaista nakkelua kiloista. Mutta tässä tilanteessa se sopii mulle eikä tunnu loukkaavalta, TIEDÄN että kelpaisin miehelleni näinkin mutta haluaa ärsyttää minua pysymään vedossamme.

...kun pystyy olemaan täysin varma siitä että puoliso ei tarkoita asiaansa ilkeällä mielellä. Ei tarvise miettiä että oliko tuo "vitsi" joku piikki tai puolitotena sanottu juttu. Kun vielä itse on varma itsestään, niin ei tarvitse miettiä niitä toisen tarkoitusperiäkään.



Meillä voidaan vitsailla monenkinlaisesta asiasta, mutta aina on täysin selvää että ilkeällä mielellä ei olla. Mies voi hyvinkin sanoa että laitapa sitä leveää takamustasi sivummalle että mahdutaan tähän 3 hengen sovalle. Hetkeksikään mieleeni ei tule että peppuni olisi liian leveä tai muuten huono.

ei ole koskaan kommentoinut negatiivisesti läskejäni, ja uskokaa niitä on reilusti. Tänäkin aamuna kutsui omaksi prinsessakseen...ja avioliittoa takana 15.v.

Mutta ymmarran, ettei kaikki ymmarra. Ma ymmarran siksi, etta en enaa ole muutenkaan kovin kaunis, eli mun itsetunto ei voi olla ulkonaon varassa. Toiseksi tiedan, etta mies tykkaa musta ja haluaa, vaikka ulkonako meni jo ajat sitten.

kylla ma vitsailen miehenpetitaidoista ja erektion kestavyydesta... meilla ei ole aihetta, josta emme joskus hirtehishuumoria vaantaisi. Tottakai pyydetaan anteeksi, jos osuu arkaan kohtaan, mutta harvoin enaa niin kay. Vastapainoksi pitaa osata puhua myos asiallisesti aiheesta.

Ja on hyvin tyypillistä sille sammakon suustaan omaa tyhmyyttään ja moukkamaisuuttaan laskeneelle kääntää tilanne 'pikkusieluisen ja huumorintajuttoman' kuulijan viaksi.

jos naisella ON ylipainoa. Mutta itse en osaisi loukkaantua, kun olen pikkuinen nainen kaikin puolin. On se nimittäin hassua, jos joku sanoo tällaista riukua lihavaksi. :)

se sanoo. Oikein miellelläni "esittelen" näitä läskejä. Olemme olleet,n iin kauan yhdessä sanomme puolin ja toisin. Olenhan minä nuorena ollut suorastaan hoikka ja nätti, muistelkoon niitä aikoja.

tai ainakin pienempi kuin eksällä. Sitten voi katsoa, että naurattaako se.

En usko oikeasti, että sellaisia naisia on olemassa, jotka tuollaista huumoria ymmärtäisivät.

ihan huumorilla menee.. eihän nyt oma rakas sellaisella halua loukata vaan pidetään toisistamme sellaisina kuin olemme emmekä edes yritä peitellä sitä että olemme hieman tukevassa kunnossa. yhdessä laihdutamme... :) mitä elämä olis jos oltais niin tiukkiksia aina?

Jos mieheni huumori kestää vastavuoroisesti naljailun pälvikaljusta. Nyt sitten voikin miettiä miksi huumoria pitäisi laskea asiasta joka toiselle voi olla hyvin arka paikka.

ihan huumorilla menee.. eihän nyt oma rakas sellaisella halua loukata vaan pidetään toisistamme sellaisina kuin olemme emmekä edes yritä peitellä sitä että olemme hieman tukevassa kunnossa. yhdessä laihdutamme... :) mitä elämä olis jos oltais niin tiukkiksia aina?

pyöreitä ollaan molemmat, sama BMI.

Mutta toisaalta, jos joku on sinnikkäästi ja ahkerasti syönyt itsensä lihavaksi, niin luulisi hänellä olevan voimia kestää myös leikinlaskua painonsa kustannuksella.

Eli ymmärrän jollakin tapaa - voihan se myös olla jotenkin "viattomalta" vaikuttava tapa kannustaa puolisoa pudottamaan painoa.

Olen itse ollut tosi läski (pudotin 30 kg). Mies ei laskenut leikkiä, vaan puhui vakavasti mulle asiasta.



Ja tällä nyt EI tarkoita niitä, joilla on ylipainoa lääkityksen, väärän puolison, ilkeiden naapureiden, painavien luiden, geenien tai masennuksen vuoksi.

mikä sellaisessa on toisen mielestä hauskaa, mutta ei se sitä muuta että itse kyllä pahoittaisin mieleni.