Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mennessäni naimisiin/sitouduttuasi loppuelämäksesi toiseen ihmiseen, oletko ajatellut..

Vierailija
19.05.2010 |

..että tuo toinen ihminen on todellakin juuri se ihminen, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Oletko ollut aivan varma, että missään ei ikinä voisi tulla vastaan parempaa kumppania?

Oletko ollut aivan varma, että et koskaan tule haikailemaan jotain muuta?

Tietääkö sen aivan varmasti, että toinen on se oikea?

Kommentit (60)

Vierailija
21/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koko ajan tossut lähtökuopissa, jos vaikka saisi vielä vähän paremman... ja vielä vähän paremman...

Ihastuksia voi tulla ja mennä - päätökset pitävät.

Vierailija
22/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olimme olleet yhdessä 3,5 vuotta. Sitä varmuutta en osaa kuvata.Oli ollut monta suhdetta sitä ennen, pitkiäkin. Tämä oli ainoa, jossa tunsin tämän varmuuden ja niin vakaata rakkautta.



Edelleen 12 vuoden yhdessäelon jälkeen olen varma siitä, että valintani oli paras mahdollinen. Komein, kiltein, vastuullisin, hauskoin, arvoiltaan yhteensopivin, älykkäin, lempein, rakastavin, kärsivällisin.



Joskus kuitenkin epäilen riittääkö sekään - onko minusta naimissaolijaksi? Hyväksi puolisoksi? Ketään "parempaa" en usko koskaan läytäväni. Ainoastaan, että *minun* pitää koittaa jatkuvasti kasvaa paremmaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tunnistin kyllä hyvän tavaran kun sellainen tuli – ONNEKSENI – vastaan!



Hän kosi ensitreffeillämme. Muutimme heti yhteen, vuoden kuluttua naimisiin ja nyt 2 ihanaa lasta ja vuosia takana.



ps. olimme 3-kymppisiä tavatessamme



Vierailija
24/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka on toisella kierroksella. (Hassu sanonta muuten. Lapsetko sen toisen kierroksen tekee? Vai se jos on ollut naimisissa? Harvahan sen ensimmäisen ihastuksen kanssa nykyään elää loppuelämäänsä.)

On sitten paljon enemmän prinssiainesta kuin entinen, "ensimmäisen kierroksen" mieheni. No, tietenkään ei ole tarkoitus olla koko ajan lähtökuopissa, vaan täytyy olla halua sitoutua, mutta joillekin se oikea (tai se sitoutumishalu...)vaan löytyy vähän myöhemmällä iällä, ja on sitten niin ihanaa:)

Vierailija
25/60 |
20.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ajattelin todellakin, että tämän miehen kanssa minä haluan olla koko loppuelämäni, tähän mieheen haluan sitoutua, hänen kanssaan tahdon tehdä ja kasvattaa lapseni, ja hänen kanssaan haluan viettää eläkepäiväni sanaristikoita yhdessä tehden. Uskoin, että tämä on se oikea, enkä enää koskaan haikaile ketään muuta.



Kahden avioliittovuoden jälkeen, ensimmäisen lapsemme vauvavuoden lopulla, avioliittomme oli kriisissä. Minä en osannut kuvitella elämääni ilman miestä, uskoin edelleen hänen olevan se oikea ja että haluan vanheta miehen rinnalla - mies vaan ei ollut varma, tunteeko hän niin. Olimme asumuserossa jonkin aikaa, palasimme yhteen ja roolit olivat heittäneet härän pyllyä. Mies, joka siis teki aloitteen asumuseroon, oli myös se, joka halusi palata takaisin yhteen. Kävimme terapiassakin, miehen toiveesta ja aloitteesta, ja asumuseromme jälkeen olemme taas asuneet ja eläneet avioliitossa 4 vuotta (yhteensä siis 6v avioliittoa takana). Koko tämän neljä vuotta minä olen ajatellut, että ehkä tämä mies ei olekaan niin upea ja mahtava kuin kuvittelin - ehkä hän ei olekaan se oikea. En ehkä haluakaan viettää eläkepäiviäni hänen kanssaan, koska kunhan lapset jonakin päivänä muuttavat kotoa, meillä ei ole enää mitään yhteistä, paitsi sama katto pään päällä. Tällä hetkellä uskon, että jos olemme ylipäänsä naimisissa vielä lasten pesästälennon jälkeen, meillä kahdella ei ole enää mitään sanottavaa toisillemme sen jälkeen, kun viimeinen muuttokuorma on kuopuksen yksiöön/huoneeseen tms. raahattu. Eihän meillä nytkään ole muuta yhteistä puhuttavaa kuin lapset.



Minä kuvittelin saavani puolison, elämänkumppanin, mutta niin vain kävi minullekin, että yksin jäin, vaikka avioliitto virallisesti onkin voimassa ja samassa osoitteessa asumme. On sitä tietysti tullut paremmastakin haaveiltua, mutta en oikeastaan usko, ettäkö sellaista oikeasti olisi olemassakaan. Siksi en ole jaksanut ruveta eroamaankaan, en halua sotkea lasteni elämää pelkästään omaa itsekkyyttäni, vain siksi, että "äidin on helpompi olla yksin kun on ihan oikeasti yksin, eikä avioliitossa yksin". Hyvässä lykyssä mies saa 5-10 vuoden sisällä jonkun villityksen, keksii haluavansa elää villiä ja vapaata elämää, naida parikymppisiä teinejä, juoda kaljaa kavereiden kanssa aamunkoittoon ja heivata vaimon sekä lapset. Se olisi minulle oikein mukava ratkaisu, mutta luulenpa, että sekin on liian mukava, jotta se koskaan toteutuisi.



Ap, sitä ei siis voi tietääkään, onko se joku oikeasti se oikea. Vaikka miten olisi varma, parin vuoden päästä voi olla jo aivan muuta. Ihmiset muuttuvat, minun mieheni on joskus sanonut etten ole enää yhtä kiva ja rento kuin olin ennen lapsia, enkä minä olisi uskonut avioliittoa solmiessani, että mieheni tulisi jonakin päivänä sanomaan, että haluaa asumuseron, ehkä jopa avioeronkin, koska ei ole varma, haluaako sittenkään vielä perustaa perhettä. Minä kuvittelin meidän molempien sitoutuvan toisiimme niin, että tuli mitä vain, seisoisimme aina toistemme rinnalla, mutta sittemmin olen oppinut, ettei meidän suhteemme ja avioliittomme ole niin vahva. Minäkin uskon, että parisuhde ja avioliitto on myös tahdon asia, vaikka siihen tarvitaan rakkauttakin. Rakkaus ylläpitää tahtoa, ja tahto rakkautta. Meillä oli kyllä rakkautta, tiedän sen, mutta tahto on loppunut, ja sen myötä se rakkauskin on hiipunut.

Vierailija
26/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysymyshän on tahdosta. Tahdon olla tuon kanssa loppuelämäni. Ei siihen muuta tarvita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aivan varmasti maailmassa on paljonkin parempia kumppaneita, mutta tosiaan kyse on sitoutumisesta.

Mennessäni naimisiin/sitouduttuasi loppuelämäksesi toiseen ihmiseen, oletko ajatellut..että tuo toinen ihminen on todellakin juuri se ihminen, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Oletko ollut aivan varma, että missään ei ikinä voisi tulla vastaan parempaa kumppania?

Oletko ollut aivan varma, että et koskaan tule haikailemaan jotain muuta?

Tietääkö sen aivan varmasti, että toinen on se oikea?

Vierailija
28/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihanaa lukea tällaisia kirjoituksia :) Piristävät oloa kummasti ja luovat uskoa! Jotenkin tämä nykymaailman meno, jossa erotaan ensimmäisen vastoinkäymisen osuessa kohdalle, saa epäilemään, että onko yhtään hyvää, kestävää suhdetta olemassakaan. Ihanaa kuulla, että on!



Ehkä mun on todellakin vain luotettava, että tässä se on.. ja katsoa rauhassa ajan kanssa.. mikäs kiire tässä on, ollaan tunnettu vasta muutama kuukausi :)





ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta sen jälkeen päätöksen takana pitää vaan seistä, tuli mitä tuli... tai no, ei mitä tahansa tietenkään kenenkään tarvitse niellä, mutta se lähtemiskynnys on nykyään monella vähän turhan alhainen.



Vierailija
30/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta jos jää vaan odottamana aina vain parempaa voi olla, että jää ilman kokonaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko hän P-A-R-A-S !?

Miten ihmeessä joku voi ajatella että tätä parempaa ei ole?



Oletko noin itserakas? Eikö tässä haeta sinun kanssa toimeentulevaa ihmistä? Onko parisuhteessa joku näytönpaikka?

Minusta on selvää onko Maaret sulle sopiva; tuletteko te juttuun? Viihdytte keskenänne, ikävöit häntä, te puhutte ongelmista, voitte suunnitella tulevaa, teitä kiinnostaa samat asiat tai voitte antaa toisen tehdä mistä on kiinnostunut (siis arvot natsaa).



Ei voi sanoa että löytää TÄYDELLISIMMÄN ihmisen.

Ei semmoista ole, on olemassa monta jonka kanssa olisi hyvä suhde. Ei niitä kaikkia voi ottaa, eikä ihmisiä voi lokeroida paremmuuteen parisuhteessa.

Sun pitää valita, haluatko tälläsiä asioita joita tämä ihminen edustaa ja tämä ihminen haluaa/unelmoi.



Loppuelämästä ei kukaan tiedä. Sun elämä voi loppua huomenna kun ajat pyörällä ilman kypärää ja auto törmää suhun.

Tai saatat vammautua, miten on? Jääkö Maaret silloin kanssasi? Sitä on rakkaus.

Jättääkö se sut koska et koskaan voi kävellä? SINÄHÄN menetät tässä jotain myös..



Elämässä saa haikailla montaa asiaa, ei kaikkea voi saada.

Mulla on täydellinen mies, vaikka onkin joskus täysi ääliö -mutta osaan kyllä ajatella että mieskin joskus pitää minua pönttönä. Me ollaan ihmisiä.



Siksi puhutaan uskosta, toivosta ja rakkaudesta kun mennään naimisiin.

Ei koskaan voi tietää, mutta pitää rakastaa, toivoa ja uskoa. Ei ole muuta.

Vierailija
32/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

väkipakolla vikoja, kun kukaan ei ole täydellinen. Sellaista miestä et tule löytämään ja toisaalta et varmaan ole itsekään täydellinen.

Avioliitossa nimenomaan hitsaudutaan yhteen pikkuhiljaa ja halutaan olla yhdessä.

Jos et usko parisuuhteen kestävyyteen niin mieti kaksi kertaa rupeatko tämän miehen kanssa mihinkään vakavampaan. Miehelläkin on tunteet ja mihellä on oikeus tietää ajoissa, jos olet tuota mieltä mitä olet kirjoittanut.

Asiallisia vastauksia ja hyviä sellaisia.

Mä en tiedä mikä mua vaivaa, olen löytänyt miehen, jonka kanssa viihdyn ja joka pitää todella hyvää huolta minusta ja lapsestani. Tämä mies tekee mut todella onnelliseksi, vaikka on hänessäkin heikkouksensa (mm. herkästi suuttuvaa sorttia..). Ja mä todella myös haluan seksuaalisesti tätä miestä, palan halusta. Kaikki tuntuu olevan kohdillaan, mutta silti epäilen ja yritän löytää miehestä jotain vikoja miksi tämä ei voisi onnistua. Mulla on ongelma ja se on se, että en oikein usko parisuhteiden kestävyyteen. Liian monta katkennutta suhdetta takana.. ikää mulla on 30v.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nimenomaan: tahdon!

Ei siinä naimisiinmennessä kysellä että olisitko ton kaa jos se keittää sulle joka aamu kahvit ja ottaa illalla suihin.

Tai niin kauan kuin huvittaa, haluaa vaihtelua.



Naimisiin mennessä kysytään tahtomista. Tahtoa uskoa, toivoa ja rakastaa.



34

Vierailija
34/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihanaa kymmenvuotishääpäivää vietettiin viime kesänä. Yhtään suurempaa kriisiä ei ole ollut; kerran jonkinlainen vastoinkäyminen, jossa mieheni osoitti olevansa minulle sataprosenttinen tuki tilanteessa kuin tilanteessa. Lisäksi mieheni on ällistyttävän rakastunut minuun yhä.



Varsinaiseen kysymykseesi: normaali määrä elämänkokemusta, seurustelukokemusta ja itsensä tuntemista kyllä kertoo (ainakin minulle) miten täydellinen match mieheni minulle on.



Jos jostain putkahtaisi vielä täydellisempi kumppani - mikä on periaatteessa kai mahdollista vaikka sellaista en ole tähän mennessä nähnyt - en todella tiedä miten hän minut ikinä saisi. Miehelläni nimittäin on yhteensopivuutemme lisäksi toinenkin ässä hihassaan: yhteinen historiamme. Toki elän mieluiten sen ihmisen kanssa, jonka kanssa voin muistella yhteistä, hienoa taivalta.



Ja sitten vielä se kolmas ässä: yhteinen ihana lapsemme, jolla haluamme säilyttää sen ehjän, harmonisen perheen jossa hän on elämänsä aloittanutkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietin myös että voinko rakastaa jos toinen kaljuuntuu, lihoo, tuhoutuu tulipalossa kasvoiltaan tai kropaltaan, halvaantuu yms yms


Tämä tosiaan on hyvä ajatustesti molemmin puolin. Meillä kummallakin vastaus tähän on selkeä kyllä. Kokemusta on toisenlaisestakin ihmisestä, jolla siis vastaus tähän oli ei - ja vähäänpä olisin tyytynyt jos olisin hänen kanssaan jatkanut. Jos on huithapeli tässä suhteessa, näyttää olevan suurta syytä epäillä onko tyypistä kumppaniksi ja vanhemmaksi muutenkaan.

Vierailija
36/60 |
20.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

No voihan sen unelmien prinssin pyydystää nelivitosena sinkkuna, kun se prinssi on toisella kierroksella ja alkaa hoitamaan joka toinen viikonloppu sen lapsia.

niin silloin ne lapset eivät haittaa mitään - vaikka sellaista ilmeisesti yritit tässä vihjata. Miksi yleensäkään on automaattisesti hyvä jos on mennyt naimisiin nuorena? Ihan yhtä hyviä avioliittoja on niissäkin, jotka solmitaan vanhempana.

Vierailija
37/60 |
20.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka vastaan tulisikin muita, sillä hetkellä jopa omaa kumppania parempia ehdokkaita, omassa liitossa pysytään.

Rakkaus on tahtolaji, eikä ole olemassakaan mitään "sitä oikeaa".

Viihdeteollisuuden luoma kuvitelma.

Jokaiselle on olemassa useita hyviä kumppaneita, ja kun yhteen sitoutuu on kyse TAHDOSTA.

Vierailija
38/60 |
20.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olisi jokaisen morsiamen hyvä miettiä, menisikö naimisiin jos joutuisi menemään salaa maistraatissa, eikä saisi juhlia ja tekokynsiä ja kampaajaa ja prinsessapäivää ja unelmiensa pukua, lahjalistaa ja timanttisormusta.



Jos silti olisi valmis valmis menemään naimisiin, on jo aika vahvalla pohjalla.

Vierailija
39/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ehdotti vihkikaavaan lisäystä; tahdotko puolisoksesi tuon toisen, vaikka hän tulee joskus tulevaisuudessa loukkaamaan sinua pahemmin kuin kukaan toinen koskaan pystyy. Ja jos tahdotte, te selviätte siitä.



Täydellistä ei ole. Remppakaveriakaan ei kuitenkaan kannata ottaa (siis kaveria, jonka aikoo muokata haluamukseen: varma tappio).

Ei se vikojen etsiminen haitallista ole, jos tavoitteena on pohtia, tahdonko elää niiden kanssa. Jos tavoitteena on etsiä vikoja, jotta saa syyn erota, on sitoutumiskammoinen).



Katso myös perhettä ja kavereita. Koskaan et ene naimisiin vain yhden kanssa.

Vierailija
40/60 |
19.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että mies on minulle sopiva kumppani ja naimisiin mentiin loppuelämäksi. En usko mihinkään Oikeisiin, vaan Sopiviin. Eiköhän maailmassa ole montakin miestä, jonka kanssa voisin viettää ihan kivan elämän, mutta tämä oli se, jonka tapasin ja johon sitouduin. En ole katunut hetkeäkään, eikä kymmenen vuoden aikana ole tullut vastaan yhtään toista, joka olisi viehättänyt enemmän!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä viisi neljä