Mikä on kivuliain toimenpide, jonka olet kokenut?

viimeksi kävin pissankarkailututkimuksessa, missä mitattiin virtsanvirtausta... ---> sattui ihan p********sti, itku pääsi, koska tehtiin puuduttamatta (virtsaputkeen työnnettiin 1tai2 putkee, joista työnnettiin nestettä rakkoon. Ja puuduttamatta, koska muuten lopputulos ei olisi kuulemma onnistunut.)



Lapsivesipunktio viime raskaudessa kahdesti --> ei sattunut, hyöty vauvalle meni mahdollisien kipujen ohi





Yläraajojen hermoratatutkimus--> varmasti pahinta mitä ikinä on tehty!!!!!!!!!!!!!!!!! Neuloja alleihin ja käsivarsiin muuallekin, IHAN HIRVEÄÄ KIPUA!!!!!!



Ahdistavin ehkä on ollut yläkropan magneettikuvaus, kun piti olla muistaakseni 40min liikkumatta...



Noloin ikinä on tutkimus, missä oli vissiin 4 kandia gynekologin mukana, niistä se mies (poika) suoritti tutkimusta mun alapäässä toisten katsoessa...

Kolmen lapsen äitinä kivuliain kokemus oli kolmannen lapsen sektio, jossa jostain syystä puudutus ei toiminut! Rukoilin itkien anestesialääkäriä antamaan lisää epiduraalia, mutta ei kuulemma voinut enempää antaa. Laittoivat sitten paikallispuudutteita, mutta leikkaus eteni koko ajan ja tunsin kivut. No, hengissä selvittiin ja enpä tuota juuri muistele.



Eka lapsi syntyi alakautta, toka sektiolla jossa puudutteet toimi - ei mitään kipuja.

* suunniteltu sectio, jossa puudute lakkasi kesken



* pirstaleeksi murtuneen ranneluun kipsaus:

yksi hoitaja piti käsivarresta kiinni, toisen (isokokoinen voimakas mies) vääntäessä väkisin rannetta oikeaan asentoon.

ja sit kakkosena peräsuolen tähystys

maksasta koepalojen otto, iho puudutettiin, leikattiin pienillä saksilla ihoon reikä jotta se koje mahtui sisään, sitten kone sisään, NAPS pala irti. tämä toistui kolmen palan verran. voin kertoo, että kyllä oli nimittäin maksa erittäinkin tunnokas ja sattui aivan mielettömästi!!

on tässä joutunut kestämään vaikka mitä: juurihoitoa, hampaanpoistoa, lapsivesipunktion, ohutsuolen tähystyksen ja ties mitä. Kivuiliaimpana tulee kuitenkin yllättäen mieleen tikinpoisto varpaiden välistä, kun haava oli tulehtunut. Oikein lähti säväreitä aivoihin asti, hyi. Tuo hermoratatutkimus, olen kuullut, on todella tuskallinen. Onneksi olen siltä säästynyt.

Tulehtuneen hampaan juurihoito. Puudutus ei toiminut...



munajohtimien tähystys, katetria ei saatu kohtuun, kun kohtu oli silloin ennen lapsia taaksepäin kallistunut. Kohdunkaulan kipu on jotenkin sietämätöntä.



Häpyhuulen korjausleikkaus (synnytysdamagea). Pesu ja puudutusneulat. Suhteellisen herkkää aluetta, varsinkin kun ei ole synnytyksen tuomaa adrenaliinia ja endorfiinia systeemissä. Silloin parsiminen ei sattttunut läheskään niin paljon.

Synnytys tietysti oli kamalaa, mutta sen lisäksi tulee mieleen mustapäiden poisto kosmetologilla korvanlehdistä teininä. Ylipäänsä koko mustapääoperaatio sattui aivaan sairaasti ja korvat oli helvettiä. Enpä ole sen jälkeen kosmetologilla käynyt.

Kierukan laittaminen tai pois ottaminen.



Olen synnyttänyt, ja kai sekin oli kivuliasta, mutta se on niin unohtunut.

puudutus oli varmaan loppunut ja koko operaatio sattui ihan kamalasti. Lääkäri tuhisi jotain kriittistä tyyliin 'ei tuo nyt voi noin paljon sattua', mutta sattuipa vaan.



Muuten olen selvinnyt hampaiden poistoista sun muista suht vähillä kivuilla. Kerran aikuisena oli karmean kivulias korvatulehdus, mutta korvaa ei silloin onneksi puhkaistu.

Itse sektiohan ei tunnu miltään puudutuksen jälkeen.

melkein kahdeksi kuukaudeksi. Hämmästyttävää kyllä toisesta nänninpäästä katosi prosessissa puolet! Nyt se on palautunut, mutta miten ihmeessä tollanen on mahdollista. Joka tapauksessa tuntui aika ikävältä kun pahimmassa vaiheessa lapsi imaisi vereslihalla olevasta ja rupisesta nännistä ekan imaisun. Se tuntui selkärangassa asti juilaisuna. Tämä parin tunnin välein. Miten ihmeessä sitä jaksoi! Jokin hormoonihulluus kai.

Sattui niin, että pyörryin toimenpiteen jälkeen!



Synnytykset ja sectiot oli ihan kakun pala tohon verrattuna :-(

ei siis sellainen tärykalvon takana oleva tulehdus kuin lapsilla vaan korvakäytävän seinämät olivat tulehtuneet ja korvakäytävä täynnä mätää. Se piti poistaa koska en kuullut mitään sillä korvalla ja korvatipatkin piti saada seinämiin vaikuttamaan. Siispä imastaan mädät korvasta pois. Toimenpide piti tehdä useita kertoja koska ei millään meinannut parantua, söin monta lääkekuuriakin.



Muut lääkärit olivat vain imaisseet "imurilla" töhkät pois ja hyvä tuli. Mutta tämä lääkäri sanoi että puudutetaan korva kun on niin pahasti tulehtunut, ettei käy sitten niin kipeää. Hoitaja laittoi suuren vanupuikon päähän puuduttavaa voidetta ja sen lääkäri tökki korvakäytävän seiniin. Sattui ihan saatanasti ja sen jälkeen piti odotella 30min että puudutus vaikuttaa, jonka jälkeen imastiin mätä pois. No ei tuntunut mädän imaisu ollenkaan täytyy myöntää. Mutta koko korva sykki kivusta kun lääkäri vanukepillä oli tökkiny korvaan. Kipu tuntui paljon hirveämmältä kuin ilman puudutuksen laittamista ja oli monta tuntia kipeä. Synnytyskään ei ollut niin kauhea.

jolle haamaskiven poisto on ollut se karmein juttu. Kyyneleet vain huilas silmistä kun täti repi koukulla ikeniä. Siihen verrattuna sektion jälkeiset kivut oli pientä (siis mulle, paranin sektiosta poikkeuksellisen hyvin kun ilmeisesti kudostyyppi hyvin uusiutuva tai jot.).

Ja niitä sirpaleita piti sitten keskussairaalassa puudutuksessa poistaa. Koko kämmen ja käsivarsi vedettiin auki ja sieltä niitä sirpaleita sitten nypittiin. Särky oli järkyttävä sen jälkeen kun puudutusaineesta loppui teho. En muista, että mikään sen koommin olisi sattunut niin paljon.

Siksi vaadinkin alatiesynnytyksen kahden seuraavan lapsen kohdalla, oli paljon "mukavampaa". ; )



Lähden kohta hammaslääkäriin, ikivanha paikka on irronnut ja pitää laittaa uusi. Paikka on aivan hermon vieressä ja todella suuri, toivottavasti en tule tähän ketjuun tunnin päästä avautumaan... ; D

kaksi imukuppisynnytystä (ilman puudutteita) ja niihin liittyvät ompelut.



ei TODELLAKAAN vedä vertoja juurihoidolle, kolonoskopialle yms. kokemalleni.

En voi tietää kivuliaampaa kuin että etsivät minulta raskaana ollessa kohdun suuta! Joka oli niin takana mutta väki pakolla kuulema täytyi kokeilla.

Sitten ultrassa kokeili mahtuuko vauva tulemaan!

Ensin työnsi sormet sisälle ja tunnosteli jopa vauvan päätä! Sitten vielä teki tutkimukset persreijän kautta ja piti siinä sitten vielä lihaksia yrittää rentouttaa! MIKÄÄN ei ole ollut niin kivuliasta kuin tuo.

varten piti tehdä muotti hammaslääkärissä. Suu oli täynnä tavaraa ja se piti vielä saada hetkeksi aikaa purtua kiinni (liittyy jotenkin siihen muotin tekoon) koski kieleen ja ties mihin niin perkeleesti. Kyyneleet valui pitkin poskia.