Lue keskustelun säännöt.
Onko kamalaa, jos 4-vuotias istuu rattaissa?
Kommentit (92)
Onko ihme että lapset on nykyään ylipainoisia, jos ainoa liikuntamuoto on lusikan nosto ruokapöydässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaa varmasti, jos on kiire jonnekin. Ei tarvitse jäädä kaikkia oksanpätkiä tutkimaan ja ojanpohjia kaivelemaan, kun pitää ehtiä johonkin sovittuun tapaamiseen lapsen kanssa.
Kyllähän lasta voi pitää kädestä kiinni, niin ei jää ojien pohjiin.
siis meidän lapsi ainakin osaa nelivuotiaana lasketella aikuisten rinteessä, luistella, sukeltaa muutaman metrin ja potkia palloa pikkujunnujen ryhmässä. Jos tuo pari kertaa vuodessa rattaissa tekee hänestä ylipainoisen tms niin sitten olkoon niin ;)
Tuon ikäisen jatkuva rattaissa istuttaminen ei enää ole normaalia, useimmat ajavat jo pyörällä itse ja jaksavat hyvin kävellä muutaman kilometrin matkan.
tässäkin ketjussa on mainittu harvakseen sattuvia tilanteita kuten työmatkan helpottaminen joskus, eläinpuistossa liikkuminen, sairaan lapsen kuljetus, kiire... Mutta mammat jatkaa vaan. Kuka tuntee nelivuotiaan joka oikeasti on päivittäin rattaissa? Myöntääkö joku tekevänsä niin? Onko tässä nyt oikeata ongelmaa vai teidän kuvitteluja taas...
nuorimmainen oli sellainen taivastelija ja toisaalta sai päähänpistoja sännätä johonkin että sen kanssa olisi ollut mahdotonta liikkua 4veenä kun 2 muutakin lasta mukana. Kaupassa oli räpläämässä kaikkea kun katsoi toiseen suuntaan. Ja ihan normaali vilkas ja utelias lapsi on.
mutta alkaisin kyllä tuon ikäistä jo pettaa siihen, että itse kävellään. Tuon ikäinen jaksaa jo kävellä monta kilometriä, joten rattaat tuntuu turhalta, jos on terve ja normaalisti kehittynyt lapsi.
Meillä jäi rattaat alle 3v jo pois, koska lapsi itse ei suostunut niissä enää istumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se nopeutti matkantekoa tai oli muuten perusteltua. Lapsi kulkee painokäyrällä -15, joten aika laihana lapsi pysyi rattaista huolimatta.
Jos joku on sitä mieltä, että rattailla kuljettaminen korreloi sen kanssa, että ainoa lapsen harjoittama liikunta on lusikan nostelu, niin aika mustavalkoinen on käsitys maailmasta.
perhepäivähoitajille, vaan hoitavat itse - jopa kaikki kerralla - ja hoitavat myös sen arjen siinä sivussa.
lähipuistossa eikä ole tarvekaan liikkua minnekään rivakasti ja aikataulun mukaan. Sitähän te teette, nuhjaatte päivästä toiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku on sitä mieltä, että rattailla kuljettaminen korreloi sen kanssa, että ainoa lapsen harjoittama liikunta on lusikan nostelu, niin aika mustavalkoinen on käsitys maailmasta.
jos oikeasti on noin suppea ajatusmaailma ja onneton tilannetaju, niin ongelmat on silloin paljon suurempia kuin sillä Surkealla Ratasäidillä
Tuon ikäisen jatkuva rattaissa istuttaminen ei enää ole normaalia, useimmat ajavat jo pyörällä itse ja jaksavat hyvin kävellä muutaman kilometrin matkan.tässäkin ketjussa on mainittu harvakseen sattuvia tilanteita kuten työmatkan helpottaminen joskus, eläinpuistossa liikkuminen, sairaan lapsen kuljetus, kiire... Mutta mammat jatkaa vaan. Kuka tuntee nelivuotiaan joka oikeasti on päivittäin rattaissa? Myöntääkö joku tekevänsä niin? Onko tässä nyt oikeata ongelmaa vai teidän kuvitteluja taas...
Joo, musta on tyhmää tehdä aloituksia "onko normaalia kuljettaa 4-vuotiasta rattaissa", jos kyse on siitä, että kyseisellä lapsella on 40 asteen kuume. Kai sen silloin sanoo omakin järki, että on ihan normaalia. Mitä sitä enää kyselemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(ihan varmasti joku ilmoittaa käyttävänsä lasta lääkärissä pyörällä)
Eiköhän jokainen vanhempi osaa ihan itse ja omilla aivoillaan arvioida, milloin niitä rattaita tarvitaan. Naurettavaa ja lapsellista tuomita muiden ratkaisuja.
Kyse on lopulta kuitenkin vain RATTAISTA, oikeasti, hyvät aikuiset kanssasisareni. : D Ei siis esim. Euroopan taloukriisistä, ilmaston lämpenemisestä tai ihmiskaupasta. Kauhea haloo aivan naurettavasta asiasta.
Meillä melkein 4 v käyttää rattaita silloin, kun tilanne niin vaatii. Pätee myös esim. kumisaappaiden tai hellehatun käyttöön.
Ja todellakin, ongelman ydin noina noin kahtena päivänä vuodessa on se, että silloin ei ole autoa käytettävissä. Kävelemme normaalisti joka päivä hoidosta kotiin, joten kyse ei ole myöskään siitä että lapsi ei osaisi kävellä tms. Omaa elämäänsä pitää kyetä tarvittaessa myös tilapäisesti helpottamaan eikä vaan tekemään kaikkea vaikeimman kautta, sillä siitä ei tulla mitään palkintoja jakamaan.