Onko kamalaa, jos 4-vuotias istuu rattaissa?

Ennen kaikkea ei kuulu muille millään lailla.



Tapahtui muutama vuosi sitten:



Pienikokoinen 4 vee istui rattaissa, äiti työnsi. Mukana myös pikkusisarus kannettuna. Odotettiin tuttuja tulevaksi, lähistöllä oleva vanhempi rouva tuli tärkeänä selittämään lapselle "Noin iso tyttö ja istuu vielä rattaisssa. Kyllä tuon ikäisen pitää jo jaksaa kävellä".



Äiti vastasi jotain ympäripyöreätä. Rouva meni pois.



Rattaissa istuvalla 4-vuotiaalla oli tiukasti hattu päässä. Koska hatun alla oli kalju pää. Jalat särkivät hirvesti eikä kävely onnistunut oikein lainkaan. Syynä syöpähoidot. Vaan sepä ei vieraalle tädille kuulunut sitten niin pätkääkään.

olis kamalaa olla rattaissa!



;)

Ennen kaikkea ei kuulu muille millään lailla.

jos joku esittää suoran kysymyksen kuten ap, eikös siihen saa vastata suoraan?

Sairaat lapset on eri juttu - älytöntä vetää tuo syöpälapsiesimerkki mukaan tähän ketjuun. Tervettä nelivuotiasta en kuljettaisi rattaissa.

vielä melkein 6-vuotiaskin istunut välillä kevyissä sateenvarjorattaissa.

Jos lapsi on muuten terve ja todella vauhdikas, niin miksi hän ei saa pitkän päivän aikana tulla välillä rattaisiin huilimaan?

Kuten sanoin, rattaita ei arjessa käytetä ollenkaan eli mitään ylipainoista kompastelijaa ei lapsesta olla tekemässä.

mutta en normaalitilanteessa täysin ymmärrä. Jossain ostosreissulla, siis shoppailu, ei ruokakaupassa, on yleensä paljon paikkoja joissa voi istua alas jos alkaa väsyttämään. Huvipuistoissa on penkkejä kaikkialla, vaikkakin meidän kaksoset saavat jonkun adhd kohtauksen kun mennään vaikka linnanmäelle, eivätkä suostu istumaan yhtään mihinkään.

Korkeasaari ja muut eläinpuistot taas on olleet sellaisia että on ollut rattaat mukana. Siellä kävely on tylsempää kuin huvipuistossa ja ollaan päästy vähän nopeammin niistä tylsemmistä kohdista ohi.

Ennen kaikkea ei kuulu muille millään lailla.

jos joku esittää suoran kysymyksen kuten ap, eikös siihen saa vastata suoraan? Sairaat lapset on eri juttu - älytöntä vetää tuo syöpälapsiesimerkki mukaan tähän ketjuun. Tervettä nelivuotiasta en kuljettaisi rattaissa.

Tuli vaan mieleen niin elävästi tästä keskustelusta. Tätönen on meinaan varmasti kertonut ystävilleenkin, kuinka "taas kuljetettiin isoa lasta rattaissa" ;-): Lapsen tilanne kun ei kuulunut ohikulkijalle. Nykyisin takuuvarmasti vastaisi jo "kun mulla on tää syöpä", mutta nykyisin eivät myöskään jalat enää ole särkeneet samaan malliin.

esim. talvella kun ei pyöräily onnistu? Ja miksi pulkka on parempi kuin rattaat. Kyseleepi autoton äiti-ihminen, jolla kertyy lapsineen kilometrejä helposti kymmenenkin päivässä.

eikä voi pyöräillä (talvella) ja matkaa oikeasti on kymmenen kilometriä, pistä nyt herran tähden vaan se lapsi niihin rattaisiin. Kuulostaa niin rankalta touhulta, että mikä tahansa helpotus on tarpeen.



Missä vaiheessa muuten ajattelit, että lapsi alkaa kävellä? Vai meneekö esikouluunkin rattaissa? Kaverini esimerkistä nimittäin huomasin, että kun lapsi ei ole yhtään tottunut kävelemään, ei se 5-6-vuotiaana sujunut yhtään sen paremmin, eikä sen ikäistä jaksa edes kantaa enää.

Minä miestin aina näissä ketjuissa, että ne jotka kovasti purnaa rattaista " Ei kai nyt iso lapsi rattaissa istu" ovat useimmiten niitä, jotka liikkuvat paljon autolla.

Autoton perhe on jotenkin asia erikseen. Lapset saavat autottomassa perheessä varmasti keskimääräisesti enemmän liikuntaa kuin autollisessa perheessä. vaikka siis istuisivat jollain matkalla 4-vuotiaina rattaissa.

Ollaan ainut autoton perhe koko tuttavapiirissä ja meillä oli rattaat pisimpään. Mutta meidän lapsilla ei kunto lopu kesken. Itse asiassa nuo autoilla liikkuvat pullamössöt eivät pysy meidän lasten perässä.

Eli kokonaisuus ratkaisee. Pitää nähdä metsä puilta eikä takertua vain yhteen asiaan.

Normaalisti 4v. on mukana pyörällä tuollaisissa tilanteissa

ja matkanteko ilman rattaita kestäisi ikuisuuden - ja pahimmassa tapauksessa saisi kantaa sekä penskaa että ostoksia kotiin. Sama juttu jollain ulkoiluretkillä: jos pitäisi kävellä kilometritolkulla (5-10 km), rattaat ovat kätevät, sillä muutenhan retki jäisi tekemättä. Pienillä matkoilla tai jos liikkuisin autolla vain paikasta toiseen en käyttäisi enää rattaita.

Talla kertaa taitaa olla asiallisimpia vastauksia.

Mulla on 3,5v joka istuu usein rattaissa, eipa jaksa kavella jokapaivaisessa 30C helteessa kilometreja, muuten kylla ui ja liikkuu ahkerasti ;-), eli laiskaksi ei voi syyttaa.

Ilmasto kun on sellainen, etta iltapaivalla tod.nakoisemmin yllattaa ukkoskuuro, eli jos lahden liikkeelle, otan mielummin rattaat, saanpa ainakin lapsen rankkasateelta suojaan.

Ja, meilla ei ole kavelyteita, missa olisi turvallista pyorailla.....

Eli, olosuhteita on ihmisilla kuulkaa niin monenlaisia.

Minä miestin aina näissä ketjuissa, että ne jotka kovasti purnaa rattaista " Ei kai nyt iso lapsi rattaissa istu" ovat useimmiten niitä, jotka liikkuvat paljon autolla.

Autoton perhe on jotenkin asia erikseen. Lapset saavat autottomassa perheessä varmasti keskimääräisesti enemmän liikuntaa kuin autollisessa perheessä. vaikka siis istuisivat jollain matkalla 4-vuotiaina rattaissa.

Ollaan ainut autoton perhe koko tuttavapiirissä ja meillä oli rattaat pisimpään. Mutta meidän lapsilla ei kunto lopu kesken. Itse asiassa nuo autoilla liikkuvat pullamössöt eivät pysy meidän lasten perässä.

Eli kokonaisuus ratkaisee. Pitää nähdä metsä puilta eikä takertua vain yhteen asiaan.

Eh, meidän naapuri tuossa nukutti neljävuotiastaan rattaisiin päiväunille;) Oikein siis lähti kärryttelemään. Melko koomisen näköistä oli, kun muksu istui polvet suussa siellä...



Eli vastauksena kysymykseen: ei ole kamalaa, mutta on minusta outoa, jos lapsi on terve.

Meillä neljävuotiaat eivät ole enää olleet rattaissa, eivät edes ole pyytäneet tuon ikäisenä pääsyä rattaisiin. Pyörät ovat olleet kesällä käytössä ja potkulauta. Talvella on oltu pulkassa tai kävelty.

Se ei silti tarkoita, etteikö välinettä joutuisi vaihtamaan, etteikö linjoilla olisi pitkiäkin taukoja jne.



Eli jos vaihtoehtona on esim. kuntoliikuntana kolmen kilsan ripeä kävely metrolle kotoa kummassakin päässä kuin se että odotan ensin bussia kotona puoli tuntia ja takaisin tullessa taas puoli tuntia jne. minä kävelen mieluummin.



Lisäksi rattaiden kanssa saa kuskattua tavaraa ihan eri tavalla kuin kävellen.

Minä miestin aina näissä ketjuissa, että ne jotka kovasti purnaa rattaista " Ei kai nyt iso lapsi rattaissa istu" ovat useimmiten niitä, jotka liikkuvat paljon autolla. Autoton perhe on jotenkin asia erikseen. Lapset saavat autottomassa perheessä varmasti keskimääräisesti enemmän liikuntaa kuin autollisessa perheessä. vaikka siis istuisivat jollain matkalla 4-vuotiaina rattaissa.

Meille hankittiin auto vasta kolmannen lapsen syntymän aikoihin. Siihen asti käveltiin, pyöräiltiin + kuljettiin julkisilla. Sen jälkeenkin käveltiin jne paljon.

Minä saatoin kotona ollessani päivän aikana viedä eskarilaisen + hakea hänet (matka 1.3 km suuntaansa, eli kävelyä 2.6 kilometriä viedessä + hakiessa, eli yhteensä 5.2 kilsaa). Samoin kävimme kaupassa (matka 3 km suuntaansa) kävellen.

Nelivuotias pyöräili tarvittaessa, mutta ajoittain oli rattaat mukana.

Ja esim. kahden ensimmäisen lapsen ollessa pienempiä oli 4-vuotiaalla tarhamatka aamuisin aikuisen tahtiin kävellen 25 minsaa. Eli hänen tahtiinsa, reippaastikin, meillä olisi mennyt vajaa tunti :). Joten minä työnsin sattareissa tarvittaessa.

Jos kulkee kaikki pidemmät matkat autolla, ei ole sitä tilannetta, että on vähän kiire ja pitäisi mennä hakemaan veikkaa eskarista ja sinne kävelee aikuisen tahtiin reilu 10 minsaa ja 4-vuotiaan lyhyillä jaloilla reippaastikin 20 minsaa - ja olisi tulossa vauvan uni-aika eikä ehtisi käyttää tuntia hakuun :). Autoillenhan tuollainen matka on 5 minsaa sinne ja sama takas.

Kauppaan ei päässyt täällä Helsingissäkään bussilla ja jos illalla halusi tehdä muutakin, rattailla matkanteko nopsaan oli ainoa vaihtoehto. En päästä 4 vuotiasta vilkkaaseen liikenteeseen pyörällä! Kun meillä pyöräillään, menemme yhdessä pyöräteitä.



Ihan hyvin lapsi jaksoi ulkoilla ja liikkua, useita tunteja päivässä, vaikka välillä kulkikin rattaissa.

Ja joskus tosiaan menimme rattailla bussissa ihan vain siksi, että se oli ilmaista. Kahden opiskelijan perheessä kun rahat olivat välillä tiukilla. Minusta oli parempi säästää bussilipun hinnasta kuin laadukkaasta ruoasta.

on aivan kamalan tuomittavaa, mutta suurin osa lapsiperheistä kuitenkin sujuvasti kulkee autolla möys matkoja, jotka voisi esimerkiksi pyöräillä..

rattaissa lääkärissä. HÄnestähän ei mitenkään näkynyt tuo sairaus päällepäin eikä sen päivän terveydentila mutta onneksi minulla oli sateenvarjo mukana joten teidän sylkenne ei kastellut kokonaan.

Meillä on auto.



Mutta ei se estä liikkumasta! :D

Kyllä mekin päivittäin paljon liikutaan ulkona.



Meidän 4- vuotias kiskasee 10 kilsaa jalan tai pyörällä kerralla jos sikseen käy. Hidastahan se on, mutta ei meillä ole aina kiire!



Lapset urheilee ja 4- vuotias juoksee sarjassaan 400 m tosi rivakasti. ;)



Meillä oli matkarattaat laivalla viimeksi käytössä kun ikää lapsella oli 1,5- vuotta. Ei se niissä istunut kertaakaan matkan aikana ja kokoajan se käveli, kiipes ja juoksi.



25

Huokaus. Pitäisi varmaan aloittaa jokainen vastaus sanoilla: "Tämä mielipide koskee Suomessa asuvaa, tervettä lasta, jonka kauppa- ja koulumatkat eivät ylitä viittä kilometriä ja jonka asuinkunnan alueella on toimiva joukkoliikenne."



Tottakai on erilaisia tilanteita, eikä silloin sama vastaus päde. Jos minulta kysytään, yllä mainituissa olosuhteissa elävä lapsi pärjää mainiosti ilman rattaita. Toisissa olosuhteissa sitten ehkä ei. En nyt sanoisi että rattaissa istuminen nelivuotiaana on "kamalaa", mutta en myöskään laittaisi nelivuotiastani rattaisiin. Ei hän kyllä suostuisikaan.