Lue keskustelun säännöt.
Toisenlaiset frendit...mainiota asennekasvatusta kehitysvammaisista!
16.05.2010 |
Tänään tuli 4/6 jakso tuosta Toisenlaiset frendit -ohjelmasta. Kertoo 5 kehitysvammaisen elämän arjesta, iloista ja suruista. Ollaan katsottu 15-vuotiaan poikani kanssa jokainen jakso. Olen hämmästynyt, kuinka mielellään murrosikäinenkin tulee sitä katselemaan.
Ja ohjelma on todella hyvin tehty ja valittu mainiot tyypit! Toi Sonja on mun lemppari!Kannattaa katsoa - tulee aivan inhimillinen kuva kehitysvammaisista. Välillä tuntuu jopa, että ketkä tässä elämässä niitä vammaisia tai terveitä ovatkaan...
Jos missasit ohjelmat, ne löytyvät vielä Ylen areenalta tovin, tässä linkki uusimpaan ohjelmaan:
http://areena.yle.fi/video/983102
Kommentit (47)
laitoksessa. Eikä niissä tosiaan vaikeimmin vammaisiakaan makuuteta koko aikaa sängyissään. Kyllä heidät viedään viriketoimintoihin ja ulkoilemaan ja myös matkoille ja retkille mukaan. Miksikähän joku kertoilee ihan vääriä tietoja laitoksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisuudessa pidän ihan kaikkien vammaisten puolta. Ikinä en ole sanonut, että downit olisivat yksinomaan ihania ja terveitä. Tottahan toki downeilla sairauksia on, kenelläpä ei olisi. Mutta se kromosomimuutos itsessään ei ole sairaus. Eivätkä kaikki downit ole ihania, ainakaan koko aikaa. Kukapa meistä olisi aina iloinen ja ihana? Eihän se nyt ole elämisen ja olemisen oikeutus, että aina oltaisiin ihania. Niissä laitoksissa, joista minulla on kokemusta,on kyllä viety kaikkein vaikeimmin kehitysvammaisetkin matkoille mukaan. Yhtäkään ei ole makuutettu päiväkausia sängyssään.
laitoksessa. Eikä niissä tosiaan vaikeimmin vammaisiakaan makuuteta koko aikaa sängyissään. Kyllä heidät viedään viriketoimintoihin ja ulkoilemaan ja myös matkoille ja retkille mukaan. Miksikähän joku kertoilee ihan vääriä tietoja laitoksista.
Olen ollut pitkäaikaisosastoilla vuosia. Kyllä se on harva kerta kun muualle mennään. Kesällä onneksi sängyt viedään ulos niin saavat ulkoilmaa.
Olisi mielenkiintoista tietää, missä Suomen laitoksessa olet töissä jos teillä vaikeavammaiset viedään virikkeisiin ja ulkoilemaan. Meillä on laitoksen purun yhteydessä lopetettu nämä toiminnat ja siihen loppui heidän virikkeensä.
t. se 28 vuotta kehitysvammalaitoksessa työskennellyt
Palveluja saavat juuri ne kalleimman maksukykyluokan mukaan hinnoiteltavat asukkaa. Ei nämä pitkäaikaishoidettavat asukkaa. Henkilökunta on laitettu minimiin liikuntakyvyttömiltä, pitkäaikaispuolelta.
Henkilökuntaa on sitten pilvin pimein kriisiosastoilla ja autistiosastoilla. Siellä on toimintaa ja virikettä.
Olisi hauska tietää, oletko ihan oikeasti ollut vuodeosastolla töissä? Nimittäin on jo käytönnässä erittain hankalaa viedä vuoteilla asukkaita minnekään. Tai sitten olet ollut jollain osastolla, missä on asukkaita, jotka kykenee istumaan pyörätuolissa. Heidät kyllä saadaan autoon istumaan.
laitoksessa. Eikä niissä tosiaan vaikeimmin vammaisiakaan makuuteta koko aikaa sängyissään. Kyllä heidät viedään viriketoimintoihin ja ulkoilemaan ja myös matkoille ja retkille mukaan. Miksikähän joku kertoilee ihan vääriä tietoja laitoksista.
huone soluasunnossa ei liene liikaa toivottu. Vai voito teidät laittaa johonkin Romanian tyylisiin laitoksiin säilöön ?
Tykkään ohjelmasta ja tykkäisin lapseni joskus asuvan viihtyisässä rivitalossa.
Niin minäkin tykkäisin! mutta ei ole minulla ja tuskin lapsillanikaan koskaan varaa rivitaloon noilla palkoilla.
miksi ne ohjelman vammaiset saavat lasten tavoin "leikkia aikuista" ja yhteiskunta maksaa kaiken lystin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töissä vaikeasti kehitysvammaisten lasten luokalla. Siellä on vähän yli 10-vuotiaita. Mitä näille lapsille opetetaan? Irti vaipoista (yritys usein turha), että osaisivat katsoa silmiin kun puhutaan, että osaisivat itse syödä lusikalla... Siis samoja juttuja mitä tavallisille yksivuotiaille opetetaan.
Suurin osa päivästä lapset huutavat kurkku suorana.
Avustajat vaihtuvat tiheään, koska se työ on todella rankkaa. Nostan kyllä hattua jos joku on työskennellyt vaikeasti vammaisten lasten parissa 28 vuotta! Suurin osa ei jaksaisi kuukauttakaan.
Onko tosiaan parissa vuodessa laitoshoito muuttunut noin paljon huonompaan suuntaan? Helsinkiläisistä laitoksista on kokemusta ja kyllä siellä ihan kaikkein vaikeimmin vammaisetkin vietiin ihan ilman sänkyä ulos ja myös jopa päiviä kestäville matkoille pääsivät mukaan. Olen myös ollut eräässä pohjoisempana olevassa laitoksessa ja ihan sama meininki oli sielläkin. Ei ollut kukaan sängyissä koko päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28 vuotta.
Olen työskennellyt ikäskaalalla 1kk-75v.
Vielä 80-luvulla kun oli juppivuodet, olimme toivoa täynnä. Oli korvamerkittyä rahaa ja pääsimme konsertteihin ja saimme lomittajan jos joku vakituinen käytti asukasta jossain.
90-luvulla tuli lama ja alkoi avohuolto ja laitosten purkaminen. Rahahanat menivät kiinni. 90-00 väli oli todella tiukkaa rahallisesti ja kunnat hakivat asukkaitaan pois. Monelle se kuntaan meno avohuoltoon oli alaspäin menoa. Kunnat täyttivät tyhjiä rivitalojaan kehitysvammaisilla ja siellä kävi työtön perhepäivähoitaja jakamassa lääkkeitä.
Onneksi nämä hullut vuodet menivät ohi ja kunnat alkoivat satsaamaan kehitysvammaisten asumispalveluihin.
Laitoksen tilanne huononi, koska laitoshan oli se kaikkein pahin. Henkilökunta karsittiin minimiin ja koko ajan uhkailtiin, että saatte kohta potkut kun laitokset puretaan.
Tee siinä sitten hyvää työtä ja yritä pitää kehitysvammaiselle kotia.
Nyt on tilanne taas muuttunut ja jonossa on kriisiasukkaita, mielenterveydongelmista kärsiviä, autisteja ja fas-lapsia.
Mielenterveydongelmat näkyvät meillä, koska mielisairaaloita on lakkautettu ja paikkoja vähennetty. Kunnat eivät pysty vastaamaan hoidon tarpeeseen avohuollossa. Joten he tulevat laitokseen kriisipaikalle, mikä on todella kallis. Mutta silloin heille pitää ollakin palveluja. Eli he saavat juuri nämä virikkeet. Pitkäaikaisasukkaa tuovat tasaiseen tahtiin rahaa laitokselle, mutta heiltä on palvelut karsittu.
Myönnän, että henkilökunta on turhaantunutta ja tuntuu kuin suossa rämpisi näiden vaihtelevien tuulien aikana. Ja samaan aikaan on samat asukkaat eläneet elämänsä näiden tuulien keskellä kun päättäjät säätelevät näitä lakeja. Me hoitajat olemme yrittäneet pitää heille mahdollisimman hyvää kotia ja elämää näiden tuulien keskellä.
Se 28 vuotta alalla työskennellyt
töissä vaikeasti kehitysvammaisten lasten luokalla. Siellä on vähän yli 10-vuotiaita. Mitä näille lapsille opetetaan? Irti vaipoista (yritys usein turha), että osaisivat katsoa silmiin kun puhutaan, että osaisivat itse syödä lusikalla... Siis samoja juttuja mitä tavallisille yksivuotiaille opetetaan.
Suurin osa päivästä lapset huutavat kurkku suorana.
Avustajat vaihtuvat tiheään, koska se työ on todella rankkaa. Nostan kyllä hattua jos joku on työskennellyt vaikeasti vammaisten lasten parissa 28 vuotta! Suurin osa ei jaksaisi kuukauttakaan.
Onko tosiaan parissa vuodessa laitoshoito muuttunut noin paljon huonompaan suuntaan? Helsinkiläisistä laitoksista on kokemusta ja kyllä siellä ihan kaikkein vaikeimmin vammaisetkin vietiin ihan ilman sänkyä ulos ja myös jopa päiviä kestäville matkoille pääsivät mukaan. Olen myös ollut eräässä pohjoisempana olevassa laitoksessa ja ihan sama meininki oli sielläkin. Ei ollut kukaan sängyissä koko päivää.
Kas kun on olemassa asukkaita, joita ei voi pyörätuoliin istuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rinnekotihan ei ole enää Helsinkiä.
Onko tosiaan parissa vuodessa laitoshoito muuttunut noin paljon huonompaan suuntaan? Helsinkiläisistä laitoksista on kokemusta ja kyllä siellä ihan kaikkein vaikeimmin vammaisetkin vietiin ihan ilman sänkyä ulos ja myös jopa päiviä kestäville matkoille pääsivät mukaan. Olen myös ollut eräässä pohjoisempana olevassa laitoksessa ja ihan sama meininki oli sielläkin. Ei ollut kukaan sängyissä koko päivää.
Ja ihan kaikkein vaikeimmin vammaisia hoidin. 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofianlehdon osastot Helsingissä ja Killinmäen osastot Kirkkonummella.
Usemmallakin osastolla, myös kaikkein vaikeimmin vammaisten osastoilla. Olin töissä kaikenkaikkiaan viisi vuotta. Sinä aikana tehtiin uudet hienot viriketilat ja kyllä sinne kuljetettiin kaikki asukkaat säännöllisesti.Muistan myös erään matkan, jonne lähtivät kaikki osaston asukkaat. Menivät junalla ja osa autoilla. Kyllä sinne menivät kaikki nosteltavat ja pyörätuoleissa ja kuka missäkin tuolissa istuvat. Henkilökuntaa oli osastoilla yksi hoitaja neljää asukasta kohti. Osastot olivat nättejä ja kodikkaita. Ikävä, jos tosiaan nyt parin vuoden sisällä on kaikki hyvä siellä purettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan kaikkein vaikeimmin vammaisia hoidin. 23
Mutta eikö Sofianlehto ole nykyään muussa käytössä.
Lisäksi on paljon yksityisiä hoitokoteja, mitä voidaan kutsua myös maallikkojen toimesta laitoksiksi.
Se on hyvä jos teillä on vuodepotilaat viety retkille ja ja toimintaan ja virikkeisiin. Olisi hienoa jos meilläkin tämä olisi mahdollista.
Ehkä eri laitoksissa on erilaiset käytönnät. Sen, mitä tuttuja töissä Rinnekodissa niin siellä ei myöskään vuodepotilaat ja erittäin vaikeavammaiset kovin reissaa.
Tosin sieltä on osastoja lakkautettu ja asukkaita siirretty muualla, mutta muutama osasto toimii edelleen.
Sofianlehdon osastot Helsingissä ja Killinmäen osastot Kirkkonummella.
Sitten väitin väärin. En muistanut Kårkullaa heti ja luulin, että Sofianlehto on laitoksena lakkautettu ja muutettu pienryhmäkodiksi.
se 28 vuotta alalla toiminut
down-miehen PUREMAKSI. Juttelin ystävällisesti tuttavan aikuiselle down-lapselle kun tyyppi puri minua käsivarteen. Ihana kokemus! Opettavaisia ihmisiä! Ihania ja herttaisia kuten seinille pomppivat adhd:t ja "maailma pyörii minun napani ympärillä"-aspergerit ?.
puhumaan tästä laitoshoidosta, laitan ylös, mitä haluaisin jos itse saisin olla päättämässä.
-Rauhan laitoksessa asuville asukkaille, jotta saisimme rakentaa heille kodin.
-kehitysvamma-alalle kouluttautunutta henkilökuntaa (meillä paljon muun alan hoitajia ja kouluttamattomia...jos nyt edes saadaan ketään. Vanhat hoitajat venyyyyyyyyyyy)
-pätevän osastonhoitajan, joka luottaa työntekijöihinsä ja heidän ratkaisuihin
-keskityttäisiin hyvään elämään sen sijaan, että näperrellään aina muutaman vuoden välein vaihtuvien projekteihin. Eihän normaali-ihminenkään elä viiden vuoden projekteissä ja ole valmis muuttamaan kaikkea sen takia, että joku paperiniilo on keksinyt jonkun uuden hauskan jutun, miten saadaan peiteltyä se, että on ihan oikeasti olemassa vaikeasti vammaisia ihmisiä.
-keskityttäisiin kaikenmaailman paperien täyttämisen sijaan asukkaan kanssa oleiluun.
-ei aina kehitettäisi vaan joskus paneuduttaisiin siihen, että asukkaalla olisi hyvä olla siinä ja nyt.
-ei ylioptimistisia tavoitteita. Parasta olisi hyvä elämä ja vakituinen henkilökunta. Ei se, että yritetään tehdä tervettä ihmistä ihmisestä, joka ei siihen kykene.
-avoimempia ovia, jotta kuva siitä, että me hoitajat kidutamme ja käytämme lepositeitä ja tungemme lääkkeitä poistuisi.
se 28 jne...
Nyt taisi tulla jo sarjasta viides osa. Kyllä sitä ihan mukaansa tempaava on ollut seurata.
Olihan tämä Timo ihan innoissansa työharjoittelupaikasta, mutta kuulinko oikein, että harjoittelu olisi ollut vain viikon mittainen. Aika lyhyt aika sinänsä.
Se Sonja on temperamenttisin sarjassa olevista henkilöistä. Varmaan saattaa hänen ja äitinsä välillä joskus kärhämää syntyä. Äiti taisi haluta iloosesti yllättää Sonjan Italian matkalla, mutta Sonja ei alussa oikein ajatukselle lämmennyt, kun oli Katan juhlat.
Kata sellainen postiiviinen persoona, vaikkakin silleen jää hieman Sannan ja Sonjan taka-alalle. Lähes jokaisessa jaksossa on myös esiintynyt tämä tummahiukisnen tyttö, vaikkei sarjan päähenkilöitä olekaan. Mutta näyttää kuitenkin tykkäävän kuvauksista, vaikkei paljoa puhukaan.
Se Mikon eduskuntareissu kyllä oli ihan hyvä ja mukava, että pääsi sinne. Tosin oliskohan hieman ostuutta olltu sillä, että ohjelma tuli telkasta.
Mikä sen silmälasipäisen pojan nimi on, joka vei ne Mikon perunalastut.
Tämä muakin on ärsyttänyt vaikka nyt palstan down-meuhkaajissa. He toitottavat että downit on terveitä ja ihania. Tosiasiassa lähes puolella on synnynnäinen, leikkauksen vaativa sydänvika ja monenlaista muuta terveyskremppaa. Ja moni down on kaikkea muuta kuin jatkuvasti ihana ja iloinen. Että jos pysyttäis totuudessa.