Toisenlaiset frendit...mainiota asennekasvatusta kehitysvammaisista!

ja joka jakson oon katsonut useampaan kertaan netistä.Paitsi tämäniltainen on vielä katsomatta kokonaan!!



Minulla on lähipiirissä nuori Down-aikuinen(n. 25v),jonka elämää olen saanut läheltä seurata...Ja työssänikin päiväkodissa olen paria Down-lasta hoitanut. Siksi tuo ohjelma tuntuu niin läheiseltä,että liikuttuneena katson noiden kehitysvammaisten mainiota elämää!! Kaikillahan ei ole mahdollisuutta noin itsenäiseen ja HYVÄÄN elämään kuin noilla ihmisillä tuossa sarjassa.Ja kiitosta saavat myös nuo ihanat hoitajat,tuommoisiakaan ei joka asuntolassa ole tarjolla( noin huolehtivia ja välittäviä ja iloisia siis!!).



Minun suosikkejani ohjelmassa ovat Mikko ja Timo.Ovat niin kovin erilaisia,mutta niin hellyttäviä molemmat!!

tyylistä. jotenkin nolotti sekin laivajakso. minusta olisi voitu kuvata jotenkin arvokkaammin..

tuohon on valittu tosi hyväkuntoisia ja itsenäisesti pärjääviä kehitysvammaisia. Totuushan on se, että surkeimmat tapaukset makaavat laitoksissa eivätkä todellakaan käy laivalla tai töissä.

Huvitti kun se oliko Sonja? oli kampaajalla ja kun kampaaja oli tehnyt työnsä sanoi kiitos ja Sonja sanoi ole hyvä.



Tuollaisia ne vammaiset just ovat.

tuohon on valittu tosi hyväkuntoisia ja itsenäisesti pärjääviä kehitysvammaisia. Totuushan on se, että surkeimmat tapaukset makaavat laitoksissa eivätkä todellakaan käy laivalla tai töissä.

Tästä olen samaa mieltä.. Siis se pisti silmään miten sarjaan on valittu suht hyvin omillaan toimeen tulevia ja ns. normaalia elämää viettäviä kehitysvammaisia.

Mutta toisaalta sen myös ymmärtää.. Sarja on ollut minulle positiivinen yllätys, se tuo aina hyvän mielen optimistisuudellaan ja reippaalla meiningillään. Harmi, että jaksoja tosiaan on vain ne kuusi. :)

jos joku makaa sängyssä? Minusta on hyvä että näytetään parempikuntoisia ja sitä miten he pärjäävät jokapäiväisessä elämässä.

Seuraavaksi tulee vaikea vamma ja vähiten on keskivaikeasti kehitysvammisia ihmisiä.

Oma poikani on lievästi kehitysvammainen.

Tykkään ohjelmasta ja tykkäisin lapseni joskus asuvan viihtyisässä rivitalossa.

Antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, että monet kehitysvammaiset elää aivan normaalia elämää.

Ei tarvi tuoda aina esille sitä vaikeaa kehitysvammaa, koska ihmiset yleensäkin luulee, ettei kehitysvammaiset tajua mitään.

Kysehän on pelkästä tirkistelystä. Jos tätä ohjelmaa thetäisiin taviksista, kukaan ei viitsisi katsoa. Kun sitä tehdään kehitysvammaisista, kaikki ovat ihan ooh ja aah ja voi miten hienoa ja tiedostavaa. Mut oikeesti kyse on itsestäänselvyyksistä - tai ainakin asioista joiden PITÄISI olla itsestäänselvyyksiä. Niin kuin nyt se, että tulee "inhimillinen kuva kehitysvammaisista". Helkkari, kuka muka kehtaa myöntää, ettei hänellä aikaisemmin ole ollut inhimillistä kuva akehitysvammaisista?



Ja tottakai tästä puuttuvat ne kaikkein pahimmin vammaiset, mutta suurin osa kehitysvammaisista tosiaan on näitä lievästi vammaisia, jotka voivat asua itsenäisesti tuettuina ja käydä töissäkin kunhan siellä on joku tukihenkilö paikalla - yleensä sen tukihenkilön ei tarvitse koko ajan neuvoa, vaan olla vaan paikalta siltä varalta, kun rutiini katkeaa sillä vammainen hoitaa kyllä sen rutiinin, muttei yllättäviä tekijöitä siinä sivussa. Minä olen aikanaan asunut Perttulan erityisammattikoulun vieressä - vammaiset kävivät iltaisin kahvilla lähihuoltamon kahviossa - ja nykyään meidän kesämökki on parin tontin päässä kehitysvammaisten tukisäätiön mökistä. Joten olen nähnyt paljon kehitysvammaisia ja mulle nämä asiat todella ovat itsestäänselvyyksiä.

kaikki eivät ole asuneet Perttulan erityisammattikoulun vieressä eivätkä välttämättä tunne kehitysvammaisia kovin läheltä. Ohjelma auttaa rikkomaan ennakkoluuloja. Ja piristää päivää, teepä ohjelma taviksista, ei kukaan jaksaisikaan katsoa, koska kaikki tietävät millaista se elämä on! eivätkä tavikset suurine unelmineen saa kyyneliä silmiin niinkuin nämä pienestä onnelliset!

Tykkään ohjelmasta ja tykkäisin lapseni joskus asuvan viihtyisässä rivitalossa.



Niin minäkin tykkäisin! mutta ei ole minulla ja tuskin lapsillanikaan koskaan varaa rivitaloon noilla palkoilla.



miksi ne ohjelman vammaiset saavat lasten tavoin "leikkia aikuista" ja yhteiskunta maksaa kaiken lystin??

Voin muuten vakuuttaa, että ne "surkeimmatkaan" eivät makaa laitoksissa. Kyllä heistäkin suurin osa käy säännöllisesti jonkinlaisessa toiminnassa. Oli se sitten työtoimintaa ja jotain viriketoimintaa. Ja he myös matkustavat. Ajatteles. Surkeimpia ihmisiäkään ei pidetä neljän seinän sisällä makaamassa. Ja suurin osa kehitysvammaisistahan kuitenkin on lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia. On hienoa, että näytetään ja kerrotaan myös sitä positiivista puolta vammaisen elämästä.

Helkkari, kuka muka kehtaa myöntää, ettei hänellä aikaisemmin ole ollut inhimillistä kuva akehitysvammaisista?

ettei mulla ole ennen ollut mitään kuvaa kehitysmmaisista mutta nyt jo kehitysvammaisen näkeminen aiheuttaa ärsytytys ja vitutusreaktion, kiitos tämän palstan :OOO. Oikeasti hämmästyin miten paljon tämän palstan kehitysvammakeskustelut on vaikuttaneet negatiivisesti. Ei mulla edelleenkään ole kehitysvammaisista yksilöinä juuri mielipiteitä, mutta koko aihe saa välittömästi ärsyyntuymään ja vaihtamaan kanavaa. Varsinkin vuosi pari sitten täällä oli ihan käsittämättömän ärsyttävää down-spämmäystä jatkuvalla syötöllä, nyt sitä tyyppiä joka sitä harrasti ei ole enää näkynyt.

Varsinkin vuosi pari sitten täällä oli ihan käsittämättömän ärsyttävää down-spämmäystä jatkuvalla syötöllä, nyt sitä tyyppiä joka sitä harrasti ei ole enää näkynyt.

Seuraavaksi tulee vaikea vamma ja vähiten on keskivaikeasti kehitysvammisia ihmisiä.

Oma poikani on lievästi kehitysvammainen.

Tykkään ohjelmasta ja tykkäisin lapseni joskus asuvan viihtyisässä rivitalossa.

Antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, että monet kehitysvammaiset elää aivan normaalia elämää.

Ei tarvi tuoda aina esille sitä vaikeaa kehitysvammaa, koska ihmiset yleensäkin luulee, ettei kehitysvammaiset tajua mitään.

siihen viittaan

kertomaan, että kehitysvammainen on yhtä arvokas ihminen kuin sinäkin.

Kyllä ne surkeimmat makaa kuule sängyissä ja päivän suurin tapahtuma on asentohoito. Olen hoitanut samoja ihmisiä sänkyyn jo useamman kymmenen vuotta ja eivät taatusti pysty matkustelemaan.

Ja asukkaat ei laitoksesta lopu. Nyt on nämä haastavasti käyttäytyvät autisti, jotka ovat todella väkivaltaisia. Lisäksi fas-lapset. He kyllä voivat olla ulkopuolellakin, mutta vaatii ison määrän henkilökuntaa kun saavat hepulit, etteivät hajota joka paikkaa tai käy ulkopuolisten päälle.

Lääkityksiä ei enää mielellään käytetä, koska jokaisella on oikeus mahdollisimman normaaliin elämään.

Kehitysvammaisen lapsi tulee maksamaan hoitopaikkoineen ja henkilökuntineen ja henkilökohtaisine avustajieen huomattavasti enemmän kuin terve lapsi.

Voin muuten vakuuttaa, että ne "surkeimmatkaan" eivät makaa laitoksissa. Kyllä heistäkin suurin osa käy säännöllisesti jonkinlaisessa toiminnassa. Oli se sitten työtoimintaa ja jotain viriketoimintaa. Ja he myös matkustavat. Ajatteles. Surkeimpia ihmisiäkään ei pidetä neljän seinän sisällä makaamassa. Ja suurin osa kehitysvammaisistahan kuitenkin on lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia. On hienoa, että näytetään ja kerrotaan myös sitä positiivista puolta vammaisen elämästä.

Kukaan ei ole kieltämässä heidän ihmisarvoaan mutta siinä vaiheessa kun vammainen alkaa olla TOIVOTTU nimenomaan vammaisena (sairasta, eikö kuka tahansa toivoisi lapselleen tervettä kehoa+mieltä = tervettä elämää??), niin...

tungetaan puolipakolla kurkusta alas joka jumalan päivä.

Ei kovinkaan positiivistä. Nyt tekisi mieleni vähän ravistella teihin järkeä.

Mikä niin vituttaa?

Ei kovinkaan positiivistä. Nyt tekisi mieleni vähän ravistella teihin järkeä.

Mikä niin vituttaa?

Olen hoitanut kehitysvammaisia 28 vuotta ja se on loputon suo, missä meinaa jo oma motivaatio välillä loppua.

Tosiasiat on tosiasioita. Niitä ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi.

Rahaa kyllä upotetaan, mutta toiminta on kyllä monesti melkoista näpräämistä. Esille pääsevät nämä hyväkuntoiset downit, mutta vähiten saavat ne huonokuntoiset, jotka tarvitsisivat elossa pysymiseen eniten resursseja.

Nyt rakennetaan kovalla kiiruulla asuntoja kehitysvammaisille kun kaikilla on oikeus elää yksin ja normaalielämään. Silti siellä taustalla on joukko ihmisiä, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa ja lääketieteellistä apua pysyäkseen hengissä.

Uupuneita vanhempia, väsymystä, masennusta, pettymystä, alkoholiongelmia. Kaikkea tätä olen nähnyt vuosien varrella omaisten kohdalla.

Kuten sanoin, loputon suo.