Toisenlaiset frendit...mainiota asennekasvatusta kehitysvammaisista!
Tänään tuli 4/6 jakso tuosta Toisenlaiset frendit -ohjelmasta. Kertoo 5 kehitysvammaisen elämän arjesta, iloista ja suruista. Ollaan katsottu 15-vuotiaan poikani kanssa jokainen jakso. Olen hämmästynyt, kuinka mielellään murrosikäinenkin tulee sitä katselemaan.
Ja ohjelma on todella hyvin tehty ja valittu mainiot tyypit! Toi Sonja on mun lemppari!Kannattaa katsoa - tulee aivan inhimillinen kuva kehitysvammaisista. Välillä tuntuu jopa, että ketkä tässä elämässä niitä vammaisia tai terveitä ovatkaan...
Jos missasit ohjelmat, ne löytyvät vielä Ylen areenalta tovin, tässä linkki uusimpaan ohjelmaan:
http://areena.yle.fi/video/983102
Kommentit (47)
syöttöhanhelle ruoan tuuppausta väkisin rassilla kurkusta alas kun tyhmä ei itse tajua. Se on HYVÄ kun toiset tietää paremmin, miten jokaisen kuuluu ajatella.
Helkkari, kuka muka kehtaa myöntää, ettei hänellä aikaisemmin ole ollut inhimillistä kuva akehitysvammaisista?
Näin pätkän tosta ohjelmasta ja totesin ettei mulla ole ennen ollut mitään kuvaa kehitysmmaisista mutta nyt jo kehitysvammaisen näkeminen aiheuttaa ärsytytys ja vitutusreaktion, kiitos tämän palstan :OOO. Oikeasti hämmästyin miten paljon tämän palstan kehitysvammakeskustelut on vaikuttaneet negatiivisesti. Ei mulla edelleenkään ole kehitysvammaisista yksilöinä juuri mielipiteitä, mutta koko aihe saa välittömästi ärsyyntuymään ja vaihtamaan kanavaa. Varsinkin vuosi pari sitten täällä oli ihan käsittämättömän ärsyttävää down-spämmäystä jatkuvalla syötöllä, nyt sitä tyyppiä joka sitä harrasti ei ole enää näkynyt.
puhumaan tästä laitoshoidosta, laitan ylös, mitä haluaisin jos itse saisin olla päättämässä.
-Rauhan laitoksessa asuville asukkaille, jotta saisimme rakentaa heille kodin.
-kehitysvamma-alalle kouluttautunutta henkilökuntaa (meillä paljon muun alan hoitajia ja kouluttamattomia...jos nyt edes saadaan ketään. Vanhat hoitajat venyyyyyyyyyyy)
-pätevän osastonhoitajan, joka luottaa työntekijöihinsä ja heidän ratkaisuihin-keskityttäisiin hyvään elämään sen sijaan, että näperrellään aina muutaman vuoden välein vaihtuvien projekteihin. Eihän normaali-ihminenkään elä viiden vuoden projekteissä ja ole valmis muuttamaan kaikkea sen takia, että joku paperiniilo on keksinyt jonkun uuden hauskan jutun, miten saadaan peiteltyä se, että on ihan oikeasti olemassa vaikeasti vammaisia ihmisiä.
-keskityttäisiin kaikenmaailman paperien täyttämisen sijaan asukkaan kanssa oleiluun.
-ei aina kehitettäisi vaan joskus paneuduttaisiin siihen, että asukkaalla olisi hyvä olla siinä ja nyt.
-ei ylioptimistisia tavoitteita. Parasta olisi hyvä elämä ja vakituinen henkilökunta. Ei se, että yritetään tehdä tervettä ihmistä ihmisestä, joka ei siihen kykene.
-avoimempia ovia, jotta kuva siitä, että me hoitajat kidutamme ja käytämme lepositeitä ja tungemme lääkkeitä poistuisi.
se 28 jne...
Ei se vanhusten asema Suomessa kovin paljoa kummempi ole. Ja menisinpä väittämään, että päiväkoin arki on kans melkoista taiteilua. Olen nyt ollut pari viikkoa työharjoittelussa päiväkodissa ilman mitään aiempaa kokemusta alalta tai ko. laitoksista ja täytyy sanoa, että olen järkyttynyt! Lapsia on pilvin pimein, ja väkisilläkin tulee tunne, että päiväkoti on pelkästään säilöntäpaikka jonne lapset työnnetään selviytymään päivän ajaksi ja joiden kanssa aikuiset yrittävät taiteilla päivät siihen asti että vanhemmat hakevat.
Pätevää henkilökuntaa on AIVAN LIIAN VÄHÄN. Sitten siellä kaiken maailman harjoittelijat sähläävät ja yksi yksinäinen LTO on työnnetty sitten paperihommiin.
Se Kata tuntuu vähän liiankin sopeutvaiselta. Lieköhän sitten sellainen todellisuudessa.
down-miehen PUREMAKSI. Juttelin ystävällisesti tuttavan aikuiselle down-lapselle kun tyyppi puri minua käsivarteen. Ihana kokemus! Opettavaisia ihmisiä! Ihania ja herttaisia kuten seinille pomppivat adhd:t ja "maailma pyörii minun napani ympärillä"-aspergerit ?.
Tiesit varmaan myös sen, että Albert Einsteinilla
oli aspergerin-syndrooma.
Ei kannattaisi yleistää.
down-miehen PUREMAKSI. Juttelin ystävällisesti tuttavan aikuiselle down-lapselle kun tyyppi puri minua käsivarteen. Ihana kokemus! Opettavaisia ihmisiä! Ihania ja herttaisia kuten seinille pomppivat adhd:t ja "maailma pyörii minun napani ympärillä"-aspergerit ?.
Minua on purrut usein ns.normaali ihminen.
Kerran selkään ja ainakin kolmesti käsivarsiin.
Helkkari, kuka muka kehtaa myöntää, ettei hänellä aikaisemmin ole ollut inhimillistä kuva akehitysvammaisista?
ettei mulla ole ennen ollut mitään kuvaa kehitysmmaisista mutta nyt jo kehitysvammaisen näkeminen aiheuttaa ärsytytys ja vitutusreaktion, kiitos tämän palstan :OOO. Oikeasti hämmästyin miten paljon tämän palstan kehitysvammakeskustelut on vaikuttaneet negatiivisesti. Ei mulla edelleenkään ole kehitysvammaisista yksilöinä juuri mielipiteitä, mutta koko aihe saa välittömästi ärsyyntuymään ja vaihtamaan kanavaa. Varsinkin vuosi pari sitten täällä oli ihan käsittämättömän ärsyttävää down-spämmäystä jatkuvalla syötöllä, nyt sitä tyyppiä joka sitä harrasti ei ole enää näkynyt.
Mistä näitä oksettavia linnun kivittäjän silmillä varustettuja ahdasmielisiä juoru-akkoja oikein sikiää? Sanohan vielä että kannatat kokoomusta,
niin se olisi piste i:n päälle.
keharien ja downien ihanuuden puolesta. Kuulostaa ihan siltä, että kaikkien pitäisi ottaa itselleen jompi kumpi, muuten elämä on epätäydellistä.
Ja sarja on nolo. Viime jaksossa se Salkkareissa ollut tyttö tanssii hitaita ja pussailee poikakaverin kanssa, mikä oli ällöä. Loppu, missä se laiha mies kuuli saavansa työpaikan, sen sijaan oli oikeasti sympaattista ja liikuttavaa.