Haluatko kysyä jotain naiselta jolla on yli 10cm lyhyempi mies?

Kukaan ei ole ihmetellyt päin naamaa pituuseroa, mutta tavallista enemmän alkoi tulemaan hienotunteisia kysymyksiä että miksi valitsin juuri mieheni. Jos itse mainitsen pituuden niin sitten saattaakin alkaa oikea kysymysten tulva.



Miestä ei ilmeisesti haittaa pituusero yhtään kun ihan välttämättä juuri minut halusi. Uskon tosin että kyllä hänkin varmasti haaveilee häntä lyhyemmästä naisesta, mutta ei hän minua oikeasti aio vaihtaa. Mies on joskus jopa rohkaissut minua korkokenkien käyttöön, ovat hänen mielestään niin sexyt.



Mä huomaan itsekin katsovani pidempään jos tulee vastaan pari jossa mies on naista lyhyempi. Mä ajattelen myös että tuossa miehessä on varmaan jotain erityistä kun on noin näyttävän naisen kanssa.



Meidän pojan kasvuennuste on myös aika lyhyt ja mielestäni itsetunto pitää saada kohdalleen sillä lyhyellä miehellä on hyötyä siitä että suuri ego jos aikoo elämässä pärjätä. Muistan tsempata ja kannustaa ja kehua poikaa tilanteessa kuin tilanteessa. Pidän häntä tietenkin muita poikia parempana ja sanon sen myös ääneen (tiedän että pitäisi sanoa että kaikki ihmiset on yhtä hyviä...)



ap

kun sanoit että sanot pojallesi että hän on muita poikia parempi...



Jos pojastasi tulee leuhka, ja on sitten vielä lyhyt, on aika takuuvarmaa että ärsyttää muita poikia isompana, ja sitten saakin köniinsä 6-0 luokkansa koviksilta "mitä säkin tappi oikein luulet olevasi, opetetaankos sitä vähäsen..."



TOIVOTTAVASTI ei, mutta tosiaan, ehkä jatkossa kannattaa sanoa että poika on yhtä hyvä kuin muut, eikä parempi...

Tiedäthän että jos lapsen murrosikä alkaa aikaisin niin myös pituuskasvu loppuu aikasemmin. Murrosikää voi kyllä viivyttää lääkityksellä. Tuttavan pojan murrosikä alkoi reilu 10 vuotiaana ja menivät mehiläiseen ja vaikka se onkin jo normaali murrosiän alkamisajankohta niin viivyttivät kuitenkin murrosikää niin että poika pai kasvaa vielä muutamia senttejä lisää (hänelläkin kasvuennuste oli jotain 165cm luokkaa). Hänestä pitäisi nyt tulla noin 170cm. Julkisella puolella tuskin onnistuu... Tuo 5 cm on kuitenkin tosi paljon pojalle.

Sanon että poikani on parempi kuin muut monestakin syystä enkä vain siksi että hän mielestäni on. Etenkin hänen käytöksensä on todella hyvää moniin muihin verrattuna. Hän ei kiusaa, hän on ystävällinen ja kohtelias myös niille joista ei pidä, hän yrittää parhaansa jne. Aina jos hän kertoo vaikka että jotain on kiusattu niin muistutan että hän on parempi ihminen kuin sellaiset jotka kiusaa jne. Jos hänelle on vaikka naureskeltu että kypärä on koulumatkoilla päässä (niin kuin koulun sääntöjen mukaan pitääkin) niin kerron että hänpä onkin niitä fiksumpi jne. En siis yleistä, niin kuin kirjoituksesta ehkä sai kuvan, että hän olisi kaikkia ihmisiä parempi, mutta mainitsen aina jos jotain tuontapaisia tilanteita tulee.

ap

minä olen myös pidempi kuin mieheni :-) Mies 163 ja minä 173. Pojan pituusennuste on suht' normaali eli 178 ja tyttö on vielä sen verran pieni, ettei ennustetta ole... tosin tullut isäänsä ja on tosi mini ikäisekseen.

Aika monessa vastauksessasi tunnistan meidät, tosin minä en pidä korkkareita mieheni kanssa liikkuessa (tämä ongelma on omassa päässä). Siinäkin olet oikeassa, että lyhyemmällä miehellä on oltava iso ego pärjätäkseen, mutta älä kuitenkaan kasvata pojastasi ylimielistä ja leuhkaa. Ison egon kanssa on myös osattava pelata ihmissuhteissa, ettei sitä tulkita ylimielisyydeksi.

Mä seurustelin yhdessä vaiheessa itseäni yli 10 cm pitemmän naisen kanssa. Tai tytön, koska olin nuori ja hän vielä nuorempi. Minä pidin kovasti hänen pituudestaan... en tosin osaa sanoa miksi, muuta kuin että pitkät naiset nyt vain ovat jotenkin sopusuhtaisempia ja ainakin minun seurassani hössöttävät vähemmän. Minä kun pidän tasavertaisuudesta ja sellaisesta kaveruudesta myös naisen kanssa.



Nyt kun mietin, niin kyllä seurustelukumppanini ovat olleet minun mittaisiani tai pitempiä. Olen 172 cm. Kyllähän tuo nurinkurinen pituusero joskus on aiheuttanut tuijotusta, mutta mä olen lähinnä ollut ylpeä pitkistä ja kauniista naisistani.



Omasta pituudestani sen verran, että olisin mielelläni hiukan pitempi. Joskus tunnen kärsiväni uskottavuuden puutteesta muiden miesten seurasta ja erityisesti minua pännii kun pääni yli puhutaan.

Ei ole mies kalju, niin kuin Sinkkuelämästä sen yhden naisen mies ;).



Minunkin mieheni on joskus sanonut että on ylpeä pitkästä vaimostaan :). Ja jos mieheni kanssa liikun, niin yritän kävellä ryhdikkäästi siltä se vasta pahalta näyttää jos lyhyemmän miehen vierellä kävelee epäryhdikäs nainen. Parasta on näyttää siltä että on ylpeä puolisostaan oli hän sitten minkänäköinen tai pituinen tahansa.



Niin, en tietenkään kasvata lapsestani leuhkaa vaan oman arvonsa tietävää tunneälykästä poikaa :).



ap

Nouseeko miehesi varpailleen vai kumarrutko sinä hieman alas?

Mä joudun kumartumaan. Jos olen vihainen enkä halua niin sit mies joutuu varvistamaan :D. Julkisesti pussailua ei harrastateta seisaaltaan, korkeintaan pusutetaan istualtaan.



ap

mutta huomio joistain pienikokoisista miehistä: Olen pannut merkille että joillain pienikokoisilla miehillä on tosi outoja tapoja korostaa miehisyyttään. Ei voi tehdä mitään omasta mielestään feminiinistä niin kuin vaikka laittaa ruokaa tai vaihtaa vaippaa. Tai vaikka näyttää tunteitaan julkisesti. Eli ilmeisesti ovat itsekin siitä maskuliinisuudesta epävarmoja, ja sitä täytyy sitten korostaa jotenkin aivan yli.



Monet isommat miehet uskaltavat olla herkkiä miehisyytensä siitä kärsimättä..



Ei nyt mitenkään kyllä liity ap:n mieheen, joka kuullostaa oikein ihanalta.

mut tää keskustelu on ihan älytön. Ei oo ikinä tullu mieleenkään että lyhyet miehet ois jotenkin erilaisempia tai vähemmän miehiä, kuin pitkät miehet. Oma mieheni on yli 180cm mutta olen seurustellut aikoinani myös alle 170cm pitkän miehen kanssa. En edes huomaa pituutta katsellessani miehiä. Karisma ja pilke silmäkulmassa ei mielestäni ole pituudesta kiinni, esim Tom Cruise ( Ennenkuin rupesi ihme hihhuliksi:)).

Hmm... onkohan mulla tarvis korostaa maskuliinisuuttani.



No, yhtä kaikki hyvä, että ap iloitsee siitä kuinka hänen miehensä antaa arvoa. Minä muuten olin jo nuorena aika harvatukkainen. Joskus, kulkiessani käsi kädessä sen pisimmän tyttöystäväni kanssa, tunssin jopa pirullista mielihyvää toisten miesten happamista katseista. En tosin tiedä, paheksuivatko vai kadehtivatko, mutta oletan että kumpaakin.

olen miehen kanssa samanmittainen 168cm..ja huoleti voin vetää korkkarit jalkaan,ei haittaa tippaakaan ja miehenkin itsetunto kestää hyvin.Mies on paras ja ihanin minkä voin toivoa,en oikeesti koskaan oo aatellut edes että mies on lyhyt,vaikka useimmat kaverit on kommentoinut että kun x on lyhyt yms...

Ja mahdun hyvin kainaloon,vaikka mies painaakin vähän vähemmän kuin minä:)

ja elävät pidempiä pidempään.

mutta huomio joistain pienikokoisista miehistä: Olen pannut merkille että joillain pienikokoisilla miehillä on tosi outoja tapoja korostaa miehisyyttään. Ei voi tehdä mitään omasta mielestään feminiinistä niin kuin vaikka laittaa ruokaa tai vaihtaa vaippaa. Tai vaikka näyttää tunteitaan julkisesti. Eli ilmeisesti ovat itsekin siitä maskuliinisuudesta epävarmoja, ja sitä täytyy sitten korostaa jotenkin aivan yli.

Monet isommat miehet uskaltavat olla herkkiä miehisyytensä siitä kärsimättä..

Ei nyt mitenkään kyllä liity ap:n mieheen, joka kuullostaa oikein ihanalta.

joka on mua 5 cm lyhyempi - tai muissakaan tuntemissani lyhyissä miehissä - moista huomannut, joten en ihan allekirjoittaisi moista väitettä. Kyllä niitä ihmisessä epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä on niin monenlaisia, että en jotenkin usko, että miehen pituus ja herkkyys korreloisivat tuolla lailla keskenään.

Pituus on minusta ominaisuus, samoin kuin vartalon muoto, hiusten väri tai että onko yleensä niitä jne. Itsestänikin löydän piirteitä jotka ei nyt ihan supermallin tai seksisymbolin vartaloon istuisi. Ja hiuksista, nykyisin musta on ihan sama onko kalju vai ei. Kunhan ei vedä tukkaa rasvalla ohimolta ohimolle ;).



Tuntuu kyllä pahalta että joku on niin pinnallinen että sanoo ettei voisi ikinä seurustella lyhyemmän miehen kanssa. Ihan kuin se mies olisi joku esittelykappale joka hankitaan pönkittämään omaa egoa, ja kohentamaan omaa itsetuntoa. Itselle tärkeämpää on se että tunnen että täydennämme toisiamme, olemme ystäviä jo sielujen tasolla. En minä muille miestä valitse kuin itselleni. Jos ei sellaisen löytäessään osaa olla siitä ylpeä, niin en tiedä mitä sanoisin... Toisaalta, jos joku sanoo minusta ettei ikinä voisi seurustella naisen kanssa jonka kuppikoko on pienempi kuin D-kuppi, niin en kyllä sellaista ihmistä haluaisikaan.



Kertokaapa mistä hyviä ja kivoja miehiä löytää niin lähden heti etsimään :).

Katsoiko kukaan sitä dokumenttia lyhyistä miehistä?

varmaan aika moni sanoisi, ettei voisi seurustella kääpiön kanssa (vaikka 100 cm), vaikka se olisi kuinka ihana ihminen. Tässä on kyse vain näistä eroista, että joku ei voi seurustella satasenttisen ihmisen kanssa, joku taas ei 160- senttisen. Kuka määrää, missä se raja saa kulkea?

Musta noi peniksen mittailut on jotenkin hassuja :D. Mutta sanoisin että ihan tavallisen kokoinen ja hyvin sitä osaa käyttääkin :).



Aika lyhyt mies (edellinen kirjoittaja) kieltämättä olet ja kaiken lisäksi pelkkää penistä ;).



ap

en esim, oppinut pitämäään korkokenkiä nuorena. Nythän se ei enää haittais, kun on muotiakin että nainen on pitempi. Nyt kun olen lihonut ,mies näyttää pienemältä kun on laihempi. Eipä tuo muuten ole ihmeemmin haitannu. Lapset ovat kaikki aika pitkiä, minun suvussani isän puolelta ovat yli 180 senttisiä.