Haluatko kysyä jotain naiselta jolla on yli 10cm lyhyempi mies?

lyhyen miehen JOS löytyisi sellainen lempeä, kiltti ja mukava mies. tuntemani lyhyet miehet ovat korostetun miehisiä, joka ei vetoa minuun millään tavalla. ja itse asiassa isolla ja pitkällä miehellä korostettu miehisyys on ihan kuvottavaa.



siksi olen lempeän, kiltin ja mukavan miehen kanssa, joka ei satu olemaan erityisen lyhyt. :)

Minulla on 11cm sillä olenhan 11cm mies!

Hyvin on niillä mitoilla pärjätty.

Mies on 164cm, mä 175cm.

ap

todella "miehinen", kun fyysisesti ei sitä ole (ainakaan pituutensa puolesta)?



Itse seurustelin joskus parikymppisenä n. 164 cm miehen kanssa, itse en ole kuin pari senttiä pidempi, mutta mä en loppujen lopuksi kestänyt että mies on se pienempi, ja tunsin itse olevani se parisuhteen "suojelevampi" osapuoli, tai jotain...



Tosin tämä mun lyhyt mies oli kyllä sitten muutenkin sellainen ei-miehekäs, esimerkiksi tunki usein MUN syliin istumaan tai käpertyi iltaisin kainalooni nukkumaan tms, josta en oikein tykännyt.



Nyt nykyisen kanssa ihanaa, koska on minua fyysisesti isompi ja muutenkin miehekäs, ja pääsen taas "nauttimaan naisellisuudestani" ja istahdan mielummin itse mieheni syliin :)

Nyt nykyisen kanssa ihanaa, koska on minua fyysisesti isompi ja muutenkin miehekäs, ja pääsen taas "nauttimaan naisellisuudestani" ja istahdan mielummin itse mieheni syliin :)

sanon, että en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että naiseutta pitää toteuttaa sillä tavalla, että tuntee itsensä jotenkin pieneksi ja avuttomaksi. Jotenkin tulee sellainen tunne, että sellainen ihminen, joka haluaa tuntea itsensä pikkuruiseksi ja avuttomaksi, ei ole ihan vielä kasvanut aikuiseksi.

Itse en huolisi vaikka olen sinua 5cm lyhyempi.

Arvasin, että kirjoitukseni voidaan tulkita näin :)



Mä koen olevani kohtalaisen vahva ja itsenäinen nainen, enkä mä heittäydy pikkuruiseksi enkä avuttomaksi.



Huono ehkä selittää sellaiselle, joka ei ole kokenut, mutta koitan nyt kuitenkin: jos KOKO AJAN suhteen aikana mies on se, joka käpertyy nukkumaan kainaloosi ja istahtelee syliisi ja muutenkin on sellainen herkkä runopoika joka itkeä tirauttelee liikutuksissaan ties mistä, sitä alkaa väistämättä tuntea itsensä korostetusti vastuunkantajaksi, vahvemmaksi, kovemmaksi, hallitsevammaksi, mitä onkaan. Ja olisi välillä ihana ja tarpeellinen saada myös tuntea että siitä toisestakin osapuolesta olisi vastuunkantajaksi ja tukijaksi, jos tarve vaatii. Ettei aina itse tarvitse olla se vahvempi osapuoli, henkisesti ja fyysisesti.

Ettei aina itse tarvitse olla se vahvempi osapuoli, henkisesti ja fyysisesti.

Mies on kyllä "miehinen", on hyvin itsevarma ja kunnianhimoinen testesteronia tirisevä mies. Ei siis mikään hiirulainen. En todellakaan koe että olisin suojelevampi osapuoli, olen ollut turvattomampi pitkienkin miesten kanssa jos ovat olleet sellaisia etteivät ole uskaltaneet puuttua tilanteisiin.



Mutta jos kysytään että olisinko mielummin ottanut pitkän miehen, jos olisi olemassa mieheni pitkä klooni, niin ehdottomasti. Ei kai kukaan unelmoi astelevansa alttarille lyhyemän miehen kanssa. Kuitenkin pituus on loppujen lopuksi vain fyysinen ominaisuus niin kuin monet muutkin asiat kuin esim. silmien väri, kropan malli tai vaikka peniksen pituus. Kyllä sitä pitää sitä ihmistä rakastaa jos haluaa suhteen toimimaan.



Kyllä sitä silti salaa haaveilee että mulla olisi pitkä mies. Mutta haaveilisin joka tapauksessa, oli mies millainen vain. Pitäähän naisen saadä välillä unelmoida ;).



ap

Huono ehkä selittää sellaiselle, joka ei ole kokenut, mutta koitan nyt kuitenkin: jos KOKO AJAN suhteen aikana mies on se, joka käpertyy nukkumaan kainaloosi ja istahtelee syliisi ja muutenkin on sellainen herkkä runopoika joka itkeä tirauttelee liikutuksissaan ties mistä, sitä alkaa väistämättä tuntea itsensä korostetusti vastuunkantajaksi, vahvemmaksi, kovemmaksi, hallitsevammaksi, mitä onkaan. Ja olisi välillä ihana ja tarpeellinen saada myös tuntea että siitä toisestakin osapuolesta olisi vastuunkantajaksi ja tukijaksi, jos tarve vaatii. Ettei aina itse tarvitse olla se vahvempi osapuoli, henkisesti ja fyysisesti.

Voi ihan helposti myös 180cm mies olla tuollainen. Nim.merk. Kokemusta on ja oli kyllä rasittavaa.

Miltä tuntuu kävellä vierekkäin?

En voi sanoa että häpeäisin mutta en kyllä mielelläni kävele miehen vieressä esim. lasten kavereiden edessä. Esim. kaupassa taas en sellaista edes ajattele. Tilanteissa jossa tapaamme uusia ihmisiä, en taatusti laita kenkiä joissa on korkoa. Tutussa porukassa voin laittaakin jos siltä tuntuu.



Olen miehestäni tosi monessa asiassa myöskin niin ylpeä että voisin haljeta.



ap

Sanot että monella tuntuu olevan kysyttävää, mutta eivät rohkene kysyä.



Mitä mies ajattelee pituuserostanne? Tai esim. korkokenkien käytöstäsi?





Oma mieheni on minua pari senttiä pidempi, mutta monet luulevat hänen olevan minua lyhempi. Minä siis käytän lähes aina korkkareita ja seison suorassa mies taas seisoo usein rennosti ja käyttää erityisen lättäpohjakenkiä. Minusta pitkä nainen ja lyhyt mies on usein näyttävä pari, ja saa minut ajattelemaan että miehellä on varmasti monia hyviä ominaisuuksia.



Poikamme pituusennuste on n. 165 cm. Saa nähdä haittaako lyhyys häntä jossain vaiheessa. Vielä ei ole juurikaan haitannut. Kieltämättä tuo lyhyys on tätä äitiä hieman huolestuttanut. Toisin kuin tyttäremme lyhyys.

No ei se lyhytkasvuisuus (kääpiöt) ole enää ominaisuus vaan poikkeavuus. Minusta niitä ei kauheasti voi verrata. Siinä saa jo oikeasti miettiä esim. haluaako biologista lasta sillä lyhytkasvuisilla pituus ei juuri koskaan ole se suurin ongelma vaan terveys yleensä. 160cm ja terve mies on kuitenkin ihan eri asia.

Minulla on 11cm sillä olenhan 11cm mies!

penis 13,5 cm