Itkettää, harmittaa ja huolestuttaa...

hyvin sillä menee ja kyllä ne soittaa jos jotain ongelmia ilmenee. *tsemppaa*

että asiasta tehdään kauhea poru: äiti vääntää itkua ja hälytetään mummo paikalle. :O

josta hänellä ei ollut selvää käsitystä! Oikein teit, kun lähetit hänet vain matkaan. Puhu seuraavalla kerralla jännittämisestä ja käy läpi kaikki retken vaiheet: miten kuljetaan, mihin mennään, mitä perillä tehdään, miten käyttäydytään.

1. jos lapsella astmalääkkeitä, niin miksi ihmeessä et ole varautunut tilanteeseen ja ohjeistanut hoitajia antamaan niitä tarvittaessa? Jos he eivät tiedä lapsen astmasta, eivät he osaa reagoida oikein. Nyt viimeistään soitat sinne ja kerrot että jos tulee oireita, niin lapsella on lääkkeet laukussa ja miten niitä käytetään.



2. tuntuu, että lapsella on perusturvallisuudessa jotakin aukkoja. Jos lapsi usein itkee ja kieltäytyy lähtemästä, häntä varmaan pelottaa. Ja tilannetta ei helpota se että äitikin itkee! Onko lapsi ollut tähän saakka kotihoidossa vai jo vuosia päiväkodissa? Jos kotihoidossa, niin "nopea" irtautuminen äidistä voi olla vaikeaa. Nyt siis vain harjoittelemaan entistä enemmän. Ja sinulle jämäkkyyttä ja ryhtiä, ET ALA ITKEÄ noissa tilanteissa.



Jos lapsi on sairas niin pidät kotona, mutta jos vain itkee ja kieltäytyy, niin siitä pitää selvitä määrätietoisilla otteilla.

Ihme hermoheikkoutta teillä suvussa? :D Jos lapsella on hätä, hakee hän aikuiselta tukea ja turvaa, tyyntä turvasatamaa. Jos se aikuinenkin hajoaa, itkee, hakee itse omaa aikuistaan apuun ja jää loppupäiväksi ahdistuneeksi tapahtuneesta, niin miten luulet sen tukevan lasta?



Jokaista lasta jännittää, myös niitä jotka lähtevät näennäisen reippaasti mukaan. Siksi niitä retkiä tehdäänkin, että lapset oppivat pärjäämään jännittämisen kanssa ja saavat hyviä kokemuksia jännityksen kanssa pärjäämisestä. Aikuisen homma (sekä vanhempien että eskarin/koulun tätien) on olla tukena ja turvana, kannustaa lasta ja rauhoitella, jos meinaa itku pullahtaa pintaan. Ei sinun lapsesi varmastikaan ollut ainoa, jolla vilahti pupu pöksyyn lähtöaamuna.

syynä, eikä mielestäni tarvi olla mitään perusturvallisuuden puutetta, vaan me ihmiset reagoimme uusiin tilanteisiin eri tavalla kukin

Tiedän, että vanhempana tuollainen sattuu ja se on mielestäni ymmärrettävää. Mutta meidän täytyy se peittää ja kannustaa lasta reipasotteisesti.



Poikani, jo koulussa 3.luokalla, on kova jännittämään. Etukäteen innostuu aina uusista asioista, mutta itse tapahtumapäivänä alkaa puhumaan, että jännittää ja ei halutakaan lähteä.

Itse olen sanonut hänelle, että se jännittäminen on hyvä ja normaali tunne, jota useimmat kokevat. Että se on tunne, joka tulee ja jonka kanssa opitaan elämään ja kestämään. Olen myös sanonut, että jännittäminen ei tunnu niin pahalta, kun vain sitkeästi haastaa itsensä ja menee niihin tilanteisiin ja antaa iselle luvan jännittää ja pelätä. Näillä kannustuksilla poika on sitten mennyt uusiin tilanteisiin ja tullut niistä aina innostuneena mukavasta tapahtumasta takaisin kotiin.



Eli lapset ovat erilaisia ja osa vaatii enemmän kannustamista kuin toiset.



Tsemppiä teille!

mun kuopus oli vähän tuontapainen pienempänä. Vielä ekana koulupäivänäkin totesi ettei voikaan lähteä kouluun koska vatsa niin kipeä. Tilanne meni ohi kun sanoin että sitten tilataan puolen tunnin päästä ambulanssi ja kerroin umpisuolen leikkauksesta (hän pelkäsi tosi paljon ajatusta leikkauksesta).



Puolen tunnin kuluttua vatsikipu olikin ohi ja hän lähdimme kouluun. Mutta vaikeuksia oli monenlaisia ja ne päättyivät vasta tokalla luokalla.

Pojalla eskarissa tänään kevätretkipäivä ja viikonloppuna oli ihan innoissaan lähdössä. Eilen pakattiin reppuun omat pienet eväät kekseineen ja mehuineen. Poika hehkutti kuinka kivaa on lähetä.

No, koitti aamu ja sanoi heti herättyään ettei halua lähteä. Ajattelin että on vain väsynyt kun on viikonlopun ollut hieman nuhainen (on myös siitepölyallergia). Vetkutteli ja vetkutteli mutta sai lopulta vaatteet päälle. Kun tuli aika laittaa ulkovaatteet päälle, heittäytyi eteisen lattialle itkemään krokotiilin kyyneleitä ja aivan hysteerisenä sanoi ettei halua lähteä.

Siinä sitten ihmeteltiin tovi miksi ei halua lähteä. Syytä ei sanonut. Mies lähei töihin ja me jäimme pojan kanssa kotiin ihmettelemään. Yritin perustella kuinka kivaa siellä retkellä on ja miten häntä harmittaa huomenna kun kaikki kaverit puhuvat retkestä jonne hän ei "halunnut mennä".

Lopulta sain lähtemään sillä verukkeella, että voi soittaa minulle jos tulee ikävä (laitoin kännykän taskuun). Koulun pihalla innoissaan paineli muiden kanssa leikkimään...

Kotona itkin minä ja poika ja jopa mummo jolle soitin aamulla siinä uskossa että hän saisi pojan pään kääntymään. Nyt minulla on todella p***a fiilis kun "pakotin" nuhaisen ja väsyneen lapsen retkelle.... Itkettää ja harmittaa.

Huolestuttaa kuinka siellä pärjää kun viikonloppuna jouduttiin antamaan astamlääkkeitä joita ei ole tarvinnut kohta kahteen vuoteen. Osaako sanoa retkellä, että on huono hengittää? Osaako hoitajat antaa lääkkeen? Pystyykö ne huoletimaan siitä, että saa sen jos tarvii?

Kaikki asiat pyörivät vaan mielessä enkä pysty keskittymään omiin töihini.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu. Ensin on innoissaan lähtemässä ja kun lähdön hetki koittaa niin alkaa hysteerinen itku ettei halua lähteä. Mistä ihmeestä voisi johtua? Mitään kunnon syytä ei ole koskaan sanonut.

Kyllä lastasi näissä tilanteissa jokin pelottaa.Kannatta kyllä miettiä yhdessä lisää.Saattaa olla ihan turha pelko mutta ei se asiaa helpommaksi tee ennen kuin olette yhdessä sen löytäneet ja miettineet läpi.Näin ne pelot häviää ei niin että ne kielletään. Tsemppiä!

1. jos lapsella astmalääkkeitä, niin miksi ihmeessä et ole varautunut tilanteeseen ja ohjeistanut hoitajia antamaan niitä tarvittaessa? Jos he eivät tiedä lapsen astmasta, eivät he osaa reagoida oikein. Nyt viimeistään soitat sinne ja kerrot että jos tulee oireita, niin lapsella on lääkkeet laukussa ja miten niitä käytetään. 2. tuntuu, että lapsella on perusturvallisuudessa jotakin aukkoja. Jos lapsi usein itkee ja kieltäytyy lähtemästä, häntä varmaan pelottaa. Ja tilannetta ei helpota se että äitikin itkee! Onko lapsi ollut tähän saakka kotihoidossa vai jo vuosia päiväkodissa? Jos kotihoidossa, niin "nopea" irtautuminen äidistä voi olla vaikeaa. Nyt siis vain harjoittelemaan entistä enemmän. Ja sinulle jämäkkyyttä ja ryhtiä, ET ALA ITKEÄ noissa tilanteissa. Jos lapsi on sairas niin pidät kotona, mutta jos vain itkee ja kieltäytyy, niin siitä pitää selvitä määrätietoisilla otteilla.

Lapsi on ollut ilman lääkkeitä kohta kaksi vuotta ja nyt viikonloppuna tarve ilmeni. Kaikki astma-seurannat lopetettu. On ollut myös paljon poissa eskarista koska on ollut sairaana, joten ei ole ollut mahdollisuutta näyttää lääkkeen käyttö. Näytin aamulla opelle kyllä lääkkeen käyttö, jos tarve ilmenee. Silti olen huolissani...

Perusturvallisuudessa ei pitäisi olla mitään aukkoja. Näitä tilanteista tulee vain silloin kun on jokin eksta-juttu eskarissa. Lapsi on ollut hoidossa 1v 6kk iästä lähtien sekä pph:lla, että tarhassa ja nyt siis eskarissa ollut. Viime aikoina on kyllä sairastellut todella paljon, joten on ollut aika paljon kotona. Tiedän ettei saisi ruveta itkemään moisessa tilanteessa mutta, en vain voinut sille mitään. Olen itse todella tiukilla (työperäistä) enkä saa apua mistään ja nyt se sitten tuli ulos aamulla itkuna. Olen muutenkin aina ollut herkkä itkemään. Mummo ei onneksi itkenyt kun puhui pojan kanssa puhelimessa vaan minulle.

Eipä ole poika ainakaan vielä soitellut minulle, joten kaikki varmaan ihan hyvin. Silti on van niin p***a fiilis aamuisen suhteen. Täytyy illalla yrittää jutella asiasta uudelleen. Yleensä ei osaa mutta vastata kun ettei vain halua lähteä eikä anna kunnon syytä.

ihan itkut piti tirauttaa...sorry vaan, en tajua kyllä teitä uusavuttomia. miten kaikki voikin olla noin helvetin vaikeeta? kakaralle vaatteet päälle ja kitinät seis.

kyllä ne eskarista soittaa jos laps on sairas.

ihan itkut piti tirauttaa...sorry vaan, en tajua kyllä teitä uusavuttomia. miten kaikki voikin olla noin helvetin vaikeeta? kakaralle vaatteet päälle ja kitinät seis. kyllä ne eskarista soittaa jos laps on sairas.

katsotaan sitten kun joudut käymään saman läpi. Siinä vaiheessa itku on pientä. Prkle, että ärsyttää nään kaikenmaailman jeesustelijat

ap