Lue keskustelun säännöt.
Nyt loppui tässä huushollissa tunteista puhuminen!
15.05.2010 |
Jälleen tänään kerroin miehelleni asiasta, joka on jäänyt minua hiertämään. Olen vuosia opetellut puhumaan tunteistani ja nyt kun vihdoin olen sen oppinut, niin vastaanotto on joka kerta samanlainen. Mies alkaa heti huutamaan ja väittämään "Niin, mä olen taas paska jätkä", "Voi vittu, ei olis pitänyt tulla kotiin ollenkaan" ja niin edelleen.
Olen todellakin opetellut puhumaan, en huuda asiaani, en syyllistä vaan kerron miltä minusta tuntuu. Mutta mies reagoi aina näihin tilanteisiin samalla tavalla. Kyseessä on kuitenkin suht harvoin tapahtuva tilanne eli noin kerran kahdessa kuussa.
Tästä lähin pidän turpani kiinni ja katsotaan kauanko ihmisen pitää imeä tätä itseensä ennen kuin saa tarpeekseen...
Kommentit (5)
Aina väittää että minä puhun tunteistani ja ajatuksistani liian vähän.
No sitten kun puhun, niin kuulemma kimputan.
Joo, ei jaksa tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekin joskus koittanut tolla linjalla ja mut mies kokee sen aina syyttelynä.
mulla alkaa nyt olla ajatukset meidän suhteen tien päässä. n. 17 yhteistä vuotta takana, useampi pieni lapsi mut ei enää rakkautta, ekaa kertaa 17 vuoteen koen näin. Onko niin että jos toinen aiheuttaa enää negatiivisia tunteita niin voiko siinä enää suhde parantua? Paljon on riidelty mut aina olen toivonut et suhde kuitenkin jatkuis mut nyt en jaksa enää. Luovutetaanko? Mieskin sanoi että ei kuulosta ihan huonolta idealta, voiko olla enää toivoa?
Pitäisi siis miehesi alkaa kans opetella keskustelemaan.
Älä kuitenkaan katkeroita itseäsi, käy nimittäin helposti, jos asioista ei pystytä keskustelemaan. Toivottavasti et huomaa parin vuoden päästä olevasi katkera elämäänsä kyllästynyt akka, joka todellakin katsoo muita miehiä ja vain päästäkseen pois huonosta suhteesta.
Been there.
Mies kokee kai syyllisyyttä, jos mulla on paska olo. Eihän se sen vika useinkaan ole, mutta mun täytyisi saada puhuttua paha olo pois.
Nytkin on rahahuolia, ongelmia jaksamisen kanssa ja tuntuu ettei mieheen ole oikein keskusteluyhteyttä. Jos yritän puhua, mies menee lukkoon. Sitten tulee riita, joka ei kuitenkaan ole sellainen virkistävä ja lähentävä riita, vaan hajoittava ja pahaa mieltä lisäävä mykkäkoulu.
Nyt tätä puhumattomuutta on jatkunut jo kauan, niin kauan, että olen miettinyt eroa. Etäisyys vaan kasvaa, kun ei uskalla sanoa todellisia tunteita ääneen. Alkaa olla fyysisesti paha olla, pala kurkussa ja sydän hakkaa, kun pitää olla puhumatta mieltä painavista asioista.
Silti mä vielä vähän toivon, että mies oppisi puhumaan tunteista. Kun kuitenkin rakastan. Mutta enpä tiedä, oppiikohan tuo.
Pitäisi siis miehesi alkaa kans opetella keskustelemaan.
Älä kuitenkaan katkeroita itseäsi, käy nimittäin helposti, jos asioista ei pystytä keskustelemaan. Toivottavasti et huomaa parin vuoden päästä olevasi katkera elämäänsä kyllästynyt akka, joka todellakin katsoo muita miehiä ja vain päästäkseen pois huonosta suhteesta.
Been there.