Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni kuoli ja sairaslomaa 2kk, nyt pitäis sit olla työkuntoinen...
15.05.2010 |
Yksi lapsistani kuoli pari kuukautta sitten ja sain tämän takia sairaslomaa ensin kuukauden, sitten pari viikkoa ja viimeksi vielä pari viikkoa, mutta lääkäri antoi ymmärtää, että tämän jälkeen pitäis sit jo palata töihin.
Miten ihmeessä voisin tehdä töitä kun en saa huolehdittua edes elossa olevista lapsistani. Ovat hoidossa päivät ja muulloin on siskoni heitä hoitamassa, koska en vaan yksinkertaisesti jaksa. Jotain pientä jaksan lasten kanssa tehdä, mutta en kyllä mitenkään ole työkuntoinen.
Pelottaa vaan mennä lääkärillekään, koska jo viimeks puhui siihen tyyliin, että laiskuuttani haen sairaslomaa. Ei tunnu ymmärtävän, etten tässä kunnossa voi palata vastuulliseen työhöni.
Kommentit (79)
Lääkäri saa olla tuota mieltä. Joillekin se sopii, että menee töihin, toisille ei. puolikuntoisena ei töissä ole edes tuottava. Valitettavasti tiedän tämän omakohtaisesta kokemuksesta. Jos käyt tällä lääkärillä jostakin syystä, niin lääkäriä ei tarvitse vaihtaa, varaat vain uuden ajan ja sanot, ettet jaksa. Käythän myös terapiassa? Jos sinua ei ole ohjattu terapiaan, niin ota yhteys paikkakuntasi perheneuvolaan tai sitten lääkärin kautta, terapia helpottaa. Ja vielä, jaksamista tähän elämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivotan voimia ja totean, että en ymmärrä miten joku voi olla sitä mieltä, että 2kk lapsen kuolemasta pitäis olla jo työkuntoinen. En minä ainakaan ollut. Ja lasten hoidossa olo on kyllä heille parempi kun olla kotona masentuneen äidin kanssa.
Minä myös toivotan voimia ja jaksamista täydestä sydämestäni
erään äidin, jonka lapsi kuoli viime kesäkuussa. Perheessä myös toinen lapsi. Nyt tämä äiti on ollut töissä maaliskuusta lähtien, joten aika kummalliselta kuulostaa, että pitäisi olla työkykyinen kahden kuukauden päästä?!? Voimia.
millaiseen työhön on palaamassa. Ihminen voi olla työkuntoinen johonkin suorittavaan työhön, rutiiniin, jossa ei tarvitse laittaa itseään niin omalla persoonallaan likoon. Sen sijaan ihmissuhdeammateissa täytyy olla henkisesti ja tunnetasolla eheämpi ja paremmassa tasapainossa.
Myös se vaikuttaa, voiko tehdä alkuun osa-aikatyötä tai muuten kevyemmin vai täytyy olla heti 120% työkykyinen ja juosta tukka putkella, tuntui miltä tuntui.
Voimia, ap! Suru tekee sinussa työtään. Se ottaa oman aikansa. Älä vaadi itseltäsi liikaa, vaikka muut vaatisivat. Puolusta rohkeasti itseäsi.
Mitähän terapeuttisi on sanonut sairausloman jatkamisen tarpeesta? Onhan terapiasi riittävän intensiivistä ja pitkäkestoista? Onko terapia Kelan korvaamaa; siihenhän olet tarvinnut psykiatrin lausunnon? Jos ei, kannattaa etsiä hyvä psykiatri, joka osaa arvioida lääkityksen, sairausloman ja terapian tarpeen oikean suhteen.
se elämä hymyilee vielä sinullekin. Kannattaa jättää omaan arvoonsa nämä arvostelijat. Heillä viiraa omassa päässä eivätkä sitä edes itse tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan sitä ettet kotonakaan jaksa heitä hoitaa, kerroit jonkun lähisukulaisen hoitavan lapsiasi.
Mielestäni lapset voi siis olla päiväkodissa mutta muutoin arki pitää saada sujumaan pikkuhiljaa normaalisti. Älä jää masentumaan vaan tartu reippaasti toimeen.
On sinulla kyllä kohtuuttoman hankalaa ollut, puolison menetys ja vielä lapsenkin.
Tarkoitin ettei jatkuvasti voi käyttää lähisukulaisia hoitajina, näin tämän ajattelen.
Hyvä tarkoitus lääkärillä on ollut.
mutta kuten sanoin, niin työterveyslääkärini on sitä mieltä, että en tarvitse enempää kun 2kk saikkua ja että keskiviikkona olen hänestä työkuntoinen. Tiedän myös senkin, että 2kk jälkeen vaaditaan B-lausunto ym.
Alla kirjoittaneelle. En ole missään sanonut, että aion olla toisten avun varassa loputtomiin. Mutta vaikeasti/syvästi masentuneena ei vaan onnistu arjen pyöritys kuten aiemmin.
Olen kyllä elossa olevista lapsista onnellinen, mutta tarkoittaako se sinusta, etten saisi surra lastani, jonka olen menettänyt? Tiedän, että lapsetkin surevat, mutta kyllä heille on parempi olla tällä hetkellä hoidossa päivisin masennukseni takia. En silti koe heitä hylänneeni, vaikka ovatkin hoidossa muutamia tunteja päivässä. Lasteni isä on kuollut, olen siis yh.
En elä vain kuolleelle lapselle enkä rehellisesti sanottuna ymmärrä ajatusmaailmaasi. En saisi surra kuollutta lastani koska minulla on muita lapsia, häh?
Lapseni kuolemaa ei olisi voinut estää enkä syytä siitä itseäni. Tuntuu vaan pahalta kun häntä ei enää ole.
Mieheni kuoleman jälkeen olin sairaslomalla puolisen vuotta ja silloisen työpaikan työterveyslääkäri oli sitä mieltä, että olisin voinut olla pidempäänkin vointini puolesta. Halusin kuitenkin tuollon kokeilla töihin paluuta. Ensimmäiset viikot oli vaikeita ja raskaita, mutta töihin paluu kuitenkin auttoi ehkä paremmin toipumaan mieheni kuolemasta kun jos olisin ollut pidempään sairaslomalla. Mieheni kuoleman jälkeen olen vaihtanut työpaikkaa ja sen myötä vaihtui myös työterveyslääkäri ja tämä nykyinen on täysi vastakohta edelliselle.
ap
ja hoitaa omat lapsensa. Et voi olla toisten avun varassa loputtomasti eikä se ole kohtuullista läheisillesi.
Kaikista eniten suretttaa sinun elossa olevat lapset, etkö ole heistä onnellinen.
Ymmärrätkö että suree ne sisaruksetkin ja nyt olet tavallaan heidät hyljännyt, entäs puoliso onko hänetkin mitätöity.
Elätkö vain kuolleelle lapselle vaikka elävät tarvitsisi kipeästi äitiään.
Ymmärrän sen ettet vielä ole työkuntoinen ja olet oikeutettu vielä jonkin aikaa sairauslomaan.
Tuli sellainen ajatus mieleen että syyllistätkö itseäsi lapsesi kuolemasta, oliko kuolema ns. turha ja estettävissä oleva?
Ei sillon oikeasti jaksa esim. tehdä ruokaa ym.kotitöitä vaan jo se sängystä nousu tuntuu ylivoimaiselta.
Millähän perusteella ap:n lääkärillä on ollut hyvä tarkoitus?? On passittama töihin ihmistä, jolle ei ole tarjonnut terapiaa tai muuta selviytymisapua, ei edes masennustestiä laittanut tekemään.
Niin ja se, jos ap:lla on olikohan sisko auttamassa arjessa niin tarkoittaa sinusta sitä, että ap saa liikaa apua. Että olet idiootti. Meilläkin oli lapsemme kuoltua äitini auttamassa arjessa ensimmäiset 4kk ja kaksi elossa olevaa lasta jatkoi päivisin hoidossa. Äitini apu ei meillä tarkoittanut, etten tekisi mitään vaan että pystyin vähät voimavarani kohdistamaan lapsiin ja heidän kanssa olemiseen.
vaan sitä ettet kotonakaan jaksa heitä hoitaa, kerroit jonkun lähisukulaisen hoitavan lapsiasi.
Mielestäni lapset voi siis olla päiväkodissa mutta muutoin arki pitää saada sujumaan pikkuhiljaa normaalisti. Älä jää masentumaan vaan tartu reippaasti toimeen.
On sinulla kyllä kohtuuttoman hankalaa ollut, puolison menetys ja vielä lapsenkin.
Tarkoitin ettei jatkuvasti voi käyttää lähisukulaisia hoitajina, näin tämän ajattelen.
Hyvä tarkoitus lääkärillä on ollut.mutta kuten sanoin, niin työterveyslääkärini on sitä mieltä, että en tarvitse enempää kun 2kk saikkua ja että keskiviikkona olen hänestä työkuntoinen. Tiedän myös senkin, että 2kk jälkeen vaaditaan B-lausunto ym.
Alla kirjoittaneelle. En ole missään sanonut, että aion olla toisten avun varassa loputtomiin. Mutta vaikeasti/syvästi masentuneena ei vaan onnistu arjen pyöritys kuten aiemmin.
Olen kyllä elossa olevista lapsista onnellinen, mutta tarkoittaako se sinusta, etten saisi surra lastani, jonka olen menettänyt? Tiedän, että lapsetkin surevat, mutta kyllä heille on parempi olla tällä hetkellä hoidossa päivisin masennukseni takia. En silti koe heitä hylänneeni, vaikka ovatkin hoidossa muutamia tunteja päivässä. Lasteni isä on kuollut, olen siis yh.
En elä vain kuolleelle lapselle enkä rehellisesti sanottuna ymmärrä ajatusmaailmaasi. En saisi surra kuollutta lastani koska minulla on muita lapsia, häh?
Lapseni kuolemaa ei olisi voinut estää enkä syytä siitä itseäni. Tuntuu vaan pahalta kun häntä ei enää ole.
Mieheni kuoleman jälkeen olin sairaslomalla puolisen vuotta ja silloisen työpaikan työterveyslääkäri oli sitä mieltä, että olisin voinut olla pidempäänkin vointini puolesta. Halusin kuitenkin tuollon kokeilla töihin paluuta. Ensimmäiset viikot oli vaikeita ja raskaita, mutta töihin paluu kuitenkin auttoi ehkä paremmin toipumaan mieheni kuolemasta kun jos olisin ollut pidempään sairaslomalla. Mieheni kuoleman jälkeen olen vaihtanut työpaikkaa ja sen myötä vaihtui myös työterveyslääkäri ja tämä nykyinen on täysi vastakohta edelliselle.
ap
ja hoitaa omat lapsensa. Et voi olla toisten avun varassa loputtomasti eikä se ole kohtuullista läheisillesi.
Kaikista eniten suretttaa sinun elossa olevat lapset, etkö ole heistä onnellinen.
Ymmärrätkö että suree ne sisaruksetkin ja nyt olet tavallaan heidät hyljännyt, entäs puoliso onko hänetkin mitätöity.
Elätkö vain kuolleelle lapselle vaikka elävät tarvitsisi kipeästi äitiään.
Ymmärrän sen ettet vielä ole työkuntoinen ja olet oikeutettu vielä jonkin aikaa sairauslomaan.
Tuli sellainen ajatus mieleen että syyllistätkö itseäsi lapsesi kuolemasta, oliko kuolema ns. turha ja estettävissä oleva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkäämme menkö sekaantumaan hurmosmammojen evankeliumiin...
Ei todellakaan voi verrata. Ilmeisesti on näitä äitejä, jotka ei voi tajuta, kun oman lapsensa kuoleman.
Pahinta mitä voi kokea on oman lapsensa kuolema. Veisi järjen minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä noita kusipäisiä lääkäreitä oikein sikiää??? Mä jäin leskeksi kohta 4 v sitten kolmen lapsen kanssa ja menin viikon jälkeen lääkäriin hakemaan sairista ja unilääkkeitä, kun en pystynyt nukkumaan.
Lääkkeet sain ja sairista ruhtinaalliset 1 viikon. Lääkäri selitti, että kyseessähän on luonnollinen asia (juu, kyllä, luonnollistä jäädä yhtäkkiä leskeksi 35 vuotiaana...)
Pystyttäisiinkö neuvolassa auttamaan Sinua ap?
saa sairaslomaa!!??!! Se on kyllä ihan eri asia menettää lapsi, jonka kanssa on elänyt mahdollisesti jopa vuosia kun syntymätön vauva. Suurin osa keskenmenoistakin tapahtuu alkuvaiheessa kaiken lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on saanut jo kaksi kuukautta sairaslomaa.
Työkaverin mies kuoli vastikään äkillisesti n. nelikymppisenä. Leski tuli töihin jo vajaan kuukauden päästä ja myös lapset palasivat kouluun.
Mitä kauemmin on pois työstä ja kotona, sitä vaikeampaa on paluu tavalliseen arkeen. Sairaslomalla ei voi olla loputtomiin. Suru on normaali tunne, se hälvenee ajan kanssa.
Ehkä lääkäri ajattelee ap:n parasta. Yleensä kotona olo ei paranna ketään. Ajatukset jää helposti junnaamaan samaa rataa ja se olo vaan pahenee ja pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuntasi psykologiin tai psykiatriseen sairaanhoitajaan, joka voisi konsulotoida lääkäriä. Tietysti hyvä jos voisit käydä jommassa kummassa ensin. Saatko nyt terapiaa jostain?
Kummallinen lääkäri kun ei ymmärrä.
Saanko kysyä mihin lapsesi menehtyi? Otan osaa, voimia suuressa surussa.
SINÄ tiedät parhaiten, milloin olet työkykyinen. Suru ja kriisityö vie fyysisiä sekä henkisiä voimia. Nyt on sinun aikasi levätä, surra. Surulle on annettava mahdollisuus ja töihin paluu estää sen. Työ ei saa olla se joka pitää sinut arjessa kiinni. Sinun pitää itse jaksaa, eikö! Täällä on omituisia viestejä joiltakin..
Ei surussa ole aikaa. Emme voi määritellä, kuka toipuu 2 kk tai kuka 2 vuodessa. Mutta oman lapsen menetys vie loppuelämän. Ja sillä siisti. Surun kanssa tietysti oppii elämään kun pakko on. Mutta tuossa alussa, sinun on itkettävä itkusi. Annettava itsesi surra. Siihen et pysty jos olet töissä.
Jos käyt terapiassa, sieltä pitäisi saada psykiatri kiinni. Työterveyslääkärille se sun terapeutti voi myös soittaa. Älä huolestu, varmasti saat sairaslomaa.
Kelastahan saat myös sitten sairaspäivärahaa jos tarvitsee olla pidempään kotona. Ystäväni oli yli puoli vuotta pois työstä masennuksen takia, joten kyllä sinullakin on oikeus tosiaankin olla.
Suosittelen, että otat myös yhteyttä Kätkyt -ja lapsikuolemaperheiden yhdistykseen, Käpy ry: hyn ellet ole jo ottanut. Sieltä saat vertaistukea ja neuvoja.
Toivotan sinulle voimia jatkoon!
Luulen että lääkäri haluaa sinut mahdollisimman pian töihin jotta saat muuta ajateltavaa.
Yleensä yksin olo kotona ja ajatuksien liika vatvominen voi tuoda masennusta yms.
mutta en ymmärrä miksi esim. psykiatrin kirjoittama sairasloma ei kelpaisi. Tai ainakin luulisi sillä olevan vaikutusta työterveyslääkäriisi, miten hän voisi jättää sen kokonaan huomioimatta? Eli koska olet jo yksityisellä hoidossa, niin pyydä sieltä todistus. Eihän työterveyslääkäri mikään asiantuntija masennusasioissa ole missään tapauksessa, joten miksi hänen kijoittamansa olisi "pätevämpi". Normaali flunssissa ym. ymmärrän kyllä, miksi pitää käydä työterveyslääkärillä, eikä jollain omalla tutulla...
Irtisanoutuminen ei oikeen ole vaihtoehto, koska minun pitää kuitenkin jollain elättää lapseni kunhan olen työkuntoinen. Sitä en tiedä hyväksyykö työnantajani muiden kun työterveyslääkärin määräämän sairausloman. Tämä minun on selvitettävä alkuviikosta. Työt minun pitäisi alottaa ensi viikon keskiviikkona. ap
Ethän vain ole sama? Minä henk koht vaikka irtisanoisin itseni jos en saisi ottaa sitä aikaa minkä tarvitsen, mutta mua epäilyttää tämä sama aloitus....
Ei potilas kyllä itse sitä tiedä, vaan lääkärihän sen arvioi.
Muutenhan sairausloman voisi kuka tahansa tilata koska tahansa.
Alue: Aihe vapaa
Minä toivotan voimia ja totean, että en ymmärrä miten joku voi olla sitä mieltä, että 2kk lapsen kuolemasta pitäis olla jo työkuntoinen. En minä ainakaan ollut. Ja lasten hoidossa olo on kyllä heille parempi kun olla kotona masentuneen äidin kanssa.