Lapseni kuoli ja sairaslomaa 2kk, nyt pitäis sit olla työkuntoinen...

ensiksikkin osanottoni lapsesi menetykseen. Itsekin lapsen menettäneenä tiedän, ettei välttämättä ole työkykyinen 2 kk jälkeen. Suru ja sureminen tosi eivät voi olla ns sairasloman syy, koska se ei ole sairaus, mutta sairauslomaa voidaan myöntää psykiatrisen diagnoosin perusteella eli esim posttraumaattinen stressihäiriö tai masennus. Tavallinen lääkäri ei kuitenkaan voi sinulle edes kirjoittaa kovin pitkää sairaslomaa psyk syyllä vaan siihen vaaditaan psykiatrian alan lääkäri joka tekee diagnoosin. Eli sinun pitäisi mennä ns. päätä hoitavalle lääkärille.



On tutkittu, että lapsen kuolema vaikuttaa vanhemman toimintakykyyn vähintään 3 jopa viisikin vuotta esim niin että keskittymiskyky on heikompi, on onnettomuusaltiimpi, muisti ei pelaa niin hyvin ja tämä kaikki ihan sen vuoksi että surukin on niin vaativa prosessi ihmisen psyykkeelle ja kuluttaa valtavasti energiaa. tämä tosin ei tarkoita sitä, että olisi sen aikaa työkyvytön, vaan toimintakyky palautuu yksilölliseen tahtiin-.

Olin jo sanomassakin, että jos lääkäri ei kerran myönnä lisää sairaslomaa, niin eikös sen sitten täydy ohjata sut jatkohoitoon, kun et kerran ole työkykyinen. Mutta nythän sinä jo olet hoidossa, joten siltä osin hyvä.



Mutta mun mielestä voisit tehdä sen masennustestin uudelleen. Jos sua pelottaa se lääkäri, niin soita sairaanhoitajalle, että voitko tehdä sen testin sen luona.

mielestäni työterveylääkärisi toimii asiattomasti ellei ymmärrä ohjata sinua alan asiantuntijalle. tarvitset todellakin psykiatrisen arvion työkyvystäsi ja sitä hän ei voi tehdä.

hei muistathan myös että on käpy ry-lapsikuolemaperheiden yhdistys jonka kautta voit saada tukea, mahdollisesti neuvoja sekä erittäin kallisarvoista vertaistukea. Et ole yksin, vaaan meitä lapsensa menettäneitä on paljon tässäkin maassa. Voimia toivon sinne elämääsi jaksaa pitää puoliasi ja elää surun kanssa.

aamun on töissä siis ja toteat itse ja jos pomosi on viisas tajuaa kanssa ettet pysty? sitten takaisn lääkäriin ja pyydä lähete psykiatrille?

elinkeinoelämän pamput vastustavat kiivaasti elämän eri kriisien yhteydessä jaettavia s-lomia. Tuntuu niin järkyttävän raskaalta ja kylmältä kaikki tämä.



Ystäväni lapsi kuoli, sai 3 viikkoa saikkua. Sen jälkeen lääkäri oli tokaisi, että pitäisi sitä nyt jo jaksaa! Järkyttävää, vetää ihan mykäksi.



Ollaanko me jotain koneita? Pitää vain kätkeä tunteet ja puksuttaa kuin junat?



Lääkäri voi kirjoittaa sellaisen koodin, jolla palkanmaksua s-loman ajalta ei heru.



Olkaa kaikki kiitollisia, joilla ei koskaan elämässänne mitään kamalaa tapahdu!

Ymmärrän sinua. Suru on musertavan suuri ja toimintakyky olematon.



Mutta voisiko normaali arki auttaa sinua eteenpäin?



Jos rutiinit ja entinen elämä jatkuisivat jollakin tasolla, voisi se ehkä auttaa käsittelemään asiaa? En tiedä, pohdin vain asiaa.

sen tiedän itsekin ja tätä mieltä oli myös yksityinen lääkäri.

Osallistun arkeen vointini mukaan, mutta vielä se on melko vähäistä.

Kyllä minä voisin sen masennustestin tehdä työterveyslääkärilläkin, mutta hän ei tätä ole edes ehdottanut/maininnut missään vaiheessa.

ap

Ymmärrän sinua. Suru on musertavan suuri ja toimintakyky olematon.

Mutta voisiko normaali arki auttaa sinua eteenpäin?

Jos rutiinit ja entinen elämä jatkuisivat jollakin tasolla, voisi se ehkä auttaa käsittelemään asiaa? En tiedä, pohdin vain asiaa.

että sun pitänee tehdä aloite siinä masennustestin tekemisessä.



Onko siis niin, ettei työpaikassa hyväksytä muita lääkärintodistuksia kuin työterveyshuollosta saatuja. Jos on niin, niin sitten sun on pyydettävä lähetettä psykiatriselle (minkä perusteena voisi olla se masennustesti, miksei myös se jo tekemäsi testi.)



Jos taas työnantaja hyväksyy muidenkin lääkärien todistuksia, niin sitten pyydät todistuksen siltä lääkäriltä, jolla nytkin olet jo hoidossa, jolta sait ne lääkkeet, ja joka ohjaa sun terapiaa.

Kävin tänään työpaikallani kyselemässä työvuoroja kun työterveyslääkäri kieltäytyi tänään kirjottamasta lisää sairaslomaa, vaikka masennustestin siellä tehtyäni olen yhä vaikeasti masentunut. Pomoni oli aika yllättyneen näköinen ja sanoikin, että oikeastiko olen jo palaamassa töihin ja kerroin sitten, ettei työterveyslääkäri kirjoita enempää sairaslomaa eikä ohjaa eteenpäin jne, vaikka masennustestin mukaan olen vaikeasti masentunut ja että yksityisen lääkärin mukaan en ole vielä työkuntoinen, samaa mieltä on myös psykiatri ja kuten jo sanoin niin en myöskään omasta mielestäni vielä työkunnossa. Tähän pomoni sitten sanoi, etten hänestä todellakaan näytä työkuntoiselta ja ettei suostu ottamaan minua vielä töihin. Sanoi puhuvansa työterveyslääkärille tästä ja sanoi myös, että käy myös muun kuin työterveyslääkärin kirjoittama sairasloma.



Niin ja teille, joiden mielestä hylkään lapseni niin tiedoksi, että lapseni olivat jo ennen sisarensa kuolemaa hoidossa ja mm. päiväkodin henkilökunnan mielestä oli parempi, että lapset jatkavat hoidossa, vaikka olen itse sairaslomalla, koska en jaksa hoitaa arkea tällä hetkellä. Sanoin kuitenkin jo aiemmin, etten koe hylänneeni lapsiani, koska se vähäinen energia/jaksaminen jota minulla on tällä hetkellä niin se menee lasteni tukemiseen/heidän kanssaan olemiseen. Tästä ”suosta” toivottavasti vähitellen noustaan ylöspäin ja palataan lopulta siihen normaaliin arkeen ja työelämään ja vointini olisi taas normaali.



Siskoni on kyllä apunani arjessa, mutta hän tekee lähinnä ruoat ja siivoaa, näitä en itse vielä jaksa kaikkea tehdä ja minä olen lasten kanssa illat. Kunhan löytyy sopiva lääkitys ja annostus niin vähitellen varmasti jaksan taas itse tehdä kaiken.



Sinä, joka totesit, ettei keskenmenostakaan saa sairaslomaa, niin on se hieman eri elää lapsen kanssa 14v ennen hänen kuolemaansa kun saada keskenmeno. Elossa olevien lasteni iät on 3v, 4v ja 6v.



ap

Ne jotka puhuvat lasten hylkäämisestä, ovat ihan idiootteja ja ilkeilevät tahallaan (mikä on täysin käsittämätöntä).

Valitettavasti jotkut työterveyslääkärit ovat tehneet työnantajien kanssa ihan omia sopimuksia siitä, että sairaslomaa saa aniharvoin vaikka aihetta olisi. Minun mielestäni tuo masennus jo kuulostaa siltä, että sinun pitäisi vielä olla sairaslomalla.

vai laukaisiko lapsen kuolema vaikean masennuksen?



Muistuu mieleen oman lapsen menetys. Elettiin 80-luvun loppua ja apua ei saanut mistään. Ja jos sitä olisi hakenut tai toivonut mielenterveyspuolelta, olisi mennyt se vähäinenkin toive normaalista elämästä.(hulluus oli vakava sairaus ei ollut muuta nimikettä)Kenellekkään ei tullut edes mieleen ehdottaa terapiaa, lääkitystä...

Sairaalasta annettiin kaksi diapamia käteen, jotka heitin roskiin, koska en ymmärtänyt mitä niillä oli asian kanssa tekemistä. Ei ollut nettiä johon purkaa tuskaansa...

Se miten surra ei ole helppoa. Jos teet työtä et sure ja olet jo päässyt kaikesta yli.

Jos et tee työtä olet luuseri omaan napaan tuijottaja. Arvostelijoita riittää pilvin pimein.



Lapsen sairastuminen ja kuolema aiheuttaa sellaisia vipoja, että joskus vihaa koko maailmaa. Onneksi se menee ohi, jos ei pitäisi olla mahdollisuus apuun joka ei syyllistä ja tee syylliseksi.

Ethän vain ole sama? Minä henk koht vaikka irtisanoisin itseni jos en saisi ottaa sitä aikaa minkä tarvitsen, mutta mua epäilyttää tämä sama aloitus....

Irtisanoutuminen ei oikeen ole vaihtoehto, koska minun pitää kuitenkin jollain elättää lapseni kunhan olen työkuntoinen.

Sitä en tiedä hyväksyykö työnantajani muiden kun työterveyslääkärin määräämän sairausloman. Tämä minun on selvitettävä alkuviikosta. Työt minun pitäisi alottaa ensi viikon keskiviikkona.

ap

Ethän vain ole sama? Minä henk koht vaikka irtisanoisin itseni jos en saisi ottaa sitä aikaa minkä tarvitsen, mutta mua epäilyttää tämä sama aloitus....

Meillä on sellainen klausuuli, että työnantaja voi harkintansa mukaan hyväksyä myös muun kuin työterveyslääkärin todistuksen/sairausloman.



Julkisen puolen lääkärien todistukset saatetaan katsoa suoraan aika valideiksi myös työnantajan puolella. Eihän kaikkia sairauksia edes voi hoitaa työterveyshuollossa. Esimerkiksi nyt vaikka syöpä.

Hei osanottoni myöskin. Minulta on lapsi kuollut myöskin.



Minulle itselleni oli 4 kk sellainen aika, jonka jälkeen kykenin töihin. Tosin sen edellytyksenä oli tosiaan kriisiterapia, me pääsimme heti lapsen kuoleman jälkeen siihen. Surullista on, että silloin kun itse on kaikkein heikoimmillaan, niin vaaditaan kaikkein eniten voimaa avun hankkimiseen. Terapiassa käyn edelleen.



Oma kokemus on se, että arkirutiineihin kannattaa pyrkiä pääsemään kiinni. Se auttaa.



Työterveyslääkäri ei tosiaan voi kirjoittaa pitkiä sairaslomia, siihen tarvitaan psykiatri.



Töihinpaluuta kannattaa suunnitella myös hyvin. Onko Sinun mahdollista aloittaa osa-aikaisesti? Edelleen kannattaisi keskustella esimiehen kanssa millaisia työtehtäviä voi tehdä. Joissain tapauksissa osa-aikainen sairasloma on mahdollisuus. Samoin kannattaa miettiä, että miten lapsen kuolemasta haluaa työpaikalla puhua. Jotain on pakko sanoa, ihmiset karttavat kuolemaa. Helposti käy niin, että kukaan ei uskalla lähestyä eikä tule puhumaan, jollain keinoin sen kynnyksen yli olisi päästävä. Joitain on auttanut se, että joku työkaveri toimii vaikka vähän saattajana.



Käpyyn kannattaa mennä.

Kaikenlaiset idiootit sitä näköään kirjottaa tällaiseen ketjuun ja kehtaa vielä syyllistää. Missä nykyajan ihmisten empatiakyky on??

Veljeni oli sairauslomalla, papereissa luki: akuutti stressi.



Kuka tahansa järkevä lääkäri osaa sen kirjoittaa.

Käy yksityisellä, mene terapiaan.



Voimia ja jaksamista!

Tyuöantaja ei voi todistusta mitätöidä, mutta voi toki velvoittaa ottamaan esim. ensisijaisesti yhteyttä työterveyshuoltoon tms. Työterveyslääkärin on vaadittaessa lähetettävä sut eteenpäin. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt mitään sopimuksia työnantajan kanssa eikä pelaa tämän pikkiin, ei tartte sentään sellaista pelätä. Yleensä on eri firmaakin ja ihan "tavallinen" lääkäri ei ei siinä mitään vilunkipeliä ole. Lääkärit ovat hyvin eettisiä ja lakien alla.



Osanottoni joka tapauksessa ja suosittelen tosiaan psykiatrin vo:lle hakeutumista. Tai kokeile mennä töihin, saathan siiten aina helpommin uuden loman voidessasi todistaa kokeilun epäonnistuneen.