Lukuhetket päiväkodissa hankalia lapselleni
Päiväkodin väki sanoo, että lapseni ei istu muiden samanikäisten kanssa kuuntelemassa satuja, vaan liikkuu ympäriinsä eikä keskity.
Kotona kun luetaan, annan hänen katsella kuvia ja sujuu hyvin, mutta päiväkodissa tilanne on luonnollisesti erilainen ja valitettavasti lapselle ja lukijalle vaikea. Mistä tällainen johtuu?
Miten on, treenaako muut vanhemmat kotona näitä lukuhetkiä varten niin, että istuttavat lapsen erille itsestään ja kieltävät kuvien katselun? Vai kuinka tuo taito hankitaan?
Kommentit (10)
Jos lapsi ei osaa kuunnella ilman kuvia, niin veisin nepsytutkimuksiin. Selkeästi jokin synnytyksenaikaisen aivojen hapenpuutteen aiheuttama ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin ammattilaisilla pitäisi olla näin helppoon ongelmaan useita ratkaisuja.
On tuo jatkunut jo jonkin aikaa, ja itsekin saatan joskus viedä muksun kirjaston satutunnille ja tarvita vinkkejä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Missä on lapsen mielikuvitus?
Ei se sellasta tartte. Ryhmä Haussa ja Lego Ninjagoissa on valmis raami. Sitten vaan riehumalla selväksi kuka täällä määrää.
Ja minkä ikäinen on? Alle kolmivuotiaalta varmaan ihan normaalia käytöstä.. Ei vaan osaa ryhmässä toimia, mutta sellaiseen on pakko sopeutua päiväkodissa, jos sinne joutuu pienenä. Isompi lapsi jos on niin sitten jotain keskittymis ongelmaa, että miten sujuu muut keskittymistä ja kuuntelua vaativat hommat? Ehkä sun lasta ei vaan kiinnosta ja uskaltaa näyttää sen. Toisaalta en ihmettele yhtään älylaitteiden seuraamuksia, kun nykyään kaikkien lasten ei tarvitse osata odottaa ilman viihdykettä... Näitä näkee auton takapenkillä, ravintolassa, uimahallin pukuhuoneessa yms
Jaksatko itse kuunnella, minä en. Nykylapset on aktivoitu tv ja läppärin edessä. Päiväkotien olis aika uudistua! Avataan iso skriini ja siihen näytetään jotain lasten ohjelmia. Toimii.
Jep, jep. Miksi kaikesta pitää nykyään tehdä näin vaikeaa? Jos kyseessä eskarilainen, niin ehkä jotenkin asiaan kiinnittäisin huomiota, koska seuraavaksi edessä ekaluokka, jossa istuttava paikallaan ja kuunneltava useampikin hetki päivässä. Jos kyseessä viskari tai siitä alle, niin mitä sitten. Ei kaikki voi olla niitä rauhallisia istujia.
Minulla lähipiirissä sata esimerkkiä (no ehkä vähän liioteltu) lapsista, jotka ovat olleet kuin tuulispäitä alle kouluikäisenä ja menneet sata lasissa ja oikeasti kirjaimellisesti hikipäässä. Hyvä esimerkki on rakas kummpoikani, hän on nyt 15v ja maailman rauhallisin ja herttaisin poika. Ja voi kun tietäisitte mikä "adhd" hän oli vielä esim. 5-vuotiaana! Eipä uskoisi, että kyseessä on sama poika :) Ne lapset niin äkkiä kasvavat ja oppivat "olemaan".
Lapsesi on tuleva johtaja ja ihmiskunnan etujoukkoa. Molempia tarvitaan, sekä johtajia että lampaita.
Päiväkodin ammattilaisilla pitäisi olla näin helppoon ongelmaan useita ratkaisuja.