Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni kuoli ja sairaslomaa 2kk, nyt pitäis sit olla työkuntoinen...
15.05.2010 |
Yksi lapsistani kuoli pari kuukautta sitten ja sain tämän takia sairaslomaa ensin kuukauden, sitten pari viikkoa ja viimeksi vielä pari viikkoa, mutta lääkäri antoi ymmärtää, että tämän jälkeen pitäis sit jo palata töihin.
Miten ihmeessä voisin tehdä töitä kun en saa huolehdittua edes elossa olevista lapsistani. Ovat hoidossa päivät ja muulloin on siskoni heitä hoitamassa, koska en vaan yksinkertaisesti jaksa. Jotain pientä jaksan lasten kanssa tehdä, mutta en kyllä mitenkään ole työkuntoinen.
Pelottaa vaan mennä lääkärillekään, koska jo viimeks puhui siihen tyyliin, että laiskuuttani haen sairaslomaa. Ei tunnu ymmärtävän, etten tässä kunnossa voi palata vastuulliseen työhöni.
Kommentit (79)
että vaikka hän tekee lähetteen, ei työnantaja maksa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se elämä vielä sinulle ja lapsillesikin hymyilee! Anna itsellesi aikaa surra ja jätä arvostelijat täällä omaan arvoonsa.
kirjota vuoden sairaslomaa heti kättelyssä. Että niin sun lapshan kuoli, kyl sun nyt täytyy vuosi olla pois töistä. Kyl se lekuri haluu nähdä sut, että miten sulla menee ja missä kunnossa olet. Jollekin voi tehdä hyvää palata töihin, toinen ei pysty. Ja tiedoksi käytännön syy: 2 kk saikkua voi kirjoittaa A-todistuksella (pikku lappu), sen jälkeen KELA vaatii B-todistuksen (laajempi selvitys työkyvyttömyydestä, jatkohoidosta, -kuntoutuksesta ym). Eli kyllä KELAkin sua lähestys, jos joku lekuri kirjottas heti kärkeen vuoden tai vastaavaa saikun.
katkeruuteensa. Muuten kaikki haluavat olla sun tukena. Uskon, että työnantajalta riittää ymmärrystä. Ja lääkäreissä voi olla eroja. Selväähän se on, ettei kukaan voi sanoa, että 2 kuukaudessa olet ok ja täysin valmis taas tavan töihin ja hymyssä suin!! Kyllä sulla pitää olla oikeus toipua, surra ja selviytyä. Otan osaa!
ihminen, jolta on kuollut mies ja lapsi, ja jäänyt muita lapsia. niitten takia on kato pakko yrittää jaksaa, ei jouda veivaa päänuppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hoitaa omat lapsensa. Et voi olla toisten avun varassa loputtomasti eikä se ole kohtuullista läheisillesi.
Kaikista eniten suretttaa sinun elossa olevat lapset, etkö ole heistä onnellinen.
Ymmärrätkö että suree ne sisaruksetkin ja nyt olet tavallaan heidät hyljännyt, entäs puoliso onko hänetkin mitätöity.
Elätkö vain kuolleelle lapselle vaikka elävät tarvitsisi kipeästi äitiään.
Ymmärrän sen ettet vielä ole työkuntoinen ja olet oikeutettu vielä jonkin aikaa sairauslomaan.
Tuli sellainen ajatus mieleen että syyllistätkö itseäsi lapsesi kuolemasta, oliko kuolema ns. turha ja estettävissä oleva?
mutta kuten sanoin, niin työterveyslääkärini on sitä mieltä, että en tarvitse enempää kun 2kk saikkua ja että keskiviikkona olen hänestä työkuntoinen. Tiedän myös senkin, että 2kk jälkeen vaaditaan B-lausunto ym.
Alla kirjoittaneelle. En ole missään sanonut, että aion olla toisten avun varassa loputtomiin. Mutta vaikeasti/syvästi masentuneena ei vaan onnistu arjen pyöritys kuten aiemmin.
Olen kyllä elossa olevista lapsista onnellinen, mutta tarkoittaako se sinusta, etten saisi surra lastani, jonka olen menettänyt? Tiedän, että lapsetkin surevat, mutta kyllä heille on parempi olla tällä hetkellä hoidossa päivisin masennukseni takia. En silti koe heitä hylänneeni, vaikka ovatkin hoidossa muutamia tunteja päivässä. Lasteni isä on kuollut, olen siis yh.
En elä vain kuolleelle lapselle enkä rehellisesti sanottuna ymmärrä ajatusmaailmaasi. En saisi surra kuollutta lastani koska minulla on muita lapsia, häh?
Lapseni kuolemaa ei olisi voinut estää enkä syytä siitä itseäni. Tuntuu vaan pahalta kun häntä ei enää ole.
Mieheni kuoleman jälkeen olin sairaslomalla puolisen vuotta ja silloisen työpaikan työterveyslääkäri oli sitä mieltä, että olisin voinut olla pidempäänkin vointini puolesta. Halusin kuitenkin tuollon kokeilla töihin paluuta. Ensimmäiset viikot oli vaikeita ja raskaita, mutta töihin paluu kuitenkin auttoi ehkä paremmin toipumaan mieheni kuolemasta kun jos olisin ollut pidempään sairaslomalla. Mieheni kuoleman jälkeen olen vaihtanut työpaikkaa ja sen myötä vaihtui myös työterveyslääkäri ja tämä nykyinen on täysi vastakohta edelliselle.
ap
ja hoitaa omat lapsensa. Et voi olla toisten avun varassa loputtomasti eikä se ole kohtuullista läheisillesi.
Kaikista eniten suretttaa sinun elossa olevat lapset, etkö ole heistä onnellinen.
Ymmärrätkö että suree ne sisaruksetkin ja nyt olet tavallaan heidät hyljännyt, entäs puoliso onko hänetkin mitätöity.
Elätkö vain kuolleelle lapselle vaikka elävät tarvitsisi kipeästi äitiään.
Ymmärrän sen ettet vielä ole työkuntoinen ja olet oikeutettu vielä jonkin aikaa sairauslomaan.
Tuli sellainen ajatus mieleen että syyllistätkö itseäsi lapsesi kuolemasta, oliko kuolema ns. turha ja estettävissä oleva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syvä osanottoni surussasi. Voimia!
En osaa auttaa sinua ongelmassasi, toivottavasti saat sen ratkaistua pikaisesti ja sinulle hyvin.
Lapseni sairastui vakavasti 2kk sitten, olin ensini 2vk sairaslomalla, jonka lääkäri kirjoitti. Sen jälkeen irtisanouduin työstäni, koska työnantajani oli sitä mieltä, että joko olen töissä 100%sesti tai sitten irtisanon itseni. Ei siinä tarvinnut kauaa asiaa miettiä. Katsotaan nyt, miten elämä lähtee tästä pyörimään...
Jaksamista, sinulle ja lapsellesi!
Syvä osanottoni suuressa surussa ja menetyksessäsi. En osaa valitettavasti auttaa eikä minulla ole järkeviä sanoja sinulle.
Halusin vain sanoa, että olet täällä yhden tuntemattoman ajatuksissa ja mielissä juuri nyt. 2 kuukautta tuntuu hirvittävän lyhyeltä ajalta, tuntuisi järkevältä että saisit nyt vielä hoitaa itseäsi ja olla sairaslomalla. Ehkä työpaikkalääkäri on jotenkin kypsymätön ihmisenä, eikä pysty näkemään tilannettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että perusarki auttaa jaksamaan. Ja kun on jo muitakin lapsia, on pakko jaksaa.
Eihän keskenmenonkaan jälkeen saa yleensä minkäänlaista sairauslomaa.
Kollegani lapsi kuoli parituntisena. Kuukauden sairausloma, sitten töihin ja uutta lasta yrittämään.
että perusarki auttaa jaksamaan. Ja kun on jo muitakin lapsia, on pakko jaksaa.
Eihän keskenmenonkaan jälkeen saa yleensä minkäänlaista sairauslomaa.
Kollegani lapsi kuoli parituntisena. Kuukauden sairausloma, sitten töihin ja uutta lasta yrittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuten totesin, siitähän ei saakaan _ollenkaan_ sairauslomaa... Haloo, opettele lukemaan.
Enkä vähättele keskenmenon aiheuttamaa tuskaa, koska olen sen kokenut, samoin olen kokenut kohtukuoleman ja sen että 4v lapsi kuolee. Jos näitä nyt voi verrata keskenään niin kyllä se pahin oli tuo 4v:n kuolema, koska se lapsi oli jo fyysisesti olemassa, oli muistoja hänestä jne, mutta todella vaikeita myös kohtukuolema ja keskenmenokin.
Minä olin meidän 4v lapsen kuoleman jälkeen sairaslomalla 10kk, kohtukuoleman jälkeen 6kk ja keskenmenon jälkeen kuukauden.
Niin ja meillä oli/on myös muita lapsia ja minulla myös mies, muta kyllä meidänkin lapset jatkoivat hoidossa noiden edellä mainittujen tapahtumien jälkeen. Lyhempää päivää kyllä olivat. Eivätkä he koskaan ole kokeneet, että minä tai isänsä olisimme heidät hylänneet. Ovat siis nyt jo teinejä.
että perusarki auttaa jaksamaan. Ja kun on jo muitakin lapsia, on pakko jaksaa.
Eihän keskenmenonkaan jälkeen saa yleensä minkäänlaista sairauslomaa.
Kollegani lapsi kuoli parituntisena. Kuukauden sairausloma, sitten töihin ja uutta lasta yrittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri ajaa takaa sitä, että ap ei jää sinne kotiin siihen suruunsa, vaan palaa arkeen.
Ap on yksinhuoltaja, joten hänen on pakko jaksaa.
Olet kyllä erikoistapaus, jos keskenmenostakin olet tarvinnut kuukauden sairausloman. Eli et voi kyllä verrata itseäsi nyt tähän.
juuri lapsensa menettänyt. Yhteiskunnan kuuluu auttaa tällaisessa tilanteessa ja minusta on vähintäänkin lapsellista sanoa, että ap on lapsensa hylännyt, jos ovat päivisin hoidossa.
Luulen, että ovat olleet jo ennen sisaruksensa kuolemaa hoidossa ja kriiseissä lapselle on parasta, että arki ei muutu totaalisesti ja kyllähän se muuttuisi, jos lapset jäisivät masentuneen äidin kanssa kotiin, joka ei välttämättä jaksaisi heille edes ruokaa tehdä kun jos ovat muutaman tunnin hoidossa ja illat äitinsä kanssa.
Niin ja ap:n työpaikkalääkäri vaikuttaa aika ammattitaidottomalta, jos ei ole edes ap:ta laittanut masennustestiä tekemään. Olettaa vaan, että laiskahan tuo on kun ei palaa heti töihin lapsensa kuoltua.
Lääkäri ajaa takaa sitä, että ap ei jää sinne kotiin siihen suruunsa, vaan palaa arkeen.
Ap on yksinhuoltaja, joten hänen on pakko jaksaa.
Olet kyllä erikoistapaus, jos keskenmenostakin olet tarvinnut kuukauden sairausloman. Eli et voi kyllä verrata itseäsi nyt tähän.
Opettele sinä tuntemaan edes alkeellista empatiaa. Onko pakko tulla aukomaan päätään tällaiseen ketjuun.
Sinulla on lupa surra kuollutta lastasi vaikka sinulla on muitakin lapsia, sehän nyt on tietysti päivänselvää. Täällä kirjoittelee hirmu katkeria ihmisiä, ihan puistattaa että miten joku voi sanoa lapsensa menettäneelle mitään pahasti kun pitäisi tarjota vain lohtua...
En osaa edes kuvitella miltä Sinusta tuntuu tällä hetkellä, voimia ihan hirmuisesti. Onko paikkakunnallasi jotain tukiryhmää lapsensa menettäneille, saisitko vertaistukea sieltä? Ajan kanssahan se suru helpottaa, mutta muista että kukaan, ei kukaan voi vaatia sinulta että sureminen loppuu nyt. Koita iloita elossa olevista lapsistasi sen minkä jaksat, sure ja itke, puhu heillekin tunteistasi. Toivon teille kaikkea hyvää.
Lääkäri ajaa takaa sitä, että ap ei jää sinne kotiin siihen suruunsa, vaan palaa arkeen.
Ap on yksinhuoltaja, joten hänen on pakko jaksaa.
Olet kyllä erikoistapaus, jos keskenmenostakin olet tarvinnut kuukauden sairausloman. Eli et voi kyllä verrata itseäsi nyt tähän.
Alue: Aihe vapaa
Työnantajan ei ole pakko hyväksyä sairauslomatodistusta.