Kaveruus poikki (helevetin pitkä juttu :D)

Melkein kaksi kk sitten, kaverini/ystäväni pisti välit poikki.

Olemme tunteneet 18 vuotta, olen hänen esikoisensa kummi. Nuorempana vietimme aikaa tiiviisti yhdessä, mutta nyt eri kaupungeissa asuessamme ja lapsiperhe-elämää tahoillamme viettäessämme, olemme pitäneet yhteyttä enemmän messengerin välityksellä.

Olemme toki säännöllisen epäsäännöllisesti tavanneetkin koko ajan, lasten synttäreillä ja muutenkin.



Taustasta sen verran, että tällä kaverillani (tai ystäväni, niin kuin luulin) on kaksi lasta isolla ikäerolla kahdelle miehelle. Kaverini on sinkku, esikoisensa viettää osan viikosta isällään, nuorempi n. 1,5-vuotias lapsi on isällään n. joka toinen viikonloppu.

Rahallisesti heillä on aika tiukkaa, kaveri on vielä kotona kuopuksensa kanssa.



Minä olen myös kotona pienten lasten kanssa, mutta minulla on hyvin toimeentuleva puoliso, joka myös mallikelpoisesti ottaa osaa kotihommiin ja lastenhoitoon.



Pidemmän aikaa jo olen huomannut, että kaverini kadehtii tilannettani, vaikka ei se elämä meilläkään pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Olen kärsinyt masennuksesta, joka paheni taas kuopuksen syntymän jälkeen. Parisuhdekin on ollut aika kovalla koetuksella tässä viime aikoina.



En todellakaan mitenkään pröystäile rahalla, ei meilläkään mitkään miljoonatulot ole, ja kaverillanikin on varaa pitää autoa (vaikka asuu ihan Helsingissä toimivan joukkoliikenteen äärellä) ym. "ekstraa", eli ei kituuta minkään nälkäkuoleman partaalla.

Tästä huolimatta hän on viime aikoina suorastaan vittuillut minulle kaikesta rahaan liittyvästä.

En myöskään saa hänen mielestään sanoa minkään olevan huonosti, koska "sullahan on kaikki niin hyvin".



Olen yrittänyt tukea kaveriani, "kuunnellut" tuntikausia mesessä hänen tilityksiään, itkujaan ja raivojaan mm. kuopuksensa isästä (mainittakoon, että hankkiutui tieten tahtoen raskaaksi, vaikka eivät olleet varsinaisesti suhteessa).

Soittanut hänelle kotiapua, kun jaksaminen ollut kortilla, yrittänyt muutenkin tukea kaikin tavoin, miten olen omalta osaltani kyennyt ja jaksanut.



No, nyt tämä kaveri silloin pari kk sitten suuttui minulle, kun minua harmitti, kun tulivat sairaan lapsen kanssa meille mainitsematta etukäteen, että esikoinen on juuri sairastunut. Totta kai meillä oli lapset samassa taudissa parin päivän päästä..

En siis mitenkään vihaisesti sanonut tai haukkunut tmv. sanoin vain, että harmittaa ja minusta hänen olisi pitänyt ennen tuloa edes soittaa ja kysyä että onko ok tulla.

Eli kaveri "löi luurin kiinni" mesessä minulle.

Enpä kuullut hänestä viikkoon mitään, mikä on siis outoa, koska meillä oli tapana mesetellä joka ilta, kun lapset nukkuvat ja usein kaveri laittoi päivälläkin viestejä, vaikken olisi ollut linjoilla.



Sitten viikon kuluttua lauantai-iltana kaveri tuli taas meseen ja alkoi jotain aivan diipadaapaa jutustelemaan. Odotin että sanoisi jotain tästä äkäisestä lähdöstään ja viikon hiljaiselosta, mutta ei mitään.

Minä sanoin sitten että olen ihmetellyt kun lähti niin äkäisesti, eikä mitään ole kuulunut.



Aluksi yritti kierrellä ja kaarrella, mutta sitten pikkuhiljaa alkoi avautumaan siitä enemmän ja enemmän, kuinka minä olen niin paha ja paska ihminen ja aiheuttanut hänelle pahaa mieltä ja oloa jatkuvasti koska olen niin täydellinen omasta mielestäni ja hän on niin paskaa.

Haukkui minut aivan pystyyn monella eri tavalla ja välillä puhui aivan sekoja.

Lisäksi syytti minua mm. siitä, että hän tuntee negatiivisia tunteita kuopuksensa isää kohtaan!



Olin aivan ällikällä lyöty. Kysyin pariin otteeseen mahtaako hän olla humalassa, mutta kiisti.

No, tämän episodin jälkeen meni taas viikko, etten kuullut hänestä mitään.

Ja taas hän eräänä iltana alkoi juttelemaan niitä näitä mesessä.

Otin sitten asian puheeksi ja kysyin miksi hän minun kanssa mesettelee, jos niin pahaa mieltä vain aiheutan ym. Hän vain siihen "höpsis, sun kanssa on kiva mesettää".

Sanoin ettei viikko sitten ollut ollenkaan samaa mieltä johon hän jotain "ai niinkö mä sanoin".

Kysyin taas, että oliko hän humalassa silloin, niin sanoi "no olin muutaman kaljan ottanut, enkö mä sanonut?".



Kysyin sitten muutamasta väitteestä, että näinkö hän todella ajattelee ym. Kaveri ei sitten vastannut taas mihinkään mitään ja jonkin ajan kuluttua meni offlineen.

Sen erän perään en ole hänestä mitään kuullut.

Normaalistikin lähettelee tekstareita viikottain. Nyt ei mitään.



Olen miettinyt, että pitäisikö laittaa jotain viestiä, mutta mielestäni hän saisi ottaa ensin yhteyttä, koska hän on se joka suuttui, hän on se joka katkaisi yhteydenpidon, hän on se joka haukkuin minut pataluhaksi ja syytteli ties mistä.



Minä yritin rauhallisesti alkaa selvittämään tätä asiaa, koska muuten ne jäävät kaivelemaan. Sitten kun ne kerran puhuisi halki, niin kaveruutta mielestäni voisi jatkaa.

Ilmeisesti kaverini ei pysty (selvin päin) käsittelemään näitä asioita mitenkään ja on sitten mieluummin valmis heittämään pitkäaikaisen kaveruutemme romukoppaan.



Kiitos, että sain avautua ;).