Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei naurata enää.
14.05.2010 |
Olen parisuhteessa elävä kahden lapsen äiti. Käyn kokopäivätöissä ja mieheni myös. Mieheni työpäivät venyy ja kestää... Olen reilun kk ajan ollut lasten kanssa koko ajan lukuunottamatta työaikaani jolloin lapset hoidossa. En käy kavereiden kanssa lenkillä enkä yksinkään. En kaupassa yksin. En tee mitään ilman lapsia koska en voi. Mieheni on aina töissä.
Nyt alkaa jaksaminen tulla vastaan. En vain jaksa. Pieni kiukunpuuska lapsilta saa minut melkein itkemään. En jaksa kuunnella. Rakastan lapsiani, mutta mieleni ei nyt jaksa mitään kiukutteluja :(
Olen puhunut miehelleni omasta-ajastani. Vastaus on, että nyt on töitä ja ei hänelläkään ole omaa-aikaa. Kun alamme puhumaan mies vatkuttaa, että kun joskus tajuaisin hänen tilanteensa töissä ja siitä kuinka hän on välikädessä.
Mutta en minäkään jaksa näin.
Nyt mies on reissussa 5 päivää. Vielä maanantaihin tulisi jaksaa lasten kanssa keskenään. Tuntuu ikuisuudelta *itku*
En ymmärrä miksi mies ei voinut ennakoida tulevaa reissua ja antaa minulle aikaa. Mutta taas vastaus oli työt :( Olen niin loppu. Töihinkään ei huvita enää mennä kun se syö viimeisetkin mehut minusta.
Noppa
Kommentit (36)
ymmärrän sinua hyvin.
Suosittelen sinulle seuraavia toimenpiteitä, ennen kuin uuvut liikaa. Valitse sopivat tai toteuta kaikki.
- tee viikon ruokalista etukäteen, jolloin voit ostaa vkon ruuat yhdellä kauppareissulla (jos auto käytössä)
- lapset mahdollisimman paljon mukaan kotitöihin
- palkkaa lastenhoitaja MLL:stä, Kodinavuxista, naapurista mistä vaan löydät sopivan hintaisen -> lasku miehelle
- voisitko tehdä töitä osa-aikaisesti ja pitää lapset päiväkodissa koko päivän? Saisit aikaa itselle ja kotitöille
- lähde heti kun mies tulee kotiin, vaikka tulisi kuinka myöhään. Tai lähde aamulenkille jo kuudelta. Kai se sun mies kuitenkin joskus käy nukkumassa kotona?
- isovanhemmat, kummit, kaverit, naapurit ketä tahansa apuun. Ihmiset auttavat yleensä mielellään, kunhan rohkenee kysyä.
- mieti, mikä asia sua eniten stressaa ja väsyttää. Yritä hoitaa aina se ensin, niin se ei sitten paina mieltä.
Voimia kovasti sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä keksi itse ratkaisua sen parantamiseksi.
Toivottavasti, ap, saat tilannettasi helpotettua.
Olen itse 3 lapsen yh. Isä ei asu Suomessa, eikä siis hoida lapsiaan€ vuoroviikonlopuin. Mummoja ei ole lähimaastossa, eikä muitakaan, paitsi rahalla ostettavia hoitajia.
Olen ollut viimeiset 4 vuotta putkeen lasten kanssa kaiken vapaa-aikani, kaiken muun ajan, paitsi sen minkä olen töissä. Teen yksin kotityöt, maksan perheen kulut jne.
Anteeksi, mutta minä en ihan oikeasti ymmärrä, mikä hitto teidän valittajien elämässä on niin vaikeaa, että siitä tarvitsee aina olla valittamassa!
taitaa nyt olla kuitenkin se ero,että sulla EI EDES ole miestä.Jos isä perheessä on sen tehtävä muutakin kuin töitä.Silloin kun ei ole, eihän sitä voi odottaakkaan ja itse on vaan jaksettava.Joskus kuule työttömänä kituuttavat on paljon onnellisempia.Mitä tekee isällä jota ei koskaan näy.Joku tolkku se pitää työn tekemisessäkin olla.
Oletko kuullut yksinhuoltajista, me olemme vastuussa lapsista ja aivan kaikesta.
Sinä olet sen tyyppinen ruikuttaja ettet yksinhuoltajana tulisi pärjäämään. Koeta pysyä liitossasi vaikka ukkos pettäs noilla reissuillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla ON mies, eli tilanne ON parempi, kuin yh:lla, jonka lasten isä asuu ulkomailla tms.
Ap:lla on MAHDOLLISUUS VAATIA MUUTOSTA, eli jos tilanne on noin kurja, se on ap:n "siunauksella" sellaiseksi päässyt; miksi ihmeessä päästät miehesi lomailemaan yksin tai et vaadin häntä osallistumaan lasten- ja kodinhoitoon. Totaaliyhäreillä ei tätä mahdollisuutta ole, mutta montako totaaliyhäriä on näillä palstoilla valittamassa...? Ei kovin montaa. Näitä, joiden mies on paska ja jotka sen sallii... no, niitä riittää.
Ap, ota itseäsi niskasta kiinni, lopeta valittaminen ja itsesäälissä rypeminen ja VAADI MIESTÄSI OSALLISTUMAAN PERHEEN ELÄMÄÄN! Jos jatkuvasti makaat kynnyksellä, ei ole ihme, että kynnysmatoksi sinua luullaan...
Ainahan voit heittäytyä työttömäksi yksinhuoltajaksi, jos se on mielestäsi niiiiiiiin paljon helpompaa...
Hei, ymmärrän, että sulla on rankkaa, mutta älä helvetissä ala kuvittelemaan, ettei kenelläkään muulla voi olla rankempaa. Siitä se itsesääli vasta polttoainetta saakin. Me kaikki pelataan korteilla, jotka saadaan, sä oot ilmeisesti pelannu vähä huonosti viime aikoina. Ei se tulos valittamalla silti parane!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi lapseni on vielä vaikeavammainen, eli olen kiinni hänessä myös yöt itkuhälärin kautta.
ja silti ymmärrän ap:ta enemmän kuin hyvin. entinen mieheni sattui it-buumin alussa oikeaan saumaan ja perheen kannalta se oli katastrofi. seitsemän päivän työviikot toisinaan kokonaisia vuorokausia peräkkäin ja kesälomallakin piti päivystää, josko sattui jokin tilanne eteen, jonka takia loma piti keskeyttää. juu-u, kyllähän mies eteni urallaan. pääsi hyvinkin pian tällä omistautumisellaan isohkon kansainvälisen firman toimitusjohtajaksi, mutta perhe kuihtui kasaan. ei sitä pystynyt pelastamaan edes firman järjestämät kaksi iltamaa, joilla yritettiin pitää vaimot hiljaisina.
vähitellen huomasin järjestäneeni itselleni kokonaan oman elämän. jos mies jostain poikkeuksellisesta syystä tulikin kotiin illaksi, olimme kuin kaksi vierasta ihmistä, kohteliaita, mutta varautuneita. tuota jatkui kymmenisen vuotta ja sitten tuli totaalistoppi. mies tuli kotiin ja alkoi rähjätä siitä, että lapset kiukuttelivat, vaikka oli hänen ainoa vapaa-iltansa moneen viikkoon. keräsin lapset, muutaman vaatteen ja ilmoitin muuttavani pois. ja muutinkin.
ap, ota asia puheeksi nyt kun se vielä on mahdollista. sano, ettei suhteenne toimi ja vaikka mies kuvittelee olevansa työssään korvaamaton, kysy, josko hän sitten haluaisi olla perhelleen korvattavissa toisella miehellä tai isäpuolella. ja jos tuo ei kertakaikkiaan tällä hetkellä onnistu, kysy onko hän valmis maksamaan sinulle lastenhoitoapua silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin eiköhän sitä rahaakin sitten tule?
Ja eikö sillä rahalla saa ostettua lasten- ja kodinhoitoa yhtälailla kun lomamatkoja ym tarpeellista.
Ja jos sitä rahaa ei löydy siltä ukolta niin minnekäs ne rahat oikein menee vai eikö niitä ole edes tienattu. 'Ainaiset ylityöt' ja 'yksinäiset' lomamatkat alkais kuulostaa jo vähän oudoilta..
ja pidän lapsia silloin tällöin tarhassa vapaapäivinäni. Saan latautua rauhassa. Mulla on vuorotyö, joka rasittaa eritavalla (yövuorot tms).
AP: mene ja hae pari viikkoa sairaslomaa väsymyksen takia. Vie tenavat tarhaan ja nauti hiljaisuudesta. Sen jälkeen voit ehkä rationaalisesti miettiä missä mennään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ja pitikö niitä lapsia tehdä etelässä asuvan miehen kanssa oikeen kolme!
14!"!!!
Suomipoika muutti jenkkeihin... kai sitäkin joku voi eteläksi kutsua ;)
Rahaa näemmä on. Osta miehesi rahoilla itsellesi vapaa-aikaa. Kun ei mies itse ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloituksesta kaksi ratkaisuvaihtoehtoa mieleen:
a) voit joskus hakea lapset tunnin myöhemmin päivähoidosta ja mennä töiden jälkeen kuntosalille/lenkille/kahville kaverin kanssa tms.
- Av:n täydellisyysraati varmasti tuomitsee tämän, mutta joskus on oltava vähän itsekäs. Päivähoidon henkilökunnan työaika on aivan sama riippumatta siitä, hakeeko yksi äiti lapsensa neljältä vai viideltä, eikä kukaan tiedä, tuletko suoraan töistä vai jumpan kautta. Ja lapsille on aivan taatusti parempi olla kerran viikossa tunti pidempään hoidossa ja saada jotenkin jaksava äiti kotiin kuin että äiti palaa aivan loppuun.
Toinen asia: jos miehesi on noin paljon töissä ja sinullakin on kokopäiväinen työ, teillä varmasti on rahaa palkata lapsenvahti vaikka kerran viikossa ilta-aikaan pariski tunniksi. Hankkikaan joku luotettava - vaikka opisjelija - joka tulee aina samana iltana samaksi aikaa, jolloin sinä saat aina yhden vapaaillan viikossa.
Entä naapurit, lapsiperheystävät? Ettekö voisi silloin tällöin "vaihtaa" vahtivuoroja. Sovitte vaikka, että kerran kuussa katsotte päittänne toistenne lasten perään. Näin sinulla on jo yhtenä viikkona kuukaudessa kaksi vapaailtaa ja muina viikkoina yksi.
Eri asia on sitten parisuhteen ja perheenne tulevaisuus pitkällä aikavälillä. Totta kai sinun ja miehesi tulee keskustella vakavasti tulevaisuudesta ja elämänarvostainne: eihän mikään liitto toimi, jos toinen tekee aina vain töitä. Mutta joskus voi elämässä olla sellainen kausi, että nimenomaan oman urakehityksen ja tulevaisuuden takia täytyy jonkin aikaa tehdä hirvittävästi töitä. Puoli vuotta tai vuosi on aika lyhyt aika, jos sillä pedataan helpompaa ja rikkaampaa (tarkoitan siis myös henkisesti - ihminenhän voi hyvin, jos saa tehdä itselleen tärkeää työtä) tulevaisuutta. Tällaisissa kiireissä vaiheissa myös se työtä tekevä on tosi tiukoilla ja on hyvä, jos kotijoukot tukevat ja tsemppaavat.
Eli, jos tilanne on jollain tapaa väliaikainen, kehottaisin sinua lopettamaan miehesi painostuksen ja vaatimisen ja toteuttamaan jotain muita ratkaisuja, joilla saat vapaa-aikaa. Jos taas tilanne tulee todennäköisesti aina jatkumaan tuollaisena, kannattaa keskustella miehelle vakavasti ja harkita eroa.
Hei Noppa - eli ap?
Olen kahden lapsen yh. Meilläkin alkoi tilanne samalla tavalla: mies oli aina poissa, koko perhe ja koti yksin minun vastuullani. Töissä se mies oli, mutta ei se paljoa lohduttanut.
Syitä on monia, ei vain tuo minun jaksamisen rajoilla oleminen, mutta otin lapset kainalooni ja lähdin.
Ei, ei meillä ole mitään joka toinen viikonloppu tapaamisia eli minulla ei mitkään oma aika lisääntynyt. Kun mies on edelleen töissä aina, ei hän voi tavata lapsia kuin silloin tällöin.....
Olen joskus miettinyt, että kun parisuhteessa olevilla naisilla / kotiäideillä / työäideillä mies on viikon pois, he ovat aivan uupuneita ja kauhuissaan ja miettivät miten pärjäävät. isovanehmmat ja lastenhjoitorinki hälyytetään apuun .
Ja samat äidit paheksuvat sitten paheksuvat kun aina AINA yksin vastuuta kantava äiti uupuu, korottaa ääntään, huutaa eikä jaksa... vaikka itswe eivät jaksa edes viikkoa.
Alue: Aihe vapaa
jotta jaksat niin palkkaa vaikka MLl:n hoitaja vahtimaan lapsia 1-2krt viikossa jotta pääset lenkille. Ja sitten palkkaat siivoojan jotta jaksat taas lastenkin kanssa. Ja laskun annat miehelle!!!