Puhutko pienelle lapselleni lässykieltä: pipi, hauva ym. Miksi? ov

ei ole ihan varma, miksi lainasi juuri tuota viestiä...olikohan tarkoitus lainata jotain muuta kenties? En muista. Tätä se väsymys teettää.

Sillä tavalla vauvoille pitää puhua. Se on osoitus kiintymyssuhteesta.h

i.

Lyhyt "lässytyssana" specifioi asian paremmin kuin pitkät fraasit ja lapsen on helpompi ymmärtää. Käykö ap pitkiäkin filosofisia keskusteluja 2 vuotiaan kanssa mustelman anatomiasta? Onneksi olkoon ap, jos sinulla on lapsia (jota epäilen vahvasti) heillä on varmasti ratkiriemukas lapsuus.

"Lapsen helpompi ymmärtää"? Selkeästi aliarvioit lapsia/lastasi.

Viime kesänä 2-vuotiaani oli hyvinkin kiinnostunut, oliko polveen tullut kaatumisesta nirhauma, haava vai mustelma. Ja tämä siksi, että olin käyttänyt niitä sanoja, enkä pipiä. ja tämän seurauksena hä havainnoi omia ja muiden "pipejä" ja kertoi sitten, mitä ne olivat. Ja näin osaisivat kaikki 2-vuotiaat tehdä, jos heille vaan annettaisiin oikeat sanat.

Se tulee aika varkain. Enpä ole kyllä aikaisemmin kenenkään kuullut ärsyyntyneen siitä, jos pikkulapselle sanoo "pipi" tai "masu".

Tässä voi olla sellainenkin taustalla, että puhumaan opettelevan pienen lapsen on helpompi lausua näitä "lässytyssanoja", vrt masu ja vatsa.

Se on yksi tapa ilmaista tunteita. Mutta ymmärrän kyllä, että se ärsyttää, jos on vaikeuksia osoittaa vauvalleen kiintymystä, niin kuin tuntemillani kirjakielen puhujilla on.

Niin edelleen siis puhun kyllä vauvalleni hyvin hellällä ja lämpimällä äänensävyllä, koska minulla nyt sattuu olemaan häntä kohtaa hyvin lämpimiä tunteita, rakastavia jopa, mutta käytän aikuisten sanoja, koska haluan hänen oppivan puhumaan fiksusti alusta alkaen.

ap

"Lapsen helpompi ymmärtää"? Selkeästi aliarvioit lapsia/lastasi.

Viime kesänä 2-vuotiaani oli hyvinkin kiinnostunut, oliko polveen tullut kaatumisesta nirhauma, haava vai mustelma. Ja tämä siksi, että olin käyttänyt niitä sanoja, enkä pipiä. ja tämän seurauksena hä havainnoi omia ja muiden "pipejä" ja kertoi sitten, mitä ne olivat. Ja näin osaisivat kaikki 2-vuotiaat tehdä, jos heille vaan annettaisiin oikeat sanat.

Tässä päätelmässä on vain se vika, että kirjoittaja olettaa kaikkien lasten, joille on lässytetty vauvana, puheen olevan huomattavasti alemmalla tasolla kuin omansa. Oma 7-vuotiaani, hyvin kielellisesti lahjakas lapsi, kävi kaksivuotiaana pitkiä keskusteluja maailman ihmeistä, monipuolisesti ja runsaalla sanavarastolla. Edelleen on kielellisesti ikäisiään reilusti edellä. Vaikka lässytin hänelle vauvana korvat ja silmät täyteen.

Alkuperäisellä kirjoittajalla on tainnut jäädä tajuamatta, että kaikki nuo "lässysanat" ovat sanoja, joiden muodostaminen on helppoa pienelle lapselle. Taaperoikäisen on huomattavasti helpompaa muodostaaa sana "hauva" kuin "koira", koska sanan foneettinen asu on niin paljon yksinkertaisempi. Suun etuosassa muodostettavat konsonantit kuten M ja P ovat taaperolle helppoja ja siksi on varsin luontevaa käyttää sanoja kuten "pipi" ja "poppa".



Lapsille on puhuttu noilla ap:n yököttelemillä lässykielen sanoilla vuosisadat, ja niinpä vain kuitenkin lapsista on kasvanut ihan normaalisti puhuvia aikuisia. Hoivakielen on myös tieteellisissä tutkimuksissa todettu olevan lapselle hyödyllistä.



Että mitäs jos ap lakkaisi yököttelemästä ja nuuhkisi vähän sitä kahvin tuoksua? Tai mitäs se tietenkään minua haittaa, vaikka puhuisit lapsellesi kuin television meteorologit...

En esimerkiksi puhu vatsasta vaan käytän tarpeen mukaan sanoja mahalaukku, suolisto, perna tai vaikka vatsaontelo. Meillä ei puhuta edes koirista vaan määritän aina tarkasti rodun kuten alaskanmalamuutti tai saluki.

Erityisen tärkeää on sivistyssanojen oikeanlainen käyttö, joten jo 3v ikäisenä lapseni kykenevät näkemään eron sarkasmin ja ironian välillä tai käyttämään kriittistä termistöä analysoidessaan toisten vokalisointia.

kun pitää oikein eritellä äänenpainot sun muut erillisistä lässytyssanoista.

Minäkin olen leperrellyt- se sana vastaa oikeammin tuota lapsille puhumista kuin lässytys monesta syystä. Yksi on juuri tuo kielen kehitys ja monivivahteisuus mitä ei suomessa oikein tahdota ymmärtää kun näitä totisia torvensoittajia pukataan olemaan häiritsemättä vanhempiaan.

Toinen syy on se että se on hellittelykieli- vaikka olis isompikin lapsi, se on hassuttelua,huumoria turvallisuudentunteen ja yhteenkuuluvuuden kieltä.

KOlmas syy on se että olen itsekin sanojen käytössä melko epäsovinnainen ja värikäs näin suomalaisessa mittapuussa enkä näe mitään syytä siihen miksi en voisi olla sellainen kuin olen.

Huolestuneempi olisin näistä hymiö-ja tekstarikielistä jotka amputoivat nykyään nuorilta peruskielitaidonkin ja mitähän kaikkea muuta sen lisäksi.

Olen kyllä törmännyt vanhempiin jotka "lässyttävät" mutta se ei ole sanoista tai puhetavasta vaan auktoriteetin puutteesta kiinni.

hauvaa käytän. Yritin kyllä pitkään sanoa pojalle aina "koira" mutta kuuli jostain sanan hauva ja oppi sen sitten sanomaan. Sinäänsä ihan hyvä vaan kun ei vielä ärrää osaa sanoa (paitsi "anna rahaa" tulee ärrällä) Ja itselleni koira sana on vaikea sanoa (ärrävian takia) joten kuulostaa epäselvältä ja luultavasti hämmentäisi poikaa lisää.

Poppa sanan oppi isovanhemmiltaan.