G: Vaikein asia teidän parisuhteessanne?

Joka ei johdu vieraissa käynnistä tms. En vain voi luottaa siihen, että saisin mieheltä tukea silloin kun sitä oikeasti tarvitsen. Erityisesti koen tuen puutteen aina kun terveydessäni on jotain vialla, ja sitä vikaa on viimeisen puolen vuoden ajan ollut ihan riittävästi.

16, ihan oikeesti, koita hoitaa ongelmasi kuntoon. Toi on ihan älytöntä vatvomista turhasta. Tuntuu varmaan susta isolta asialta, mutta syy ei ole noin yksiselitteinen. Sulla on jotain ton asian takana piilossa, eikä se ole vailosi ongelma tai ei pitäisi olla. Jos omat ongelmat on parisuhteen isoimpia yhteisiä ongelmia, niin eikö susta olisi aika reilua hoitaa ne kuntoon?

Joku daamihan sinuakin on ensimmäisenä päässyt polkemaan. Ei vaan fiksuna ihmisenä huutele siitä. Ja se vaimosi "korkkaaja" - ihan jo tekstin perusteella voi päätellä, että vaimosi halu päästä neitsyydestä oli suurempi kuin harkintakyky sen ekan miehen valinnassa. Jurpo mikä jurpo.



Ja kuten joku aiemmin sanoi, pelimiehet ei rehentele. Itse kun olen tälläinen kokematon (naisia ei ole liiaksi ollut, vaimo riittää) niin onneksi olen sivusta päässyt seuraamaan esim. portsareiden touhua. Ja tottahan se näyttää olevan: ne jotka todella naisia urakalla myllyttävät, osaavat pitää turpansa kiinni. Ja ne jotka kerran vuodessa kamppavat sen keski-ikäisen Irman poljentoonsa, melskaavat saaneensa pesää jatkuvalla syötöllä. Naiset kuulemma oikein oven takana huutavat. (Todennäköisesti eivät pääse ulos.)



t.M33

Turha sitä on syytellä jos omassa päässä pirisee.

i]

miehinen itsetunto on mennyttä pysyvästi..

t: nro 16

Turhaan murehdit - jostain syystähän sun vaimo ei enää ole sen korkkaajansa kanssa...

...mutta varmasti haikeilee sen perään (vaikka kiistääkin). Naiselle se ensirakkaus ja neitsyyden viejä on aina ja pysyvästi se elämän tärkein mies.

t: nro 16

Naiselle se ensirakkaus ja neitsyyden viejä on aina ja pysyvästi se elämän tärkein mies.

Näyttäis ihan siltä, että naiset puolustautuvat aika aggressiivisesti tuota väitettä vastaan. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa ;-)

No ihan kuinka vaan haluat uskoa. En vaan käsitä miksi se naisen neitsyys on vielä nykypäivänäkin niin iso myytti. Ei todellakaan ollut mulle aikoinaan mikään tärkeä asia.

Hän on aina oikeassa ja minä väärässä. Hän ei koskaan tee mitään väärää tai päästä minua minnekään. Minulla ei ole ystäviä kuin hän. Hän saa käsittämättömiä raivareita mitättömistä asioista ja hänen mielestään olen syyllinen kaikkeen.



Silti jaksan yrittää rakastaa.

Kylläpä onkin ihanaa kun niin pyyteettömästi jaksat yrittää rakastaa. Kannattaisikohan lakata yrittämästä? Marttyyriasenteesta ei ole kenellekään mitään iloa.

Taimin vertaistuki- ja keskustelupalstalla on ollut viimeisten kuukausien aikana useita samanlaisia kertomuksia. Henkilö (yleensä mies) on ollut ensin äärimmäisen kohtelias, ystävällinen ja saanut kumppaninsa jättämään kaiken muun hänen vuokseen. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta hänen luonteensa on muuttunut täysin ja alkaa käsittämättömät raivopuuskat, valehteleminen ja haukkuminen. Ihmiset, lähinnä naiset, ovat olleet tietämättään tekemisissä narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan ihmisen kanssa.



Kertomuksia



Näin kertoo nimimerkki "Häntä pystyyn, vaikka sitten hakaneulalla!" Taimin vertaistuki- ja keskustelupalstalla:



- Minulle tämä entinen avokkini oli ensimmäisen puoli vuotta liian hyvä, ollakseen totta, ja eikä hän ollutkaan sitten kuin hyvä näyttelijä.. Hän pyrki olemaan ainut ihminen elämässäni. Ja onnistui siinä huomaamattaan. Kaikki vika oli aina minussa. Hän oli siis omasta mielestään täydellinen, ei ikinä tehnyt virheitä, ei tuntenut aitoa syyllisyyttä mun lyömisestä, haukkumisesta, hän kiusasi jatkuvasti.



Nimimerkki "Pelastunut" kirjoittaa:



- Elin viisi vuotta narsistisen luonnehäiriön omaavan ihmisen kanssa, viisi vuotta pompottelua, manipulointia, alistamista, turhia syytöksiä ja haukkumisia. Useita kertoja yritin hänestä erota mutta aina hän sai puhuttua ja painostettua minut takaisin. Tämä ihminen sai minut etääntymään ystävistäni ja sosiaalisesta elämästä ylipäätään. Muita ihmisiä nähtiin vain silloin kun se hänelle sopi, ja useimmiten tapaamisen taustalla oli jokin syy, jotenkin hänen oli aina koettava hyötyvänsä tilanteesta.

luettelemat asiat. Varmaan kannattaisi erota

* Minun mustasukkaisuuteni johtuen miehen kyvyttömyydestä tunnistaa lähentely

* Minun raivostumiseni ja sekoamiseni, kun mies ei tee kotitöitään

* Minun vihani miestä kohtaan, koska tämä käyttäytyy n. puolet ajasta kuin kaikkitietävä mulkku vaikka hän ei olisi edes tietoinen aiheesta (viimeksi eilen väitti ettei tutin puhtaudella ole merkitystä korvatulehdusten ehkäisyssä).



Puolet ajasta vihaan, puolet ajasta rakastan. Ja neitsyydenkin ukko aikoinaan vei. Prkle ;).

* Erilaiset siisteyskäsitykset; minä itken tuntia ennen vieraiden saapumista kun allas on täynnä haisevia tiskejä, vessassa on k-18-lehti ja mies katselee ympärilleen kuin sokea idiootti että "eihän täällä ole mitään siivottavaa"!! Viimeksi vieraiden ollessa eteisessä bongasin miehen kalsarit pöydän alla...

* Minua ei kiinnosta miehen jutut enää, koska uppoutuu liikaa niihin. Ei voi harrastaa mitään "kohtuudella", vaan loukkaantuu lapsellisesti jos sanon että 3 tuntia riittää kerrallaan meille molemmille.

* Jatkuva rahan tuhlaus, vaikka minä elätän tätä perhettä. Koko ajan olisi menossa lapsen kanssa ostoskeskuksiin ostelemaan kaikkea typerää.

En vaan käsitä miksi se naisen neitsyys on vielä nykypäivänäkin niin iso myytti. Ei todellakaan ollut mulle aikoinaan mikään tärkeä asia.

Tuossa se pointti onkin. Nykynaiset eivät pidä neitsyyttä ja/tai lukuisten seksikumppanien määrää enään minään tärkeänä asiana, mutta unohtavat, että miehelle OMAN puolison neitsyys/seksihistoria on edelleen a) tärkeä asia ja b) kunniasia. Erityisesti mitä etelämmäs mennään. Feministit polttavat tässä vaiheessa rintsikoitaan ja huutavat, miksi naisille on tässä asiassa eri standardit. Sorry naiset, niin se vaan on!

Raaka, mutta tosi esimerkki löytyy lähihistoriasta. Eivät serbialaiset sotilaat raiskanneet albaani/kosovalaisnaisia saadaakseen pesää, vaan nöyryyttääkseen ja häpäistääkseen heidän puolisonsa (vastapuolen miessotilaat). Serbit tiesivät voittavansa joka tapauksessa, koska vastapuoli oli nöyryytetty tavalla, josta he eivät toivu.

T: mieshistorioitsija

* Se ettei mies osaa keskustella asioista kunnolla. Hänen kanssaan on tosi vaikea sopia yhtään mistään, koska hän vain haluaa olla "impulsiivinen". Esim. aikoinaan kaksosten kanssa olisin halunnut järjestään jonkin systeemin, jolla molemmat ois saanut nukkua vähän enemmän. Muttei miehen kanssa onnistu mikään sellainen että "sinä nukut klo 24-04 ja minä 04-08". Tämä koskee siis myös muita asioita elämässä.



* ei osaa riidellä vaan mököttää mieluummin, eikä jälkeenpäinkään selvitä asioita vaan olettaa vain että ne unohtuu.



* puolustaa vanhaa perhettään henkeen ja vereen. Heissä ei mitään vikaa koskaan eikä heitä saa kritisoida mistään. Oma äiti on erityisesti PYHÄ, tosin siinä hän on vähän parantunut...



* meillä on joissain asioissa eri elämänarvot - minä arvoistaisin terveitä elämäntapoja, kuten hyviä ruokailutottumuksia ja liikuntaa. Mies ei välitä liikunnasta ja söisi todella huonosti (tyyliin sipsejä joka ilta!)

miehinen itsetunto on mennyttä pysyvästi..

t: nro 16

Turhaan murehdit - jostain syystähän sun vaimo ei enää ole sen korkkaajansa kanssa...

...mutta varmasti haikeilee sen perään (vaikka kiistääkin). Naiselle se ensirakkaus ja neitsyyden viejä on aina ja pysyvästi se elämän tärkein mies.

t: nro 16

Ei mulla ainakaan se "korkkaaja" ole ensirakkaus... En TOD ollut rakastunut siihen.

Niinhän sä nyt vakuuttelet...naiset antaa pildeä aina ensin miehille, joihin ovat rakastuneet...