G: Vaikein asia teidän parisuhteessanne?

Lapsettomuus on vaikea asia, mutta ei ole vielä vaikuttanut parisuhteeseen. Eikä myöskään uusperheily.

- miehen avuttomuus tietyissä asioissa (mulle kaatuu kaikki tylsät paperihommat)

- mies ulkomaalainen - hänen on vaikea löytää ystäviä, joiden kanssa olis kunnolla samalla aaltopituudella eli ystävämme on lähinnä mun ystäviä, ja mies on siinä mukana, ei niin erityisen kiinnostuneena. Onneksi keskenämme ollaan kuitenkin samalla aaltopituudella :-)

Miehen uni on tärkeämpää kuin minun.

minun puolelta miestä kohtaan, johtuu miehen aiemmista möhlinnöistä. Ei vakavaa mutta tarpeeksi kuitenkin että luottamus vaurioitui.

Kun lapset vihdoin nukkuvat, ollaan molemmat niin poikki, ettei oikeastaan jakseta edes puhua toisillemme. Tiedän, että tämä on vain pieni hetki elämästä, mutta pitäisi vaan jaksaa tsempata parisuhteenkin eteen, että lasten kasvettua isommiksi ja vähemmän vaativiksi olisi edelleen se parisuhde.

Mies pettänyt vuosia sitten, mutta en uskalla luottaa enää (sain tietää asiasta vasta vähän aikaa sitten). Alkaa vaan mietityttää, et onko meillä tosiaankaan enää tulevaisuutta yhdessä, jos kerran luottamusta ei ole!

Kuten pari muutakin vastaajaa jo sen ilmaisi, lapset (3 kpl, vanhin 4v.) vievät kaiken energian. Työpäivän päätteeksi kun saadaan lapset nukkumaan, niin eipä siinä paljon enää jaksa mitään parisuhteilla.

tukiverkkojen puute ja tavanomainen kinastelu kotitöistä. Monen pienen lapsen kanssa arki on välillä raskasta.

Tosiasiassa meillä menee kivasti, molemmat kunnioittaa toinen toistaan, rakkautta ja hellyyttä riittää, intohimoa on paljon, joskaan tilaisuuksia toteutukseen ei niin paljon. Arjessa tsempataan toinen toistamme jaksamaan ja annetaan toisillemme pieniä hetkiä omaa aikaa. Lähipiiristä ei löydy montaa kauan yhdessä ollutta ja näinkin onnellista paria.

miehinen itsetunto on mennyttä pysyvästi..



t: nro 16

itse suhteessa ei ole toistaiseksi vielä tullut asioita, joista emme olisi päässeet ylitse tai saaneet selvitettyä. Riidaton meidän suhteemme ei kuitenkaan ole, kyllähän niitä erimielisyyksiä aina riittää.

ei omaa positiivista elämänkatsomusta. Viihtyy joskus liikaa ystäviensa kanssa, se ahdistaa minua.

miehinen itsetunto on mennyttä pysyvästi..

t: nro 16

Turhaan murehdit - jostain syystähän sun vaimo ei enää ole sen korkkaajansa kanssa...

se perheen kantava voima. Mies piiloutuu mun taakse joissain asioissa. Kun esim nyt olen oksentanut raskauspahoivoinnissa 2 kuukautta, olen paska kun en pysty täysillä antamaan panostani...

miehinen itsetunto on mennyttä pysyvästi..

t: nro 16

Turhaan murehdit - jostain syystähän sun vaimo ei enää ole sen korkkaajansa kanssa...

...mutta varmasti haikeilee sen perään (vaikka kiistääkin). Naiselle se ensirakkaus ja neitsyyden viejä on aina ja pysyvästi se elämän tärkein mies.

t: nro 16

[...mutta varmasti haikeilee sen perään (vaikka kiistääkin). Naiselle se ensirakkaus ja neitsyyden viejä on aina ja pysyvästi se elämän tärkein mies.

t: nro 16

Mistä ihmeestä sä näin päättelet? Eiköhän suurimmalla osalla neitsyyden menetys ole ollut kaikkea muuta kuin taivaita aukova tapahtuma. Ja kuten sanottu: jostain syystä naisesi ei ole enää sen ekansa kanssa. Tosin tuon mainitsemasi rehvastelun perusteella en ihmettele sitä yhtään.

en tuomitse sillä itsellänikin ehkäpä jossain muussa asiassa ;) ulkopuolisena näkee selvästi tilanteen vääristyneet mittasuhteet...

16, sun pitää mennä puimaan tota asiaa jollekin ammattiauttajalle. Ei ole normaalia ajatella noin. Sinä et todellakaan voi sanoa, että naiselle ensirakkaus ja neitsyyden viejä olisi elämän tärkein mies! Oletko ihan seinähullu kun tuollaisia puhut? Oletko mustasukkainen myös muista miehistä? Saako vaimosi käydä yksin ulkona vai kontrolloitko hänen tekemisiään? Ihan oikeesti, sulla on ongelma eikä se johdu tuosta vaimosi eksästä vaan ihan sinusta itsestäsi.

Narsistille on tärkeintä saada jotain vastakaikua, oli se sitten ihailua tai jopa raivoa, pääasia, että vastakaikua tulee jatkuvasti. Tämän takia he saattavat hetkessä muuttua ystävällisistä ilkeiksi todetessaan saavansa tällä tavalla enemmän vastakaikua, joskin täysin erilaista. Sitten, yhtäkkiä, he muuttuvat taas ystävällisiksi.

Rahapula ja se, että ansaitsen tosi paljon vähemmän (äitiysrahalla) kuin mieheni

Miehen tyytymättömyys ulkonäkööni, kun en jaksa entiseen tyyliin laittautua, kun nyt olen 3 kk vauvan kanssa kotona. Miehen tyytymättömyys kireyteeni jne. Seksin (ja läheisyydenkin) totaalinen puute - mies ei suostu käyttämään kondomia, minä en suostu syömään minipillereitä enkä laittamaan kierukkaa imetysaikana. Ja VIELÄ: Minun tyytymättömyyteni koko suhteeseen!

Oletko mustasukkainen myös muista miehistä? Saako vaimosi käydä yksin ulkona vai kontrolloitko hänen tekemisiään?

En ole muille mustasukkainen ja saa mennä ihan vapaasti.

JK: Jokainen nainen muistaa ensirakkautensa ja nainenhan ei voi tätä asiaa (= katkeruutta neitsyyden vienyttä miestä kohtaan) ymmärtää. Tottakai ymmärrän itsekin, että tämä on minun ongelma, mutta se on sitä kautta myös parisuhteen ongelma (sitähän tässsä ketjussa kysyttiin).

T. nro 16