Ilahdun aina Keski-Eurooppalaisten lasten käytöstavoista!

Missä lapset oppivat suvereeneihin esittelyihin ja poskisuudelmiin, jos uusia ihmisiä tavataan keskimäärin kahdesti vuodessa ja lopun aikaa tuttuja, joita moikataan tuttavallisesti ilman poskisuudelmia?



Suomalaisille lapsille tilaisuudet, joissa pitää esitellä itsensä ja olla "virallinen", eli sanoa muutakin kuin hei tai päivää tai moi ovat usein harvinaisia, eivätkä tällaiset tilanteet muodostu osaksi arkipäivää. Suomessa ei koko perhe keskustele naapurin rouvien ja herrojen kanssa, tai vaihda smalltalk-tyyppisiä kuulumisia lähikauppiaiden kanssa jne. Meillä on erilainen kulttuuri monestakin syystä, luulisi jopa keski-eurooppaan asti ehtineen äityliininkin sen tajunneen.



Senkun opetatte suomalaisella maaseudulla asuessanne 2-vuotiaat lapsenne poskisuudelmiin ja liirum-laarituksiin, mutta kerronpa, että helppoa se ei ole verrattuna tilanteeseen, jossa asutaan suuressa kaupungissa keski-euroopassa ja eletään sikäläisessä yhteiskunnassa.



Karkuun juokseminenkin on ymmärrettävää siinä tilanteessa, kun uusia ihmisiä tavataan tosiaan 2xvuodessa, ja tilanne on joka kerta lapselle yhtä uusi ja jännittävä. Vaikka vanhemmat koittaisivat miten opettaa käyttäytymistä näissä tilanteissa, jokainen on aina kuin puhtaalta pöydältä. Ehkä jo yli 10-vuotias tenava voi muistaakin asian ja tuntea itseluottamusta tilanteessa siinä määrin, että osaa käyttäytyä ulkomaanmamman toivomalla tavalla.

Vuosi sitten lensin perinteiselle Suomi-lomalle, jouduin odottamaan vaihtoa ja menin hampurilaisbaariin lentokentällä. Tiskille tulee noin 75-vuotias mies ja tytöntyllerö kysyy: Mitä sä haluaisit". Meinasin kyllä pudota perseelleni. Vaan eihän ne lapset opi minkään valtakunnan käytöstapoja, kun vanhemmillakaan niitä ei ole. Ja jos vanhempien suusta tulee vittua niin tuleehan sitä lapsiltakin. Hyi helvetti, onneksi saan kasvattaa lapseni sivistyneemmässä maassa!

ainakaan kielenkäytön perusteella.

lapset menevät kouluun jo 2-vuotiaina. ei suomessa kukaan juurikaan kättele, saati sitten pussaile. maassa maan tavalla, aika tekopirteetä olis alkaa kätellä ja pussailla suomessa meidän, vaikka jo 11 v ollaan keski-euroopassa asuttu. täällä kyllä lapset kättelevät kaverinsa yms., ei suomessa.

Luulisi olevan elämä aika raskasta, jos kaikki perustuu ulkokultaisuudelle. Ei väliä miten oikeasti toista ihmistä kohtelee ja arvostaa kunhan muistaa kätellä.

fyysisin rangaistuksin. Varsinkin Etelä-Euroopassa ja jenkeissä näkee usein että lapsia mätkitään/tukistetaan ihan avoimesti.

Monesti se käytös voi olla täysin päälleliimattua. Esim. aikanaan olimme koulun kanssa Ranskassa pari viikkoa tutustumassa sikäläiseen kouluun. Joidenkin oppilaiden käytös oli aivan kamalaa. Herjasivat suoraan vasten kasvoja mm. meidän suomalaisten ulkonäköä yms.

edes se ulkokultaisuus, kuin täysin pellossa elävät perkeleet, kuten sinun lapsesi mitä todennäköisimmin on.

"ei voi lapselta vaatia"... no ei voi kun ei vanhemmalla ole mistä antaa.

että niin moni päättelee aina kun puhutaan hyvästä ja toiset huomioonottavasta käytöksestä että sen on pakko olla jotenkin ulkokultaista ja päälleliimattua, koska ei itse "pysty" vastaavaan. Onko ihan mahdotonta uskoa että monessapäin maailmaa on ihan normaalia jopa lasten (ja aikuisten) katsoa vierasta silmiin, tervehtiä (ehkä kätellen, ehkä poskisuukolla, se riippuu taas ihan kulttuurista), eikä siinä ole mitään teennäistä tai outoa? Ja parin viikon kokemuksella Ranskasta kannattaakin toki puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä... ;-) Itse olen asunut viimeiset 20 vuotta Suomen ulkopuolella, mm. Belgiassa, eikä täällä lapsia mätkitä sen enempää kuin Suomessakaan. Silti lapset ja nuoret _pääsääntöisesti_ (eivät toki aina) käyttäytyvät todella mukavalla tavalla, esim. bussissa antavat paikan vaikkapa lastaodottavalle tai pikkulapselle, kysyvät voivatko auttaa lastenvaunujen kanssa, tervehtivät silmiin katsoen jne. Eivät toki ole mitään yli-ihmisiä vaan tavallisia nuoria, mutta sosiaalisesti kyllä huomattavasti helpompia kuin monet suomalaiset aikuiset. Tämä nyt ei vain ole se suomalaisen kulttuurin vahvin puoli, turha siitä on hernettä nenään vetää.

Ne lapset, jotka tuota hokevat, niin mistäköhän he sen oppivat?

Todettakoon, että en ole koskaan kuullut 10-vuotiaan poikani hokevan vittua. Sitä en tiedä, mitä hän puhuu kavereiden kanssa - mutta kyllä tavat ja tottumukset näkyvät kotonakin.

Kyllä ainakin kaikki mun tuntemani lapset hokevat vittua joka lauseessa. Useinhan suomessa imeväisten esnimmäinen sana on vittu. Koulussakin aakkostaulussa on v:n kohdalla vittu. Näin se menee.

että tää oli vitsi. Vai lukeeko sun lapsesi koulun aakkostauluissa oikeasti v:n kohdalla vittu?

kuten sanottu, voi treenata sukulaisten kanssa, paitsi täällähän jo joku oikein fiksu mamma teilasi senkin vajaiden touhuksi.

Ja taas menevät puurot ja vellit sekaisin, poskisuudelmat ja itsensä reipas esittely kättelemällä ovat kaksi eri asiaa.

PS. Kyllä ainakin meillä päin keskustellaan naapurien kanssa sekä lähikauppiaiden kanssa.

Missä lapset oppivat suvereeneihin esittelyihin ja poskisuudelmiin, jos uusia ihmisiä tavataan keskimäärin kahdesti vuodessa ja lopun aikaa tuttuja, joita moikataan tuttavallisesti ilman poskisuudelmia?

Suomalaisille lapsille tilaisuudet, joissa pitää esitellä itsensä ja olla "virallinen", eli sanoa muutakin kuin hei tai päivää tai moi ovat usein harvinaisia, eivätkä tällaiset tilanteet muodostu osaksi arkipäivää. Suomessa ei koko perhe keskustele naapurin rouvien ja herrojen kanssa, tai vaihda smalltalk-tyyppisiä kuulumisia lähikauppiaiden kanssa jne. Meillä on erilainen kulttuuri monestakin syystä, luulisi jopa keski-eurooppaan asti ehtineen äityliininkin sen tajunneen.

ap:n lailla, on täysin väärä ihminen puhumaan sivistyksestä.

ja ihmettelen mistä Suomeen on löydetty opetusministeri, joka puhuu huonompaa englantia kuin keskivertokoulun alaluokanopettaja. Karmeaa kuunnella.