Lue keskustelun säännöt.
Mun eka äitienpäivä oli aivan perseestä.
07.05.2010 |
Siitä on 11 vuotta aikaa, ja arvatkaa mitä? Olen kyllä unohtanut päivän tarkat tapahtumat ja tapahtumattomuudet, muistan vain sen että olin todella pettynyt.
Vaihdoinpa sitten miestä, ja seuraava äitienpäivä olikin ihana. Miesystäväni järjesti kaksin mun lapsen kanssa kaikkea kivaa minulle, hakivat kukat kaupasta yms.
Sunnuntainakin saan ihan kivan äitienpäivän, mutta kun on muutaman ylläripäivän kokenut, se on jotenkin "auttanut" pääsemään paskasta yli ja nykyään meillä minäkin osallistun äitienpäivän järkkäämiseen ja yhdessä sovitaan mitä kivaa tehdään ja millainen kakku ostetaan.
Kommentit (3)
ihme vouhkaus tosta äitienpäivästä en ymmärrä. Vouhkataanko kyseisissä perheissä samalla tavalla myös isänpäivästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli mies toteaa, etten ole hänen äitinsä. Ei auta, että sanon olevani hänen lastensa äiti.
Mietin tässä juuri miehen vaihtoon laittamista. Olisi jo hyvä uusi katsottuna.
Kukaan ei muistanut sitä mitenkään. Mies oli lähtenyt perjantaina vauvan kanssa sukulaisiin, kysymättä minulta, enkä tiedä edelleenkään, miksei mua huolittu mukaan. Ei tullut edes tekstiviestinä äitienpäivä-toivotteluja.
Mulla on kyllä edelleen sama mies, ja samoja paskoja nää äitienpäivät on joka vuosi olleet. Mies ei muista, vaikka olen erikseen pyytänyt, että olisi minulle tärkeää, että edes toivottaisi hyvää äitienpäivää. Mutta en kyllä rupea miestä vaihtamaan, tuosta kun eroon pääsen niin pysyttelen niin kaukana miehistä kuin vaan mahdollista.